Izakaya-konttiravintola

Izakaya-konttiravintola

Japanin kielen sana Izakaya tarkoittaa kirjaimellisesti paikkaa jossa ihmiset pysyvät alkoholin kanssa. Siinä mielessä sillä on yhtymäkohtia englannin kielen sanaan Pub – joten ei ihme, että Izakaya-ravintolat mielletään yleisesti japanilaisten pubeiksi. 

Tyypillistä izakayalle on niiden kursailemattomuus ja kaikkein parhaimmassa muodossaan, myös lohdullinen kämäisyys. Pinnat voivat olla käsittelemätöntä puuta ja ravintola itse hyvinkin hämärä – mutta alkoholia saa ja ruoka on edullista.  read more

Suskin wieninleike

Suskin wieninleike

Pienen tauon jälkeen on virkistävää huomata löytäneensä Helsingin alueelta taas yhden wieninleikkeen, tällä kertaa Malmilta. Rauhallisen sunnuntaipäivän lounaspaikaksi valikoitui siis kortteliravintola Suski, jonka ainoat asiakkaat olimme kävellessämme sisään kymmenen minuuttia avaamisajan jälkeen.

Ravintolan sisustus on tyylikäs ja siisti – ja on omiaan muokkaamaan käsitystä, että Malmi on kaupunginosa josta tyylikkyys on kuollut. Toki kaikissa samankaltaisissa ravintoloissa on tietty persoonallisuuden puute, mutta sen kestää helposti jos ruoka on hyvää. read more

Hesburgerin Veke-burger

Hesburgerin Veke-burger

Vegaanibuumin sanotaan alkaneen vuonna 2016, jolloin itsekin tapasin sen pyörteissä tulevan vaimoni. Se toki on tarina erikseen, mitä saatetaan joskus käsitellä yhteisessä tai omassa blogissani, mutta sanotaan myös, että silloin ymmärsin itse vihdoin, mikä vegaaniudessa on jujuna.

Ei, se ei käännyttänyt minua vegaaniksi, eikä edes vegataristiksi, mutta on kasvattanut huomattavasti kasviperäisen ravinnon osuutta kuluttamastani ruoasta.

Muistan kuitenkin noilta vuosilta, kuinka naurettavana pidettiin Hesburgerin yrityksiä palvella vegaaneita. Näiden vuosien aikana firma on kuitenkin selkeästi panostanut asiaan ja vastikään vegaanipiireissä kohistiin Hesburgerin uudesta vegaaniburgerista, Vekestä. read more

Frantoio

Frantoio

Kotikaupunginosassani Kalliossa on jonkin aikaa pitänyt majaansa Frantoio-niminen pikku kuppila, jonka falafelit ovat herättäneet huomiota jopa Helsingin Sanomissa asti. Toissapäivänä huomasin Woltissa paikan ensimmäistä kertaa ja kun työpäiväksi olin sitoutunut tehokkaasti istumaan kotona – ei tilauspäätöksen tekeminen ollut vaikeaa.

Tapani mukaan, otin kaksi annosta. Shawarma-pitaleivän (7,90e) ja falafel platen (10,90e). Ensimmäinen näistä oli odotetun kaltainen, standarimallinen pitaleipä salaattipainotteisella sisällöllä. Ei mitään erikoista, mutta tyylipuhdas suoritus alle kahdeksan euron pitaleiväksi. Falafel-lautasen asettelu taasen kärsi kovasti kuljetusastiasta ja rapeapintaiset falafelit (6 kpl) olivat kärsineet hiukan. Annoksessa oli myös hummusta, tabboulehia ja ranskalaisia. Vaikka näistä kahdesta kuljetusannoksesta pitaleipä oli hinta-panossuhteeltaan edullisempi, ei Frantoion falafelit ole syyttä saaneet positiivista huomiota. Falafeleiksi ne ovat poikkeuksellisen maukkaita ja rakenteeltaan erinomaisia – mutta koska ne ovat falafeleita, niitä ei edes pidä nauttia ilman jotakin mihin dipata. read more

Ravintola Kaarti

Ravintola Kaarti

Kapiaisen kakarana, sydämessäni on vapaa paikka kaikelle mikä liittyy varuskunta- tai kasarmielämään. Kaartin rakennukset Helsingin Töölössä liittynevät tähän vahvasti ja tuo funkkistyylinen alue on omasta mielestäni yksi kauneimpia, mitä Helsingistä löytyy.

