Muistan kun Döner Harju tuli Fleminginkadulle Helsingin Kalliossa. Tuota punaviherkuplassaan makoilevaa kaupunginosaa ravisutteli tuo uusi ravintola, joka oli hakenut oppia ihan Berliinistä asti ja tarjoili jotain uutta mitä ei oltu koskaan ennen nähty. Paitsi tietysti siellä Berliinissä.
Döneriä.
Eikä mitä tahansa Wotkinsin tusinatavaraa, vaan oikein ja aidosti tehtyä döneriä, jonka ravintola oli itse valmistanut. Hipsterivaltakunnan kunniaksi ruoka tarjoiltiin emalitarjottimilta ja annoksessa oli korianteria.
”Uuuh” ja ”Aaah” kuului kautta Helsinginkadun molempien puolten, kun ihmiset kulkivat ohi Bullmannin rasvaisten leikkeiden syömään tuota premium-kebabiksikin kutsuttua nannaa. Jonot kasvoivat ja vain costeau-pipojen määrästä pystyi arvioimaan kauanko omassa tilauksessa saattoi mennä.
Joskus se oli kolme varttia.
Silti ihmisiä riitti.
00100
Baba Döner
Tässä artikkelissa pikatestissä Tiktokissa kesällä 2023 suunnatonta buustia saanut Baba Döner.
Ravintola on osa Fennia-korttelin ravintolamaailmaa, ns. ”food courtia” joka muutoin oli vielä 2023 kärsinyt pahasti asiakaskadosta. Kävimme itse paikanpäällä loppuvuodesta 2023 Onlynamsin toimesta, josta ohessa myös videolla lopputulos.
Kävin myös itse viime viikolla kokeilemassa paikan annoksen, eli Patates (15,90 €), joka on taannoisesta tilanteesta kokenut euron hinnankorotuksen. Yhdessä pienehkön juoman kanssa annos maksaa 19,40 € joka alkaa olla jo korkeimmassa luokassa, mitä tulee kebablounaaseen.
Pho Nokis
Muutama viikko sitten tutustuin ensimmäistä kertaa Banh mi -patonkiin vierailtuani Bamilami-ruokarekalla. Heti kun kerroin siitä eteenpäin, suunnasta jos toisestakin tuli kehoituksia kokeilla myös aivan vieressä sijaitseva Pho Nokis, joka – riippuen sanojasta, oli joko parempi, yhtä hyvä, melkein yhtä hyvä tai ”kokemus” jota ei tarkemmin eritelty.
Puoli kolmelta iltapäivällä ravintola on täysin tyhjä. Työntekijätkin ovat tauolla ja istuskelevat ravintolassa. Lähestyttyäni tiskiä selkeästi tilausiaiheissa, ystävällinen myyjä nousee tuolilta ja tulee auttamaan tilauksessani.
Bruuverin wieninleike (vm. 2024)
Voi jösses. Joskus sitä vaan toivoo näin jälkikäteen, että olisi syönyt kotona.
Kampin keskuksen päädyssä oleva Bruuveri oli joskus vuosia sitten luottopaikkani, mitä tuli satunnaisen oluttuopillisen ja keskitasoa hitusen paremman ”pubiruoan” kanssa. Sitten tapahtui jotain – oli se jälkikäteen ajateltuna korona, naimisiinmeno tai vaan kyllästyminen – ja Bruuveri katosi tutkastani pitkäksi aikaa.
Kunnes olin menossa hammaslääkäriin nälkäisenä ja oli tunti tapettavana ennen piinapenkkiin istumista. Katsahdin Kampissa ympärilleni ja kas – Bruuveri oli vielä voimissaan ja listalla oli wieninleike. Tosin nimeltään Dirlandaa (24 €).
Vitun Dirlandaa, saatana. Siinä olisi pitänyt olla varoitusta riittävästi. Mutta ei – nälkä vei ja riski oli otettava. Jätin siinä muistamatta, että olen testannut annoksen kahdesti aiemminkin, vuonna 2019 ja 2017 – kannattaa käydä lukemassa nuo artikkelit ensin!
Hotel Mestari & Maestro 51
Olen sitä sukupolvea, jolle Helsinkiin saapuessa kävi selväksi, että Vanha Maestro -nimisestä ravintolasta eläkeläiset etsivät päiväkahviseuraa. En koskaan käynyt kyseisessä tanssiravintolassa, mutta muistan olleeni vähän pettynyt kun se lopetetiin vuonna 2003. Ajat muuttuvat, eikä Helsingin keskustassa tanssiravintolalle ole ollut tilausta senkään jälkeen.
Seuraavan kerran sulkemisuutisen jälkeen törmäsin Maestroon tänään kun kävelin lähiseuduilla ja etsin ruokapaikkaa. En heti tajunnutkaan mistä on kyse, mutta totta tosiaan – rakennusta on restauroitu viimeiset vuodet ihan urakalla ja paikalla on nyt Hotel Mestari -niminen hotelli ja sen Maestro 51 -niminen ravintola.
Bamilami
Tämä teksti kuuluu olennaisena osana jälleen yhteen Onlynams-tuotantoon, jossa itse olin kameran takana. Katsokaa siis oheinen tämänkin artikkelin loppuun upotettu Youtube-video osana tätä mielipidettä.
