Pobre

Pobre

Filippiiniläistä keittiötä edustava Pobre oli ensimmäinen tietämäni ravintola joka Helsingissä tarjosi filippiiniläistä ruokaa. En tiedä onko se ensimmäinen, mutta siihen aikaan opin filippiiniläisestä ruoasta sen, että se on eri ruokakulttuurien sekoitusta – paitsi filippiiniläisten paikallisten, myös intilaisen, amerikkalaisen, kiinalaisen ja espanjalaisten vaikutusten alla.

Siksi ei liene mitenkään yllättävää, etten Pobreen lähtiessäni osannut yhtään arvata mitä tulisin saamaan. Olin yrittänyt käydä paikalla syömässä jo monen monituista kertaa – Lue lisää...

Ravintola Loiste

Ravintola Loiste

Muistan Sokoksen yläkerran ravintolatilan kahdesta asiasta. Vajaat 20 vuotta sitten kaverini pyörtyi sen hissiin ja aiheutti kaikille mukanaolleille melkoisen säikähdyksen ja toisekseen, muistan sen ammoisesta nimestään ” Vaakuna 10th Floor Restaurants ” – tuttavallisemmin ”kymppikerros”.

Sittemmin paikka on jäänyt pahasti unholaan ja sen ympärillä liikkuu korkean tuoppihinnan ja kauniiden kesänäkymien airut. Olen toki tiennyt paikan tarjoilevan edelleen ruokaa nykyisellä Loiste-nimellään, mutta muuten sen asettuvan vähän väliinputoajan Lue lisää...

Biang

Biang

Uskoni kiinalaisiin ravintoloihin ei ole kovin korkealla. Toki Helsingistä löytyy useitakin paikkoja jotka ovat mielestäni varmoja valintoja niihin perehdyttyäni, mutta edelleen huomaan suhtautuvani erittäin skeptisesti, kun joku ehdottaa vierailua kiinalaisessa. Koko termillä on jo jonkinlainen huono maine, joka tarkoittanee lautaselle siirrettynä hapanimeläkastikkeessa uitettua natriumglutamaattia.

Siksi en ollut vallan innoissani, kun parempi puoliskoni ehdotti vierailua kiinalaisessa. Sattumalta valikoin netistä helpoimman sijainnin perusteella Citycenteriin vastikään muuttaneen Lue lisää...

Bronda

Bronda

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, olin eräänä iltapäivänä suosituimman lounasajan jälkeen Helsingin keskustassa valmistautumassa myöhäiselle lounaalle. Suunnitelmissa oli käydä tarkistamassa The Cockin tilanne, mutta siellä ei listalta saanut tilattua haluamaani ennen kello neljää ja lähialueelta vaihtoehdoksi kaluamani Purpurkin olisi avannut vasta tunteja myöhemmin. Lounasseurani ehdotti sen jälkeen Brondaa, joka omissa mielikuvissani oli asettunut sinne pömpöösin ruoalla taiteilun ja kusipäisten bemarimiesten kantapaikkojen välimaastoon. Ovesta kävellessämme tämä Lue lisää...

Leonardo Bar & Ristorante

Leonardo Bar & Ristorante

Tämä suoraan rautatieasemaa vastapäätä, ehkä Helsingin parhaalla liikepaikalla toimiva ravintola on ollut tutkassani kauan. Kävin aikanaan, vuosia sitten syömässä siellä säännöllisesti, kunnes jostain syystä sekä palvelun että ruoan taso putosi selvästi ja siirryin muihin ravintoloihin.

Tällä viikolla vierailin siellä taas, vuosien tauon jälkeen ja lounaslistalta löytyi tagliata di pollo – eli valmiiksi viipaloitu kanafilee parmesanilla ja sitruuna-oliiviöljykastikkeella (13,20e).

Tavalliseen tapaan, paikka ottaa lounastilaukset kassalle, jossa melkoinen härdelli päällä – vaikka saapuessani oli jo pahimmat lounaskiireet menneet. Hiukan väsyneeltä vaikuttava tarjoilja ottaa tilauksen vastaan asiallisen rutinoituneesti ja lykkää kuluneen numerolapun mukaani. Lounasjuoma on vain euron lisähinnalla ja vaikka lapussa lukee sen olevan 0,33L – täyttyy puolen litran tuoppi kysymättä.

