Bruuverin wieninleike (vm. 2019)

Bruuverin wieninleike (vm. 2019)

Siitä on nyt melko tarkkaan 2,5 vuotta kun vierailin Kampin kauppakeskuksen länsipäädyssä sijaitsevassa Bruuverissa pruuvaamassa paikan wieninleikkeen. Silloin arvosanaksi päätyi selkeästi keskiarvoa huonompi, joten tänään kun mahdollisuus tuli, koeponnistin paikan annoksen uudelleen. Onhan viimeisiin vuosiin mahtunut paikan uudelleenjärjestely ja voisin veikata myös henkilökunnan vaihtuneen.

Paikan kyökki aukeaa lounasajan (klo 10.30-13.30) jälkeen klo 15. Ollessani 10 minuuttia etuajassa, kysäisin hiukan kyllästyneen oloiselta ja hymyttömältä kyypparilta, voinko tilata ruokaa etuajassa. Pyyntöön vastattiin myöntävästi ja siten annos saapuikin lopulta kymmenen minuuttia keittiön avaamisen jälkeen. read more

Venn

Venn

Kuulkaas Paavot, olen saanut tarpeekseni trendihakuisista ketjuravintoloista, joiden ”uusiutuminen” tarkoittaa muiden kopiointia (huonosti).

Tämä on tarina eräästä perjantai-illasta, jolloin keskiluokkaisesti tuttavapariskunnan kanssa päätimme lähteä illalliselle. Koska taannoisesta korruptioillallisesta oli käsiimme jäänyt myös S-ryhmän lahjakortteja, päätimme yrittää illallista Aleksanterinkadun VENN-ravintelissa.

Tiedusteluun pöytävarauksesta paikanpäältä tuli lyhyt ja ytimekäs viesti:

”Meillä ei voi tehdä varauksia alle kahdeksan hengen seurueille, suosittelen kuitenkin tulemaan paikanpäälle, istumapaikkoja löytyy useampia.”

Koska Helsingin keskustasta hyvän ravintolapöydän löytäminen perjantai-iltana puoli kahdeksalta on suhteellisen vaikeaa, päädyimme lopulta varaamaan pöydän Zetorista, jossa olimme käyneet vain viikkoa aiemmin. VENN kiinnosti kuitenkin siinä määrin, että päätimme käydä katsomassa paikanpäällä 15 minuuttia aiemmin, josko pöytää tosiaan löytyisi. read more

Zetor

Zetor

Jos Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva Zetor on lukijalle tuntematon ravintola, voin vain toivottaa tervetuloa pääkaupunkiimme. Taidat olla vastikään saapunut, sillä ravintola on keskustamme yksi vanhimmista edelleen toiminnassa olevista – eli perustettu vuonna 1991.

Tsekkiläisen traktorimerkin mukaan nimetty, suomifilmiparodiaa viljelevä teemaravintola on jokseenkin legendaarisessa maineessa, jotka johtanevat 1990-luvun villeihin vuosiin. En itse ole käynyt paikassa sitten vuoden 2010, jolloin sisätiloissa käväisin ihan työasioissa – ja nyt pienen ”menen minne muutkin”-päätöksen myötä sinne päädyin. read more

Don Corleone

Don Corleone

Kampin keskus on yksi helppoja ruokapaikkoja siksikin, että sieltä löytää aina tarpeeseen sopivan ravintolan. Tänään se oli Don Corleone, joka on ollut paikallaan ainakin vuosikymmenen. Pieni bistromainen putka tarjoilee ruokaa pitkälti italialaiseen keittiöön pohjautuen ja ruokalistalta löytyy pastaruokia, risottoja ja muutamia liha- ja kalaruokia. Olin ravintolan aktiivinen asiakas noin 10 vuotta sitten, mutta sittemmin ajautunut muualle. Nyt eksyin paikalle pitkälti nostalgiasyistä, mutta myös siksi, että pasta kuulosti hyvältä vaihtoehdolta tämänpäiväiseen fiilikseeni. read more

Pobre

Pobre

Filippiiniläistä keittiötä edustava Pobre oli ensimmäinen tietämäni ravintola joka Helsingissä tarjosi filippiiniläistä ruokaa. En tiedä onko se ensimmäinen, mutta siihen aikaan opin filippiiniläisestä ruoasta sen, että se on eri ruokakulttuurien sekoitusta – paitsi filippiiniläisten paikallisten, myös intilaisen, amerikkalaisen, kiinalaisen ja espanjalaisten vaikutusten alla.