Alueelta löytyy myös Ravintola Kaarti, joka on toiminut tiloissa lounas- ja tilausravintolana. Lounaan hinta (10e) ei hirvittävästi päätä huimaa, joten matka suuntautui kohti Autokomppanian kasarmia hyisenä loppusyksyn arkipäivänä. read more

Bruuverin wieninleike (vm. 2019)

Bruuverin wieninleike (vm. 2019)

Siitä on nyt melko tarkkaan 2,5 vuotta kun vierailin Kampin kauppakeskuksen länsipäädyssä sijaitsevassa Bruuverissa pruuvaamassa paikan wieninleikkeen. Silloin arvosanaksi päätyi selkeästi keskiarvoa huonompi, joten tänään kun mahdollisuus tuli, koeponnistin paikan annoksen uudelleen. Onhan viimeisiin vuosiin mahtunut paikan uudelleenjärjestely ja voisin veikata myös henkilökunnan vaihtuneen.

Paikan kyökki aukeaa lounasajan (klo 10.30-13.30) jälkeen klo 15. Ollessani 10 minuuttia etuajassa, kysäisin hiukan kyllästyneen oloiselta ja hymyttömältä kyypparilta, voinko tilata ruokaa etuajassa. Pyyntöön vastattiin myöntävästi ja siten annos saapuikin lopulta kymmenen minuuttia keittiön avaamisen jälkeen. read more

Villd

Villd

Siitä ei ole kuin kuukausi – kenties puolitoista, kun asuntoni läheisen kebabpizzerian ikkunoihin ilmestyi ilmoitus paikan valtaavasta Villd-ravintolasta. Nimi, joka on joillekin merkinnyt tähän asti enemmän kuin toisille, mutta vaikka nimi on omienkin silmieni ohitse kulkeutunut, ei se hirvittävästi herättänyt uuh-aah-ooh -reaktioita. Mitä nyt vaan yhtenä todisteena taas siitä, että Kallion gentrifikaatio on saavuttanut yhden lakipisteensä. 

Tältä osin ei siis liene ihme, että päättäessämme tämän viikonlopun illallispaikkamme olevan juurikin Villd, ei ennakkoasenteilta voinut välttyä. Kyselin kihlatultani, onko kotiin pakastimeen varattu pizzoja tai voidaanko tulla Hesen kautta himaan. Valmistautuessamme iltaan Kalliossa, nälkä kaiversi jo vähän sisuksia ja pelko fine dinigin piperryskurimuksesta oli kasvussa. Kävellessämme Helsinginkatua kohti ravintolaa muistelin viimeisintä käyntiäni kyseissä ravintolatilassa. Oli kesäyö, noin puoli viisi aamulla. Valitsemani annoksen laatua en muista, mutta se oli litteä ja rasvainen.  read more

Ravintola Jura

Ravintola Jura

Tämänkertainen kirjoitus voisi olla kertomus rakkaudesta ja siitä, kuinka elämä on loppujenlopuksi vain yksisuuntainen virta kokemuksesta toiseen. Sitävastoin tavoilleni uskollisena, yritän pitää kirjoituksen asiassaan tavallista paremmin ja pyrkiä avaamaan teille palasen siitä, millainen ruokailukokemus etelähelsinkiläisestä Ravintola Jurasta irtoaa. Kaikki ainesosat tosin eivät jääneet mieleen, sillä keskityin lähinnä seuralaiseeni.

Päädyin lauantai-illan treffien osana kihlattuni kanssa valitsemaan Juran illallista varten, suosittelijana tietenkin yksi Helsingin Ravintolat FB-ryhmän jäsenistä. Valinnan ratkaisi paikan omistautuminen vegaanisen ruoan tasa-arvolle ja kun vihdoin paikan ovesta astuimme sisään, oli tilaus jo valmiina. Neljän ruokalajin illallinen, toinen meistä vegaanisena ja toinen lihansyöjänä. read more

Boneless

Boneless

Helsingin Kalasataman REDI ei liene kenellekään ole varsinanen ravintolakulttuurin kukkkea keskittymä, mutta viimeisen vuoden aikana olen vieraillut paikassa hämmentävänkin usein.