Koska aiemmat kokemukseni olivat kuin valtatie kukoistuksesta pettymykseen, en aseta lounaalleni mitään suuria odotuksia. Lounasseuran tapaaminen on tällä kertaa tärkeämpää ja hämmentävästi paikasta löytyy valoisa ikkunapöytä puolen tunnin pikaseurustelulle. Annos saapuu noin kymmenssä minuutissa ja on hämmästyttää… – jotenkin kokonaisuus annoksessa on vain kohdallaan. Asettelu, ruoan määrä, niiden suhde ja freesiys – kaikki osuu jotenkin kohdalleen.

Ensimmäisenä silmään osuu ranskalaiset, jotka vaikuttavat kerrankin oikein tehdyiltä. Maistaminen varmistaa asian – hyvät naiset ja herrat, meillä on tässä ehkä (oman makuni mukaisesti) Helsingin parhaiten onnistuneet lounasranskalaiset. Kuori on sopivan rapsakka, sisältä peruna ei ole jauhoista höttöä vaan sopivan pehmeä – ja ennenkaikkea suolaa on tarpeeksi. Jos jotain pakolla voisi kritisoida, suolaa on ehkä pikkiriikkisen jopa liikaa, mutta kyse on vain ja ainoastaan omasta henkilökohtaisesta preferenssistä.

Annoksen pääosa, eli kana on myös kohdallaan. Se toki on peitetty reseptin mukaisesti parmesanin ja oliiviöljyn hellään huomaan, mutta maku ja ennenkaikkea kypsyysaste on fantastinen. Tätä pidemmälle olisi saanut enää uittamalla kanaa tuntikaupalla sitruunamehussa ennen paistamista – sillä liha on pehmeää ja maistuvaa. En muista, milloin olen saanut näin hyvin kypsytettyä kanaa. Parmesan ja sitruuna täydentävät makua erinomaisesti ja viimeistä suupalaa nauttiessani olin jo unohtanut, miksi en ole käynyt paikassa vuosiin.

Kuitenkin, jotain pitää kritiikkiäkin antaa ja se on kasvikset. En tiedä miten niiden valmistus on hoidettu, mutta niissä on sitä lystikkään klassista kumimaisuutta läsnä. Ovat nekin valovuosien päässä niistä pahimmista mössöksi haudutetuista pakastevihanneksista, mutta näitä maistellessa tulee mieleen, että ihan kaikki ei ole nin hyvin kohdallaan. Osa on hiukan ylikypsää, osa raa’an rapsakoita ja osa jotain siitä väliltä. Tästä kaikesta huolimatta, olen tyytyväinen.

Annoksen ulkopuolelta voisi sanasen vielä sanoa palvelusta. Se on asiallista ja positiivissävytteistä, mutta aina olisi varaa parantaa hymyn ja raikkauden hengessä. Nyt siitä tuntui Leonardossa puuttuvan se tärkein terä lounasajan loppupuolella ja olen vieläkin epävarma siitä, kuuluuko paikassa salaattipöytä lounaaseen. Siitä ei ollut mitään mainintaa ainakaan missään ja viereinen pöytä salaattilautaselliset jostakin itselleen taikoi. Ravintolat, joissa sellainen on ja varsinkin ne, jotka sellaisen ovat kätevästi jonnekin piilottaneet – muistakaa mainita niistä lounasasiakkaillenne.

Leonardo pohjimmiltaan yllätti paluullaan. Lounaana tämä on erinomainen ja 14,20e hintaiseksi todella hyvä. Kokonaisuutena kokemus kuitenkin jättää hiukan vajaaksi, mutta palauttaa uskoni kertaheitolla paikkaan ja suorastaan vaatii uusintakäyntiä. Siitä huolimatta ja siitä syystä ehdoton kehoitus kokeilemaan paikkaa itse ja jakamaan kokemuksia kommenteissa. 4/5.

