Burger Dojo

Burger Dojo

Kuten kaikki trendit, myös burgertrendi on vaikuttanut Helsingin ravintolatarjontaan kasvavissa määrin. Jotenkin tuntuu, että pieniä burgerpaikkoja alkaa syntymään sinnetänne ja joukosta erottuminen alkaa olla vaikeaa.

Tästä ei selkeästi huolta kanna Fennia-taloon avautunut Burger Dojo, joka keskittyy hampurilaisiin aasialaisella twistillä.

Heti tiskillä tilanne yllättää, paikalla nimittäin ei ole yhtään myyjää. Neljä ihmistä työskentelee avokeittiössä, mutta ketään ei näy tiskillä. Toisella vilkaisulla huomaan vasemmalla muutaman laitteen, joista tarkemmalla tutkimisella selviää niiden olevan koko ajan yleistyviä tilauspäätteitä. read more

Giant

Giant

Jos ravintoloiden omaan tarjontaan on luottamista, on hampurilainen vieläkin usein – ravintolan hintatasosta huolimatta – se annos, jonka suuri osa suomalaisista valitsee lautaselleen. Viime vuosina hampurilaisten taso on räjähtänyt todella korkeaksi ja uusilla toimijoilla on melko jyrkkä rinne kiivettäväksi.

Siksi päätin myöhäisen lounastelun puitteissa testata Töölössä sijaitsevan Giantin.

Ravintola on kokenut suhteellisen piristäviä muutoksia sitten viime käynnin (n. 10 vuotta sitten) ja sisustus vaikuttaa vallan tyylikkäältä ja ajan hengen mukaiselta. Sali tosin on melkein tyhjä yhden jälkeen iltapäivällä – vain yhdessä pöydässä on asiakkaita ja hekin lopettelemassa. Jonoa ei siis ole, marssin tiskille ja saan saapumisellani henkilökunnan nousemaan tuoleiltaan. Tilaan talon hampurilaisen (10,90e), johon iso virvoitusjuoma maksaa vain euron lisää. Positiivinen yllätys, jota melko harva paikka tarjoaa. Myös palvelun taso ja iloisuus ilahduttaa, vaikkakin kieli vaihtuu heti tervehdyksestä eteenpäin englanniksi.

Erityismaininta, että paikka ottaa myös lapsiasiakkaat huomioon. Ravintolasalin takakulmasta löytyy nuorimmille puuhapaikka, jota ei Helsingissä näe monessakaan ravintolassa. read more

Vöner lippakioski

Vöner lippakioski

Töölössä sijaitseva Jaskan Grilli on jonkinlainen legenda, mutta vuoden 2016 vegaanitrendin jälkilöylyissä sen naapurissa olevaan, huonokuntoiseen lippakioskiin avasi vegaanigrilli Jänö.

Osuuskunnan pyörittämänä grilli piti majaansa kolme vuotta, kunnes 2019 paikalla oli turkulaisille tutumpi VG Wok ja nykyään majaansa siinä pitää vegaanisen kebab-brändin, Vönerin nimeä kantava grilli.

Pitkän työpäivän jälkeen fröökkynän kanssa huomasin olevani liikkeellä Töölön läpi ja kun nälkä yllätti, mietimme mistä saisimme ruokaa nopeasti ja helposti mukaan. Kun sekasyöjä-vegaaniperheessä usein tapahtuu, ruokapaikka valitaan vegaanivalikoiman mukaan – valitsimme tällä kertaa tutulla paikalla sijaitsevan kioskin.

Olin Jänön aikoihin käynyt täällä viimeksi kesällä 2018, enkä silloin vaikuttunut ihan sydänjuuriani myöten. Kioski on kuitenkin loistavalla paikalla ja se on onnistunut saattamaan lähiympäristönsä viihtyvyyttä kertanaksauksella ylöspäin, eikä auringonpaisteinen kesäilta sitä viihtyvyyttä suinkaan vähennä. read more

Beerger

Beerger

Helsingin Hämeentiellä sijaitsee ravintola, jossa olen joskus ohikulkiessani käynyt syömässä ihan menettelevän lounaan. En muista enää, mitä söin, mutta muistan paikan olleen hipsterikäyrällä melkolailla kaaren lakipisteessä.

Nyt, kun koko maailman uusi normaali on saada ruokansa ravintoloista kotiin kannettuna, myös minäkin innostuin kokeilemaan paikkaa uudestaan. Siispä tilaukseen paikan juustohampurilaisateria (15e) ranskalaisineen ja juomineen. Annos oli tilaushetkellä tarjouksessa, normaalihinta oli neljä euroa korkeampi. read more

Ravintola Lumi

Ravintola Lumi

Helsingin ”Lasikuution”, eli Sanomatalon välittömässä läheisyydessä ei kovinkaan montaa suositeltavaa ravintolaa löydy, joista ehkä aiemmin olen ollut kovin tyytyväinen ainoastaan Hausmaniin. Nyt kun tätä kirjoitettaessa Koronakevät 2020 alkaa näyttää hiukan valonpilkahdusta ravintoloiden tulevaisuuden suuntaan, avaan hiukan taannoista kokemustani, joka toivottavasti täyttää ravintolan heti sen avauduttua.