Siksi ei liene mitenkään yllättävää, etten Pobreen lähtiessäni osannut yhtään arvata mitä tulisin saamaan. Olin yrittänyt käydä paikalla syömässä jo monen monituista kertaa – mutta aina törmännyt siihen, että paikka on joko sulkenut ovensa lounasajan kuluttua – tai se on muutenvain täynnä. Keskiviiko-iltana klo 20 tätä ongelmaa ei ollut ja vain puolet pienestä ravintolasta oli täynnä. read more

Ravintola Loiste

Ravintola Loiste

Muistan Sokoksen yläkerran ravintolatilan kahdesta asiasta. Vajaat 20 vuotta sitten kaverini pyörtyi sen hissiin ja aiheutti kaikille mukanaolleille melkoisen säikähdyksen ja toisekseen, muistan sen ammoisesta nimestään ” Vaakuna 10th Floor Restaurants ” – tuttavallisemmin ”kymppikerros”.

Sittemmin paikka on jäänyt pahasti unholaan ja sen ympärillä liikkuu korkean tuoppihinnan ja kauniiden kesänäkymien airut. Olen toki tiennyt paikan tarjoilevan edelleen ruokaa nykyisellä Loiste-nimellään, mutta muuten sen asettuvan vähän väliinputoajan rooliin. Keskitason pömpöösi olemus ei tunnu sopivan oikeastaan mihinkään tarpeeseen – se ei tunnu rehelliseltä ruokalalta, mutta ei myöskään tunnu oikealta fine diningilta S-etukortteineen. Itse ärsyynnyn aivan liikaa pelkästään asiakaskorttien eduista ja kun huomaan shampanjapullon olevan 30 euroa edullisempi kortinomistajalle, jään miettimään kuinka paljon katetta siinä todellisuudessa on.

Vastaus. Noin 600%.

Toki jostain ravintolakorporaatioidenkin on revittävä katteensa. Itse vain tällaisissa tilanteissa käytän rahani paikkoihin joissa kaikille on sama hinta.

Ja jos tähän mennessä ei ole käynyt ilmi, ajauduin paikanpäälle samalla tavoin, kuin useimpiin S-ravintoloihin. Osana isompaa ryhmää ja juhlistamaan omaa saavutustamme vaatimattomalla illallisella. Saman päivän erinomainen lounas edelleen piti ruokahaluani kurissa, mutta valitsin siitä huolimatta itselleni alkupalaksi kokoelmalautasen Loisteen Parhaita Makuja (16,50e), jossa tarjoiltu siika ja marmorihärkä olivat erinomaisia, mutta porkkala ja perunasalaatti yllättävän vaisuja esityksiä. read more

Biang

Biang

Uskoni kiinalaisiin ravintoloihin ei ole kovin korkealla. Toki Helsingistä löytyy useitakin paikkoja jotka ovat mielestäni varmoja valintoja niihin perehdyttyäni, mutta edelleen huomaan suhtautuvani erittäin skeptisesti, kun joku ehdottaa vierailua kiinalaisessa. Koko termillä on jo jonkinlainen huono maine, joka tarkoittanee lautaselle siirrettynä hapanimeläkastikkeessa uitettua natriumglutamaattia.

Siksi en ollut vallan innoissani, kun parempi puoliskoni ehdotti vierailua kiinalaisessa. Sattumalta valikoin netistä helpoimman sijainnin perusteella Citycenteriin vastikään muuttaneen Biangin. Enkä ole koskaan kuullut paikasta aiemmin, vaikka tämä on ilmeisesti ravintoloitsijan toinen ravintola, ensimmäisen sijaitsessa Stockmannilla. read more