P.S: Muistathan instagram-tilini jossa kaiken muun lisäksi jaan rakkautta ruokaan: https://www.instagram.com/visukinttu/

Factory

Factory

Aleksanterinkadulla varsin ansiokkaasti piilossa oleva Factory on ravintola, joka henkii heti sisään astuessa piilokapakkamaista romantiikkaa sekoitettuna Amicamaisuuteen teollisuuskeittiöön. Keskilattialla töröttää buffetpöytä, jonka toisessa päässä on päivän lounaaseen (10,40e) kuuluvat puna-ahven hollandaisekastikkeella ja tee-se-itse hampurilaisasema – ja toisessa päässä kovasti ABC:n mieleen tuova salaattipöytä. Näiden lisäksi pienenä yllätyksenä tuli itselleni, että tiskiltä saa tilattua erikseen salaattibaarista kasattavia annoksia.

Tästä huolimatta tartuin rohkein ja avoimin mielin lounasbuffan antimiin: Kasaan posliinikiekkoni keskelle hiukan jo kuivahtaneesta sämpyläkasasta pullan, jonka puolikkaat voitelen ketsupilla ja epäilyttävän värisellä majoneesilla. Tai ainakin toivon sen olleen majoneesia.

Pullan väliin sujahtaa valmispihvi, jota on ilmeisesti pyöritelty mausteliemessä ja sipuli-suolakurkkuyhdistelmä. Viereisestä laarista vielä kauhallinen ranskalaisia perunoita, vaikka tiedän jo etukäteen lämpöhauderanskisten valinnan olevan sama kuin astuisin tietoisesti uusilla kengillä lehmänpaskaan.

Ja aika nopeasti ilmenee, että ennakkokäsitykset ovat kohdallaan. Ei aineksista kasattu burgeri aivan täysin toivoton ole, mutta totuus on että McDonaldsin euron juustostakin löytyy huomattavasti parempi hinta-laatusuhde. Ja niitä saa aika nipun tämän lounaan hinnalla muutenkin. Factoryn tee-se-itse -burger on kuiva ja mauton – ja omatoiminen mausteilla läträily on kuin kusisin metsäpaloon. Sen voi selitellä itselleen auttavan, mutta loppujenlopuksi on kyse vain kastellusta katastrofista.

Burgerin paikka ei vaan ole buffassa.

Uusi yritys ja tällä kertaa lautaselle toisesta lämpölaarista puna-ahventa (oikealta nimeltään punasimppu, mutta ahvenena ymmärrettävästi helpompi myydä), jonka lisukkeeksi on selkeästi liikaa vatkattua perunamuusia. Kalan koostumus on kohtalainen, mutta odotettua hollandaise-tillimakua ei juuri mukana ole. Sääli, sillä kala antaisi aihetta enempäänkin puhtaampien ja voimakkaampien makujen myötä.

Vaikka ranskalaisissa ollut pieni pintarapeus yllättää, on molemmissa tarjonnoissa peruna selkeästi tarjonnan floppi. Ranskalaiset ovat pääosin kumimaisia ja maustamattomia, eikä perunamuussi pärjää juurikaan paremmin. Joko se on tehty suoraan pussista tai sitä on myllytetty aivan liian pitkään. Lierumainen koostumus ei vakuuta, perunamuussi ei saisi käyttäytyä lautasella kuin juokseva neste.

Yleisesti ottaen, Factoryn lounasbuffet ei juuri anna mitään laadukasta lounasta metsästävälle. Siinä on tietynlaista yritystä hakea tarjontaan jotakin uutta, mutta kriittiseltä toteutukseltaan se floppaa ja pahasti. Tilannetta voi paikata esimerkiksi buffan kylmäpuolelta tai jälkiruoilla – mutta kun niistäkään ei löydy toivottua wau-vaikutusta, jää kokonaisuus vahvasti pettymyksen puolelle.

Mutta ei jotain huonoa jos ei hyvääkin! Koska lounasseurani valitsi erillisestä salaattibaarista itselleen salaatin, voin siihen tutustuneena kehoittaa paikalla käyviä lounastelijoita kiinnittämään siihen enemmän huomiota.