…ja aina eksynyt, mutta se on ihan toinen tarina.

Paikka silti on kiitettävissä mitoissa mitä ravintoloiden määrään tulee, mutta samalla toki ketjuravintolat dominoivat täälläkin. Seassa on kuitenkin useita piristäviä poikkeuksia, kuten syksystä lähtien REDIn food marketista löytyvä Boneless.

Kyseinen köökki ei liene kaikille tuttu, mutta Boneless on ollut jonkinlaisen sorinan aiheena jo pidempäänkin katuruokapuolella. Fokuksena on friteerattu kana ja tarkemmin sanottuna reisipalat, joista paikka on nimensäkin ottanut. Annoksissa on vahvoja vivahteita aasiaan, kuten myös vierailupäivänä valitsemassani lounassa, Asian BBQ bowl (9,50e).

Paikka toimii samalla periaatteella kuten kaikki food courtit, eli maksat tiskillä, saat piipparin ja kun se alkaa pirisemään, voit noutaa annoksesi tiskiltä. Yksinäiselle lounasläppärinomadille käytäntö on edelleen yhtä saastaa, mutta ainakin myöhäiseen lounasaikaan paikassa on paljon tilaa, jolloin voit optimoida istumapaikkasi sen mukaan, että ruokaa noudettaessa lähes kymppitonnin tavarat ovat edelleen näköpiirissäsi.

Annos kuitenkin saapuu nopeasti ja sitä noudettaessa saa jopa ystävällisen hymyn, toisinkuin sitä tilatessa, jossa tunsin olevani enemmän häiriöksi. Koko on sitä mitä odottaa yleisestikin saattaa, varsinaiseksi mättöruoaksi tästä ei ole, mutta kylläiseksi vatsansa saa. Myös asettelulle on kiinnitetty huomiota, ainekset ovat lautasella tasaisesti ja jos oltaisiin bowlien kauneuskilpailussa, saisi annos täydet pisteet.

Maku kuitenkin ratkaisee ja syöksyn ensimmäisenä olennaisen, eli kanan kimppuun. Raaka-aineena on käytetty kanan reisipaloja, mikä monen mielestä on koko linnun maukkain osa, eikä tämän jälkeen voi olla ainakaan eri mieltä. Lähtökohdasta johtuen palat ovat ikäänkuin ryppäissä, mutta maku on tavattoman maukas ja friteerattu pinta ällistyttävän hyvä. Tietynlaista siirappisuutta toki on, mutta siitä on kiitäminen annoksen makeaa kastiketta, joka kombottaa tuoreen chilin ja korianterin kanssa täydellisesti. Annoksen alustana oleva riisi taasen on imenyt itseensä samaisia makuja ja on kypsyydeltään juuri oikea.

Suurin pettymys annokseen tulee sen koosta.

Sillä saa helposti nälän taittumaan, mutta se ei sellaisenaan riitä isompnaan nälkään, joten on helppo suositella sen sivuun jotakin tuhdimpaa, kuten paikan ranskalaisia. Toisaalta samainen pettymys herää myös vain siksi, että olisin halunnut lautasen tyhjennettyäni vain lisää, joka on aina hyvä merkki.

Toki voidaan keskustella, onko tämä 9,5 euron hintaisena sen arvoinen? En tarkistanut asiaa, mutta jos tämän sivuun saisi muutamalla eurolla juurikin esim. ranskalaisia, olisi asiakkaan helppo säätää aterian kokoa nälkänsä mukaiseksi.

Toisaalla, voisin laukoa valittuja sanoja niistä v-tun piippareista, mutta foodmarketeissa niillä on edes jonkinlainen järkeenkäypä perustelu – vaikken pidä siitäkään.

Kuten aina hyvissä ravintolakokemuksissani, nämäkin kritiikit on oikeasti kaiveltu jostain ihan pakolla, sillä Boneless tarjoaa juuri sitä mitä tällaisesta paikasta pitääkin. Aitoa, erinomaista annosruokaa, jonka maut jäävät kaipaamaan lisää vaikka vatsa olisi jo tyytyväinen. Erittäin hyvä käytännön esimerkki paikan ruoan vaikutuksesta on se, että tätä kirjoittaessani syljeneritykseni on kasvanut, vaikka söin maittavan lounaan vain vajaa tunti aiemmin.