Sanottakoon siis heti ensimmäisenä, että Ravintola Lumi on paikka, joka kannattaa käydä kokeilemassa. Itse vierailin siellä helmikuun eräänä myöhäisenä iltapäivänä, jolloin ravintola oli käytännössä täysin tyhjä. Lounasaika oli päättynyt jo aikaa sitten ja sisään käveltyäni olin selkeästi omaa habitustani tasokkaammassa ravintolassa. Siinä minä olin, kamerareppuni selässä, tuplahuppari päällä hyisestä helmikuun säästä sisään kävelleenä ja näytin varmaankin lähinnä joltakin hampuusilta, joka on tullut lämmittelemään paikkaan. Siitä huolimatta, tyylikkäästi pukeutunut henkilökunta otti minut vastaan lämpimästi ja ohjasi minut haluamaani, valkoisella pöytäliinalla ja design-astiastolla katettuun pöytään. read more

Boneless’n Smash Burger

Boneless’n Smash Burger

Elän elämäni ensimmäistä poikkeustila-aikaa, ellei jonkin lapsuusaikani influenssa-aallon aiheuttamaa varuskuntien (ja meidän siviileiden sinne sisälle) sulkeutumista lasketa. Kuten kaikissa poikkeustiloissa, innokas ja energinen etätyöläinen kaipaa moraalinkohotusta, joka toimii hyvän ruoan puolesta.

Koska tällä hetkellä ravintolat elävät muutenkin poikkeustilassa, otan karanteeniaikana tähän blogiin esimerkkejä ravintoloista tai ruoista, jotka täyttävät seuraavat kriteerit: read more

Ravintola Rugosa

Ravintola Rugosa

Lauttasaari on yksi lempikaupunginosiani Helsingissä. En ole koskaan asunut ”onnellisten saarella”, enkä todennäköisesti haluaisikaan, mutta siellä vierailu on aina omanlaisensa elämys. Hyvässä tai pahassa.

Tällä kertaa ohiajaessani otin kohteeksi Kiviaidankadulla sijaitsevan ravintola Rugosan, joka oli omassa internetissäni osunut vastaan useampaankin kertaan. Sain sen perusteella käsityksen laajatarjontaisesta perusravintolasta, jossa lounaan lisäksi olisi myös muita ruokaelämyksiä, merelliseen twistiin painottuen. read more

Suskin wieninleike

Suskin wieninleike

Pienen tauon jälkeen on virkistävää huomata löytäneensä Helsingin alueelta taas yhden wieninleikkeen, tällä kertaa Malmilta. Rauhallisen sunnuntaipäivän lounaspaikaksi valikoitui siis kortteliravintola Suski, jonka ainoat asiakkaat olimme kävellessämme sisään kymmenen minuuttia avaamisajan jälkeen.

Ravintolan sisustus on tyylikäs ja siisti – ja on omiaan muokkaamaan käsitystä, että Malmi on kaupunginosa josta tyylikkyys on kuollut. Toki kaikissa samankaltaisissa ravintoloissa on tietty persoonallisuuden puute, mutta sen kestää helposti jos ruoka on hyvää. read more

Hesburgerin Veke-burger

Hesburgerin Veke-burger

Vegaanibuumin sanotaan alkaneen vuonna 2016, jolloin itsekin tapasin sen pyörteissä tulevan vaimoni. Se toki on tarina erikseen, mitä saatetaan joskus käsitellä yhteisessä tai omassa blogissani, mutta sanotaan myös, että silloin ymmärsin itse vihdoin, mikä vegaaniudessa on jujuna.

Ei, se ei käännyttänyt minua vegaaniksi, eikä edes vegataristiksi, mutta on kasvattanut huomattavasti kasviperäisen ravinnon osuutta kuluttamastani ruoasta.

Muistan kuitenkin noilta vuosilta, kuinka naurettavana pidettiin Hesburgerin yrityksiä palvella vegaaneita. Näiden vuosien aikana firma on kuitenkin selkeästi panostanut asiaan ja vastikään vegaanipiireissä kohistiin Hesburgerin uudesta vegaaniburgerista, Vekestä. read more

Bryggeri

Bryggeri

Harvoin valitsen tätä ”blogia” varten ruokapaikkaa muulla perusteella kuin sillä, etten ole paikassa vielä käynyt, mutta tänään tein poikkeuksen. Helsingin Sofiankadulla, pahimman turistikeskittymän keskiössä pitää majaansa nimittäin Bryggeri Helsinki  – olutravintolana tunnetumpi kellariravintola, joka kaikeksi onneksi näin kesäaikaan on tehokkaasti levittäytynyt myös ympäröivään katutilaan terassien myötä. Onneksi Helsinki ei ole mikään Praha tai Pariisi, joten turistilaumoista huolimatta sekaan mahtuu.