Siitä huolimatta, Factoryn lounasbuffalle selkeä 2/5 ja siinäkin tuntuu olevan vähän liikaa.

Ônam

Ônam

Syvällä Forumin kauppakorttelin uudella puolella kuin Tuomiovuoressa ikään, piilottelee vietnamilaista ruokaa tarjoava pikkupaikka Ônam. Paikka ei ole suurensuuri, toistakymmentä pöytää, mutta alkuiltapäivästä lounasajan lopulla, paikka on lähes täynnä. Lounaslistalta löytyy viitisen vaihtoehtoa, joista kolme mahdollista tehdä vegaanisina – ja itse valitsen paikan nimikkoannoksen Com Ônamin (13,50e). Mainittakoon, että kyseessä on myös lounaslistan kallein annos (muut 10e) ja se toistuu usein paikan lounaslistalla samannimisenä, ainoastaan annoksen päällinen vaihtuen. Tälläkertaa annoksen koristeena on glaseerattua lohta.

Ja kun mainitsin koristeena, niin sitä se tosiaan on. Lohi nimittäin ei hirvittävästi annoksessa tilaa vie, mutta sen rinnalta löytyy niin marinoitua punakaalia kuin kurkkuakin, ituja sekä erinäinen määrä erilaisia yrttejä. Pohjalta löytyy kastikkeella maustettu riisipeti – eli hyvin tavanomainen bowl-annos kyseessä.

Maku kuitenkin yllättää, sillä lohi on kypsennetty täydellisesti, sekä sen makeantunkkainen maku miellyttää kovasti. Muu annoksen pintakerroksesta on varsin tavanomaista – pienenä iloisena esiinnostettavana asiana tosin punakaali – josta nyt en ole ihan varma, onko se kaalia vai salaattia, koska sen marinointi on tehnyt tehtävänsä – maku on todella miellyttävä. Jos joku paikan henkilöstöstä lukee tämän, kuulisin mielelläni miten se on valmistettu.

Kuten usein tämäntyyppisissä annoksissa/ravintoloissa, annoksen onnistumista mittaa itselleni se, kuinka pettynyt olen alla odottavaan riisiin – annoksesta kuitenkin aina noin puolet on riisiä – ja jos se on valmistettu huonosti, petyn automaattisesti koko annokseen.

Tähän en.

Alla odottava riisi on kypsyydeltään täydellistä ja kastike, joka riisiä on marinoinut annoksen valmistumisesta asti – on lähes täydellistä tarkoitukseensa. Tuoreen ja raikkaan salaatin, sekä erinomaisen lohen jälkeen on ilahduttavaa tukottaa nälkänsä maistuvalla riisillä – niin tylsältä kuin se näin saattaa kuulostaakin.

Poikkeuksia annoksissa kuitenkin on. Koska seuralaiseni oli jälleen kerran vegaani, maistoin myös hänen Bun Cha Nem (10e) -annostaan. Kevätrullat olivat yksiä parhaita maistamiani, mutta riisinuudelit todella mauttomia.

Kokonaisuudessa, Ônamin lounas tuntuu hintansa arvoiselta ja laadukkaalta vaihtoehdolta ydinkeskustan etnisten ravintoloiden kentällä. Palvelu on korutonta, mutta nopeaa – mutta mikä tärkeintä, ruoka oli maistuvaa. Sen ainoa ongelma on, että sitä olisi saanut olla enemmän ja selkeästi annosten valinnoissa on syytä olla tarkkana. Siitä huolimatta, kevyesti 4/5.

Cevicheria

Cevicheria

Tänään sosiaalinen media auttoi minua löytämään kiinnostavan myöhäisen lounaspaikan, kun Cevicherian mainos napsahti kohdalleni. Perulainen ravintola ja kovasti cevicheen viittaava nimi kiehtoi välittömästi, joten matka kohti Kamppia ruoan perässä alkoi muutaman minuutin miettimisen jälkeen.

