Burger Dojo

Burger Dojo

Kuten kaikki trendit, myös burgertrendi on vaikuttanut Helsingin ravintolatarjontaan kasvavissa määrin. Jotenkin tuntuu, että pieniä burgerpaikkoja alkaa syntymään sinnetänne ja joukosta erottuminen alkaa olla vaikeaa.

Tästä ei selkeästi huolta kanna Fennia-taloon avautunut Burger Dojo, joka keskittyy hampurilaisiin aasialaisella twistillä.

Heti tiskillä tilanne yllättää, paikalla nimittäin ei ole yhtään myyjää. Neljä ihmistä työskentelee avokeittiössä, mutta ketään ei näy tiskillä. Toisella vilkaisulla huomaan vasemmalla muutaman laitteen, joista tarkemmalla tutkimisella selviää niiden olevan koko ajan yleistyviä tilauspäätteitä.

En välttämättä ole ainoa joka saa paikan graafisesta ulkoasusta vahvat Alepa-vibat, mutta väriyhdistelmiä on vain rajattu määrä, joten tästä ei välttämättä kannata syyttää Dojon senseitä – hiukan erikoinen päätös se silti on.

Näprään laitetta ja tilaan itselleni lounasannoksena Dojo Classic -burgerin ateriana (12,70 €) joka sisältää myös ranskalaiset ja juoman. Annoksen tekemisessä menee lähes 15 minuuttia vaikka jonossa oli vain yksi tilaus ennen minua ja keittiössä neljä ihmistä.

Palvelu on kiireistä ja persoonatonta. Katsekontaktia ei juuri ole. Tuntuu kuin olisin liukuhihnalla. Ainoa hetki jolloin koen minua huomioitavan on, kun ruoan tiskille tuonut henkilökunnan jäsen kysyy ”millä juomalla?”.

Valitsen juomani, tartun tarjottimeen ja kasaan itseni yhteen hämärimmistä pöydistä, johon metroasemalta puhaltava kylmä ilmavirta ei yllä.

Tykkään annoksen teemasta ja asettelusta, jossa ruoka on kasattu höyrykorien (tai ainakin sellaisia muistuttavien) puisten rasioiden sisään. Jospa vain erottautuminen olisi yltänyt myös tarjottiimin ja ketsuppiastioihin.

Paikan ranskalaiset ovat yhdet parhaimmista maistamistani. Juuri oikealla tavalla rapeutta ja suolaa, mutta jos hakemalla hakee näistä negatiivista palautetta, voisi rasvakeittimen ajastinta kääntää promillen nopeammaksi. Annoksessa tulee muutama ranskalainen vastaan, jonka syötyä kitalaessa viivähtää pieni palaneen maku.

Burger sitävastoin vaikuttaa hyvin tutulta ja kuka ikinä sen onkaan suunnitellut, on Shoku varmasti käyty benchmarkkaamassa. Sämpylä on rakennettu japanilaistyyppiseksi maitosämpyläksi, välistä pilkottaa paikan oma majoneesi ja punasipulit, sekä pinaatinlehdet. Pihvin päälle on ihan onnistuneesti sulatettu myös siivu cheddaria.

Ensipuraisulta kokonaisuus on hyvinkin pehmeä, jopa pesusienimäinen. Pehmeiden sämpylöiden ongelma on aina niiden helppo hajoaminen ja se riski realisoituu myös tässä. Toisaalta ainakin omasta mielestäni höttöiset sämpylät antavat vahvuutta olennaiselle, eli pihville – sekä sen lisukkeille. Burger Dojon ”perusburgerissa” tämä asia on kohdallaan. Maussa tasapainottelevat itse pihvi ja majoneesi – joka jättää makuun juuri sopivan, itämaiselta tuntuvan twistin (jonka syynä lienee pihviin ujutettu teriyaki-kastike). Kokonaisuus on juuri sopivan erilainen, että Burger Dojon tuotos erottuu tarjonnasta. Erottuuko se edukseen onkin täysin toinen asia ja toivoisin muiden burgerivaihtoehtojen erottuvan huomattavasti selkeämmin. Näin jälkiviisaana on helppo ajatella, että olisi pitänyt mennä valikoimassa reilusti toiseen päätyyn, mutta ainakin näin eri paikkojen perusburgereihin vertailu on helpompaa.

Myönnän asenteeni Burger Dojoa kohtaan siirtyneen vaaksan kiukkuisempaan kohtaan odotellessani tilaustani ja varsinkin saadessani ”masentunut made”-tasoista palvelua. Saatuani ruoan, asenteeni parani vauhdilla.

Lisukkeina tarjottavat ranskalaiset ovat, kuten sanottua, erinomaisia. Burgerin hintataso on markkinoiden keskitasoa, mutta jotain tuntuu puuttuvan. En tiedä johtuuko se vain siitä, että olen syönyt burgerini niin pitkään smash-pihveinä, että keskiruskea, sivupinnoiltaan Corollan nahkapenkkejä muistuttava keittynyt pihvin pinta aiheuttaa vastareaktioita?

Tällaisena tämä on omanlaisensa kokemus, mutta ei aivan riitä kirkkaimpaan kärkeen. Siihen kun lisätään heikko palvelukokemus, on arvosanana vahva 3/5.

[vifblike btntype="html5"]