Bronda

Bronda

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, olin eräänä iltapäivänä suosituimman lounasajan jälkeen Helsingin keskustassa valmistautumassa myöhäiselle lounaalle. Suunnitelmissa oli käydä tarkistamassa The Cockin tilanne, mutta siellä ei listalta saanut tilattua haluamaani ennen kello neljää ja lähialueelta vaihtoehdoksi kaluamani Purpurkin olisi avannut vasta tunteja myöhemmin. Lounasseurani ehdotti sen jälkeen Brondaa, joka omissa mielikuvissani oli asettunut sinne pömpöösin ruoalla taiteilun ja kusipäisten bemarimiesten kantapaikkojen välimaastoon. Ovesta kävellessämme tämä mielikuva ei juuri muuttunut, sillä ravintolan interiööri huokuu firman luottokorttia ja villakangastakkeja. Erittäin positiivisena huomiona kuitenkin se, että valkoisia pöytäliinoja ei oven puolella olevassa ”baarissa” juuri näkynyt ja meininki oli muutenkin rennompaa. Hetken ”odota tässä pöytäänohjausta”-kyltin kohdalla seisoskeltuamme meille myös kerrottiin, ettei meitä päästettäisi salin puolelle lainkaan (ilmeisesti loppumassa olevan lounasajan vuoksi) – mikä sopi meille vallan hyvin. read more

Leonardo Bar & Ristorante

Leonardo Bar & Ristorante

Tämä suoraan rautatieasemaa vastapäätä, ehkä Helsingin parhaalla liikepaikalla toimiva ravintola on ollut tutkassani kauan. Kävin aikanaan, vuosia sitten syömässä siellä säännöllisesti, kunnes jostain syystä sekä palvelun että ruoan taso putosi selvästi ja siirryin muihin ravintoloihin.

Tällä viikolla vierailin siellä taas, vuosien tauon jälkeen ja lounaslistalta löytyi tagliata di pollo – eli valmiiksi viipaloitu kanafilee parmesanilla ja sitruuna-oliiviöljykastikkeella (13,20e).

Tavalliseen tapaan, paikka ottaa lounastilaukset kassalle, jossa melkoinen härdelli päällä – vaikka saapuessani oli jo pahimmat lounaskiireet menneet. Hiukan väsyneeltä vaikuttava tarjoilja ottaa tilauksen vastaan asiallisen rutinoituneesti ja lykkää kuluneen numerolapun mukaani. Lounasjuoma on vain euron lisähinnalla ja vaikka lapussa lukee sen olevan 0,33L – täyttyy puolen litran tuoppi kysymättä.

Koska aiemmat kokemukseni olivat kuin valtatie kukoistuksesta pettymykseen, en aseta lounaalleni mitään suuria odotuksia. Lounasseuran tapaaminen on tällä kertaa tärkeämpää ja hämmentävästi paikasta löytyy valoisa ikkunapöytä puolen tunnin pikaseurustelulle. Annos saapuu noin kymmenssä minuutissa ja on hämmästyttää… – jotenkin kokonaisuus annoksessa on vain kohdallaan. Asettelu, ruoan määrä, niiden suhde ja freesiys – kaikki osuu jotenkin kohdalleen.

Ensimmäisenä silmään osuu ranskalaiset, jotka vaikuttavat kerrankin oikein tehdyiltä. Maistaminen varmistaa asian – hyvät naiset ja herrat, meillä on tässä ehkä (oman makuni mukaisesti) Helsingin parhaiten onnistuneet lounasranskalaiset. Kuori on sopivan rapsakka, sisältä peruna ei ole jauhoista höttöä vaan sopivan pehmeä – ja ennenkaikkea suolaa on tarpeeksi. Jos jotain pakolla voisi kritisoida, suolaa on ehkä pikkiriikkisen jopa liikaa, mutta kyse on vain ja ainoastaan omasta henkilökohtaisesta preferenssistä.

Annoksen pääosa, eli kana on myös kohdallaan. Se toki on peitetty reseptin mukaisesti parmesanin ja oliiviöljyn hellään huomaan, mutta maku ja ennenkaikkea kypsyysaste on fantastinen. Tätä pidemmälle olisi saanut enää uittamalla kanaa tuntikaupalla sitruunamehussa ennen paistamista – sillä liha on pehmeää ja maistuvaa. En muista, milloin olen saanut näin hyvin kypsytettyä kanaa. Parmesan ja sitruuna täydentävät makua erinomaisesti ja viimeistä suupalaa nauttiessani olin jo unohtanut, miksi en ole käynyt paikassa vuosiin.

Kuitenkin, jotain pitää kritiikkiäkin antaa ja se on kasvikset. En tiedä miten niiden valmistus on hoidettu, mutta niissä on sitä lystikkään klassista kumimaisuutta läsnä. Ovat nekin valovuosien päässä niistä pahimmista mössöksi haudutetuista pakastevihanneksista, mutta näitä maistellessa tulee mieleen, että ihan kaikki ei ole nin hyvin kohdallaan. Osa on hiukan ylikypsää, osa raa’an rapsakoita ja osa jotain siitä väliltä. Tästä kaikesta huolimatta, olen tyytyväinen.