Ravintola sijaitsee Autotalon uumenissa, hiukan kulman takana oikeastaan kaikkialta ja satunnainen matkailija saattaa erehtyä moniin muihin ruokailemaan paikalle eksyttyään. Kohteeni oli kuitenkin tiukasti tähtäimessä ja sinne saavuttuani puoli neljältä iltapäivällä, paikka oli lähes täysin tyhjä. Yhdessä ruokapöydistä oli miehitystä (jotka myöhemmin ilmenivät henkilökunnaksi) ja tiskin takana yksi, epäilyttävästi playboy-miljonääriä muistuttava kokki puuhailemassa. Pienen alkusekoilun jälkeen ruokalistakin löytyi jostain tiskin takaa etsimällä ja tilaus saatiin vetämään – ceviche classico (12e), pisco sour (afterwork tarjouksena 6e), patatas fritas – eli ranskalaiset perunat (5e).

Ruoan valmistumisessa kesti aikansa, noin 10 minuuttia, mutta avokeittiöstä näki, että kokki teki töitä annoksen kanssa koko ajan ja eksyipä paikalle myös erillinen tarjoilijakin. Ilmeisesti lounasajan jälkeen henkilökunta ottaa vähän rennommin, mikä ei tietenkään ole kiellettyä, mutta jätti vähän huvittuneen tunteen. Onneksi en ollut kiireellä liikenteessä.

Annos on kuitenkin muhkea ja cevichelle tunnusomaisesti hapan. Itseasiassa kevyesti happamimpia mitä olen näitä kokenut – jopa siinä määrin että silmäkulmaan tiristyy kyynel, eikä se syntynyt herkistymisestä. Maut ovat silti kohdallaan, todella vahva lime jättää tilaa mausteille ja kala toimii erinomaisesti. Paahdettu maissi tuntuu pussitavaralta (mitä se todennäköisesti onkin) ja sen soisi vaihtuvan tupla-annokseen bataattia joka on äärimmäisen herkullista.

Ranskalaiset sitävastoin ovat toimivat, mutta rapeutta ja paistopintaa saisi olla enemmän, niiden kanssa tarjoiltava paprikamajoneesi on taas yksi niitä asioita, joita pitäisi myydä asiakkaille mukaan. Erinomaista, pehmeää ja maukasta – olen vähällä kirjoittaa tähän, että pelkästään tämän vuoksi paikalla kannattaa käydä, mutta jotain siitä sanoo sekin, että lapioin annoksesta majoneesin vielä lopuksi erikseen – asia, jota ei ole kai koskaan ennen tapahtunut.

Yleisesti ottaen, Cevicheria kärsii paljon sijainnistaan lounasruokaloiden joukossa. Se toisaalta toimii rentona baarina pikkuruoan kanssa yhtälailla ja näiden kahden annoksen perusteella, paikka osaa sekoilustaan huolimatta tarjoilla erinomaista ruokaa mielikuvituksellisella twistillä. Hintakaan ei ole mahdoton, 12e tämän tasoisesta cevichestä (lounasajan ulkopuolella) on käytännössä naurettavan edullinen, mutta kovaan nälkään hiilihydraattia kaipaa ilman muuta sivuun.

Ehdottomasti uusintakäynnin arvoinen, mutta vaikka harvoin annan puolikkaita tähtiä, tässä se on pakko antaa 4,5/5. Kokemus ei – osittain sekavan palvelun vuoksi – ei ihan yllä viiteen tähteen, mutta neljä tähteä tuntuisi liian vähältä.

Haluan mennä ilman muuta uudelleen. Mielellään mahdollisimman pian.

Backyard Pick

Backyard Pick

Helsingin Kampissa on jossakin välissä avannut uusi ravintola, aivan Arkadian Alkon välittömässä läheisyydessä. Paikka muistuttaa ensinäkemältä paikan luonteesta, muistaakseni paikassa on aina ollut jonkinlainen perheravintola – viimeksi muistan samalta kohdalta Chico’sin.

Paikan yleisilme ei ole siis muuttunut ja sisään kävellessä tuntuu atmosfäärin tähtäin keski-ikäisessä perheidyllissä, jota on maustettu pienellä palalla vuoden 2012 ravintolasisustusmessujen parasta valikoimaa.