Jokatapauksessa, saavuin itse paikanpäälle 10 minuuttia ennen Pyryä ja katselin hiukan epäuskoisesti Kampintorille pysäköityä mercedeksen ruokarekkaa. Ulkopuolelta ei mistään olisi arvannut, että tämä pieni kärry olisi ollut puoli vuotta aiemmin kuuminta hottia mitä Tiktok-foodieiden trendauslistalla oli liikkunut. Nyt uinuva pieni kioskiauto vaikutti kylmänä ja tihkusateisena päivänä siltä, ettei siinä todellakaan olisi ollut koko päivänä yhtään asiakasta. Me olimme liikenteessä puolenpäivän jälkeen, joten varsinainen lounasryntäys oli saattanut mennä meiltä vain ohitse.
Tilasimme ateriat ja tavalliseen tapaan keskittyessäni enemmän kuvaamiseen kuin vaihtoehtojen miettimiseen, valitsin proteiiniksi kanan ja päädyin antamaan valinnat muista täytteistä täysin henkilökunnalle. Lemongrass Chicken (10,90 € / 20 cm – 13,90 € / 28 cm) sai väliinsä myös peanut satay -kastikkeen, josta en ollut mitenkään erityisen iloinen. Maapähkinä ei kuulu millään tasolla lempiasioihini (olen sille myös lievästi allerginen) ja syvästi inhoan esim. maapähkinävoita. Jokatapauksessa, itsehän sysäsin vastuun henkilökunnalle, joten ”syödään nyt sit vaan” -välähti mielessäni.
Burger Dojo
Kuten kaikki trendit, myös burgertrendi on vaikuttanut Helsingin ravintolatarjontaan kasvavissa määrin. Jotenkin tuntuu, että pieniä burgerpaikkoja alkaa syntymään sinnetänne ja joukosta erottuminen alkaa olla vaikeaa.
Tästä ei selkeästi huolta kanna Fennia-taloon avautunut Burger Dojo, joka keskittyy hampurilaisiin aasialaisella twistillä.
Heti tiskillä tilanne yllättää, paikalla nimittäin ei ole yhtään myyjää. Neljä ihmistä työskentelee avokeittiössä, mutta ketään ei näy tiskillä. Toisella vilkaisulla huomaan vasemmalla muutaman laitteen, joista tarkemmalla tutkimisella selviää niiden olevan koko ajan yleistyviä tilauspäätteitä.
Fat Lizard
Muutama vuosi sitten espoolaisen panimon nimeä kantava ruokaravintola avasi ovensa myös Mannerheimintiellä, Stockmannia vastapäätä – aivan kolmen sepän patsaan vierellä. Siinä on sitten kesällä hyvä tuijotella terassilta vihreitä pakaroita, olutta hörppiessä – nih.
Muistan käyneeni paikanpäällä Espoossa ensimmäistä kertaa syömässä kesällä 2018 ja pitäneeni paikan tarjontaa ihan mukiinmenevänä. Sen jälkeen kokemukset Fat Lizardin ruokatarjonnasta ovat jääneet vähemmälle, josta syystä singahdin iloisesti sisälle paikan ovesta huomatessani lounastarjoilun jo alkaneen.
Elite
Jos Helsingissä on yksi ravintola jonka kaikki tuntevat vuosikymmenestä toiseen, se lienee juurikin Elite. Tuo Töölön keskellä sijaitseva bunkkerimainen menneen maailman linnake, jossa kuulee yhtälailla naapuripöytien vuorineuvosten keskustelevan valtionvelasta kuin samaisten hopeakettujen lapsenlapsien odottelevan perintörahastoaan.
Siellä minäkin olin, median sekatyöläisyrittäjä Kalliosta. Kesäparrassa ja rikkinäisissä housuissa, sopivasti pyöräreissusta kostuneen t-paidan kanssa. En suinkaan kokenut, että sopisin joukkoon täydellisesti, mutta se ei tuntunut vastaanottanutta tarjoilijaa haittaavan.
Boon Nam
Tiedättekö, mikä on mahdollisimman huono hetki mennä ns. trendiravintolaan?
Se, että liikut porukassa jossa kaikki muut ovat nälkäisiä, tyytyisivät vaan pikaruokaburgeriin (koska sen saa nopeasti ja halvalla), kunnes joku päättää, että mennään alkuvuodesta avattuun, nurkan takaa löytyvään thaipaikkaan.
Tämä oli siis oma lähtökohtani, miten tämänkertaisessa käsittelyssä olevaan ravintolaan eksyin. ”Uusi thaipaikka” ei (mitenkään thaipaikkoja väheksymättä) tarkoita väsyneessä mielessäni paikkaa, jossa halvimmat pääruoat alkavat kakkosella ja ruoan lisäksi keskiössä ovat myös drinkit kuten kluai daiquiri, boon kopitini tai lai nam sour. Tämä virheeni ilmeni heti ulkosalla kun julkisivun nähtyäni halusin oikeasti kääntyä pois. Raskas päivä takana ja tässä vaiheessa olisin ollut valmis tappamaan oman ruokani saadakseni sen heti lautaselle. Olotilaani ei parantanut se, että olin likaisissa farkuissani ja kauhtuneessa hupparissani räikeästi alipukeutunut saavuttuani paikan akvaariomaiseen ja helvetin ahtaaseen itsepalvelunarikkaan, mitä muissa ravintoloissa sanotaan tuulikaapiksi.