Taannoin kävi nimittäin niin, että siipiravintola Hookista kertovasta postauksessani Facebookin puolella tuli kovin tuomitsevaan sävyyn henkilö kertomaan, että olen tehnyt kertakaikkiaan täysin väärin ja olen muutenkin täysin sivistymätön, kun menin siipiravintolaan syömään hampurilaista ja vielä kehtasin kirjoittaa siitä, ettei se ollut paras hampurilainen mitä olin syönyt.

Siispä, tällä kertaa menin olutravintolaan ja otin juomaksi kolajuoman. Ja nyt myös kerron siitä. Hinta 3,50 ja ihan samanlaiselta se maistui kuin muuallakin. Toivottavasti tämä henkilö, joka on siis myös Bryggerin ravintolapäällikkö, ei pitänyt tätä nyt täysin hirvittävän sivistymättömänä tekona.

Jos piti, en ole edes pahoillani. Maksoin omista rahoistani, joten voin juoda mitä huvittaa. Sitä valinnanvapautta käyttävää ihmistä sanotaan myös asiakkaaksi.

Hampurilainen saapui pöytään tasan 20 minuuttia tilauksesta puolityhjässä ravintolassa hiljaisena iltapäivänä. Ensivaikutelmaltaan huomio kiinnittyy varsin väljään pleittaukseen joka jättää paljon tilaa lautaselle, sekä pihvin paksuuteen, joka tekee sen käsin syömisestä vaikeaa ellei mahdotonta. Itse valitsen keski-ikäisille sopivasti ruokailuun veitsen ja haarukan, enkä valintani kanssa ole väärässä. Pihvi on nimittäin käsin kasattu ja murenee tavanomaista helpommin – ja sitä tehdessään myös näyttää burgeripihvin tärkeimmän ominaisuuden, eli onnistuneen medium-kypsyysasteen. Pihvin maku on kohdallaan ja vaikka joku voisi sanoa siinä olevan himpun liian paljon mausteita, omiin makunystyröihini se toimii vallan hyvin. Samaa ei voi kuitenkaan sanoa pihvin alla olevasta oluthaudutetusta sipulista ja savuolutketsupista, jotka toki vahvistaa makuun toivottua savuisuutta, mutta tuovat myös mieleen maultaan vastaimuroidun karvalankamaton. Pihvin päälle ladottu sinappimajoneesi ajaa asiansa.

Kiinnostavin huomio kuitenkin liittyy juustoon. Ilmeisesti keittiössä on säästökuuri, sillä kipparijuuston viipale on leikattu kahtia ja sillä on peitetty vain puolikas pihvi. En aivan muuta logiikkaa tähän ymmärrä kuin sen, että varastosta on ollut aivan näillä näppäimillä juusto lopussa ja mahdollisimman pitkälle ”ei oo”:n välttämiseksi on aineksia alettu venyttämään. Toinen huomio kokoon (jolla on aina merkitystä, sanotte mitä sanotte) liittyy itse pihviin. Vaikka sillä kokoa ja painoa on, sen tekemisessä ei ole huomioitu sämpylää johon se on menossa. Pihviä olisi siis voitu hakkailla vähän leveämmäksikin.

Käytetystä sämpylästä sen verran, että savuisenmakeaan yleismakuun olisin itse suosinut briossia. Kuivahko valinta toki toimii sekin, mutta parilan kautta käytettynä se on ottanut itseensä hiiltymistä sen verran, että maussa on myös ajoittain aimo annos hiiltä. Vaikka karsinogeenit ovatkin monesti liharuoissa lempimausteitani, burgerissa sitä en mieluusti haluaisi.

Lisukkeina tarjottavat ranskalaiset ovat suolaisempia kuin koskaan mitkään maistamani. Toki näistä tulee automaattisesti armoton jano, joka on toivottava ominaisuus – olutravintolassa kun kuitenkin ollaan, mutta vähempikin riittäisi.

Kaikenkaikkiaan, Bryggeri jättää itsestään jäljelle kylläisen vatsan, jossa jossakin takakulmassa kaivertaa pieni pettymys. Kaikesta huolimatta, se pettymys ei kuitenkaan ole asennekysymys – vaan paremman puutteesta. Bryggerin burger edustaa makumaailmaltaan mainiosti sitä mitä olutravintolan burgerista voisi odottaa, mutta samalla se ei ylitä oikein mitään rimaa, minkä ruoan pitäisi ylittää irtautuakseen keskitasoisen leimasta. Pääosin se on varsin toimiva, jopa yllätyksellinen, mutta pienet virheet tekevät siitä annoksen jonka kohtalona on jäädä helposti unohduksiin. Siispä 3/5 on sopiva arvosana ja osittain siinäkin tuntuu olevan himppasen liikaa.