Mikä vierailijalle ensimmäisenä tulee huomoitavaksi on innokas palvelu. Molemmilla kerroilla vastassa on hetkessä tarjoilja, joka hallitsee tilanteen vallan iloisin ilmein. Ensimmäisellä kerralla seurassani oli myös nirso kuusivuotias, jolle lounasajasta huolimatta keittiö teki kinkkupizzan – puoleen hintaan, mistä erityisen suuri plussa. Lounasajalla ennen klo 15 ei siis listalta saa tilattua erikseen haluamaansa, joka kannattaa ottaa huomioon.

Lounastarjonta itsessään on muuten melko tavanomainen noutopöytä, lämpimiä ruokia on valikoimissa neljä, joista selkeästi yksi vegaaninen vaihtoehto ja yksi pizza – muiden varmaankin rajoittuen liha-kala-kana -akselille. Lounaspöytänä arvioituna Backyard Pick edustaa tasaista keskiluokkaa – se suorittaa pestinsä tasaisella laadulla, mutta varsinaista hurraahuutoja ei pääse yhden lounaskäynnin perusteella huutelemaan. Tarjolla ollut paahtopaisti on mureaa, joskin hiukan mautonta, valkosipuliperunat toimivia ja kanalasagne hiukan keskitasoa parempaa. Jälkiruokapöydästä löytyvät donitsit voisi päivittää useammin, nyt ne jo yhden maissa ovat kovin kuivuneita. Lounastarjontaa vaivaa myös tietynlainen mielikuvituksettomuus, mikä toisaalta tuo myös asiakkaille turvallisuutta.

Ensimmäisellä käynnillä palvelu oli kuitenkin se joka pelasti tilanteen ja päätin käydä seuraavana päivän paikassa uudelleen, varsinkin kun listalta löytyy Fish’n Chips (20e). Saavuin klo 15 jälkeen lähes tyhjään ravintolaan, jälleen iloisen asiakaspalvelijan vastaanottamana ja tilasin heti ovella annoksen, jonka saapumisessa kesti yli puoli tuntia.

Vaikka annos ensinäkemältä vaikuttaa siansorkilta, on hienoa huomata kalaa olevan annoksessa reilusti. Samaa tosin ei tule sanottavaksi ranskalaisista joita löytyy pohjalta kourallinen. Annoksessa on myös niin tartarkastike kuin ketsuppikin kätevästi pikku kupeissa, sekä reilusti muussattua hernettä. Ensivaikutelma kallistuu reilusti positiivisen puolelle.

Haarukalla kokeiltaessa, mieli kuitenkin synkistyy. Kalan leivitys on todella kovaa ja haarukan kanssa joutuu todella tekemään töitä siitä selviämiseksi, työsarka aiheuttaa helposti syödessä myös sen, että kala itsessään muussautuu puuroksi. Makukaan ei sanomattoman paljoa hivele, jota lautaselle luovutettu sitruunaviipale antaa hiukan lisäbuustia, mutta ihmeitä sekään ei pysty tekemään. Ranskalaiset ovat kuitenkin toimivia, kuten myös tartarkastike. Tosin ranskalaisissa listan mukaan piti olla valkosipulivoita, mutta mitään sellaista ei ainakaan tullut havaittua.

Kahden kokemuksen perusteella on helppo sanoa Backyard Pickin olevan palvelultaan ilahduttavan positiivisesti toimiva ravintola, jossa toivottavasti ruoan saapumisen kesto pysyy normaalisti järkevissä rajoissa. Lounas toimii erittäin hyvänä vaihtoehtona alueen harvoihin muihin buffetlounaisiin, vaikkei riemunkiljahduksia aiheutakaan ja pizzat ovat yllättävänkin toimivia. Sitävastoin paikan Fish & Chips 20 euron hintaisena on järisyttävän ylihintainen, josta voisi helposti poistaa 1/3 annoksen kalasta, tehdä kahden jäljellejäävän oikein paistamisesta tavoitteen ja lisätä annokseen ranskalaisia. Ja tietysti pudottaa hintaa ainakin neljänneksen.  Nyt kuitenkin tuomio pudottaa paikan keskinkertaisuuteen, eli 3/5 on varsin sopiva arvosana.