Saatatte ihmetellä, mutta kaiken tämän jälkeen jään kaipaamaan jotain lisää. Kiireettömän bistrohenkisen ravintolan/baarin tunnelma palveluineen tekisi Bonelessista ehdottoman suosikkini, jos tietty karuus ja suoraviivaisuus säilyisi – mutta ehkä juuri tämän puuttumisesta johtuen annan arvosanaksi 4/5…..

….äh.

Paskanmarjat. Kyllä tämä ansaitsee täydet pisteet. 5/5.

Ravintola Oiva

Ravintola Oiva

Tästä Kallion Porthaninkadun dinosauruksesta ei kuitenkaan voida puhua mainitsematta Fredin biisiä tai portsarin lanttia, joten päätin aloittaa tämänkertaisen tekstin sanomalla ne heti aluksi.

Ja nyt kun ne on hoidettu pois tieltä, mainittakoon, että paikka on muutamia vuosia sitten tehnyt kasvojenkohotuksen ja tarjoaa tätänykyä myös ruokaa. Tältä tiiviiltä listalta minäkin eräänä tiistai-iltana rujokani valitsin ja siksi valinta osui klassiseen Fish & Chipsiin – tai paikallisesti ”Fisu ja ranet” (16e). Seuralainen otti friteeratut kukkakaalit (6e).

Palvelu on suorasukaista ja ystävällistä, mutta aloite asiakastapahtumaan on täysin asiakkaan kontolla. Paikalle saapuvaa asiakasta ei huomioida eikä puhutella, joka lienee seurausta paikan varsin juomakeskeisestä painotuksesta. Pöydissä on ruokalistat, mutta tilaus tehdään siitä huolimatta tiskiltä, joka baariympäristössä monelle onkin luontaisempi tapa.

Seuralaisen kukkakaalit saapuvat 12 minuutin kuluttua tilauksesta ja asettavat odotukset astetta korkeammalle. Lautasen päällimmäiset kukkerot ovat nimittäin rapeita, juuri sopivasti suolattuja ja kuoren sisältä paljastuvat kukkakaalit juuri sopivassa kypsyysasteessa. Myöhemmin tosin paljastuu, että annos ei kestä kovinkaan kauaa seisomista, sillä lautasen pohjalla olevat ovatkin vettyneempiä.

Fisu ja ranet kuitenkin ottavat aikaa pidempään ja saapuvat 20 minuutin päästä. Annos ei ensivilkaisulta ole sitä mitä odotin, sillä kala on kalapuikkomaisina puikuloina. Leivitys on rapea ja onnistunut, mutta maustamisessa ollaan yltiövarovaisessa linjassa – suola tuntuu unohtuneen kokonaa, jota toki korvaa ranskalaiset, joissa sitä sitävastoin on vähän liikaakin. Ranskalaiset myös jakavat pöydän mielipiteet, sillä toisaalta ne ovat täydellisen rapeita, mutta samalla sisältö on kuivahtanut ja monilta osin tuntuu niissä olevan pelkkä kuori jäljellä. Kurkkumajoneesi ajaa asiansa, mutta ei nouse annoksessa erityisesti parrasvaloihin.

Kokonaisuutena Oivan fisu & ranet ajaa asiansa. Vaikka friteeratun kalan koostumus on tiivis ja mehevä, sen maku ei aivan kohtaa ja toteutustapa tuo tahtomattaan mieleen vahvasti kalapuikot. Myös annoksen koko ei aivan kohtaa 16 hintaiseksi, jotta se olisi hinta-laatusuhteeltaan ihan kohdallaan, mutta vaikea tästä on dramaattisia virheitäkään mainita. Osaltaan lievä pettymys selittyy pelkästään venyneellä odotusajalla ja friteerattujen kukkakaalien nostamilla odotuksilla.

Oivan annos on hyvä esimerkki kohtuullisesta ja ihan kannatettavasta toteutuksesta perus-baariruoan suhteen. Vaikka se ei nouse kaupungin parhaiden joukkoon, se on silti tasavahva annos minkä tahansa illan pelastajaksi tai kahdestaan jaettavaksi oluttuopposten kanssa.