Annoksen ulkopuolelta voisi sanasen vielä sanoa palvelusta. Se on asiallista ja positiivissävytteistä, mutta aina olisi varaa parantaa hymyn ja raikkauden hengessä. Nyt siitä tuntui Leonardossa puuttuvan se tärkein terä lounasajan loppupuolella ja olen vieläkin epävarma siitä, kuuluuko paikassa salaattipöytä lounaaseen. Siitä ei ollut mitään mainintaa ainakaan missään ja viereinen pöytä salaattilautaselliset jostakin itselleen taikoi. Ravintolat, joissa sellainen on ja varsinkin ne, jotka sellaisen ovat kätevästi jonnekin piilottaneet – muistakaa mainita niistä lounasasiakkaillenne.

Leonardo pohjimmiltaan yllätti paluullaan. Lounaana tämä on erinomainen ja 14,20e hintaiseksi todella hyvä. Kokonaisuutena kokemus kuitenkin jättää hiukan vajaaksi, mutta palauttaa uskoni kertaheitolla paikkaan ja suorastaan vaatii uusintakäyntiä. Siitä huolimatta ja siitä syystä ehdoton kehoitus kokeilemaan paikkaa itse ja jakamaan kokemuksia kommenteissa. 4/5.

P.S: Muistathan instagram-tilini jossa kaiken muun lisäksi jaan rakkautta ruokaan: https://www.instagram.com/visukinttu/

Factory

Factory

Aleksanterinkadulla varsin ansiokkaasti piilossa oleva Factory on ravintola, joka henkii heti sisään astuessa piilokapakkamaista romantiikkaa sekoitettuna Amicamaisuuteen teollisuuskeittiöön. Keskilattialla töröttää buffetpöytä, jonka toisessa päässä on päivän lounaaseen (10,40e) kuuluvat puna-ahven hollandaisekastikkeella ja tee-se-itse hampurilaisasema – ja toisessa päässä kovasti ABC:n mieleen tuova salaattipöytä. Näiden lisäksi pienenä yllätyksenä tuli itselleni, että tiskiltä saa tilattua erikseen salaattibaarista kasattavia annoksia.

Tästä huolimatta tartuin rohkein ja avoimin mielin lounasbuffan antimiin: Kasaan posliinikiekkoni keskelle hiukan jo kuivahtaneesta sämpyläkasasta pullan, jonka puolikkaat voitelen ketsupilla ja epäilyttävän värisellä majoneesilla. Tai ainakin toivon sen olleen majoneesia.

Pullan väliin sujahtaa valmispihvi, jota on ilmeisesti pyöritelty mausteliemessä ja sipuli-suolakurkkuyhdistelmä. Viereisestä laarista vielä kauhallinen ranskalaisia perunoita, vaikka tiedän jo etukäteen lämpöhauderanskisten valinnan olevan sama kuin astuisin tietoisesti uusilla kengillä lehmänpaskaan.

Ja aika nopeasti ilmenee, että ennakkokäsitykset ovat kohdallaan. Ei aineksista kasattu burgeri aivan täysin toivoton ole, mutta totuus on että McDonaldsin euron juustostakin löytyy huomattavasti parempi hinta-laatusuhde. Ja niitä saa aika nipun tämän lounaan hinnalla muutenkin. Factoryn tee-se-itse -burger on kuiva ja mauton – ja omatoiminen mausteilla läträily on kuin kusisin metsäpaloon. Sen voi selitellä itselleen auttavan, mutta loppujenlopuksi on kyse vain kastellusta katastrofista.

Burgerin paikka ei vaan ole buffassa.

Uusi yritys ja tällä kertaa lautaselle toisesta lämpölaarista puna-ahventa (oikealta nimeltään punasimppu, mutta ahvenena ymmärrettävästi helpompi myydä), jonka lisukkeeksi on selkeästi liikaa vatkattua perunamuusia. Kalan koostumus on kohtalainen, mutta odotettua hollandaise-tillimakua ei juuri mukana ole. Sääli, sillä kala antaisi aihetta enempäänkin puhtaampien ja voimakkaampien makujen myötä.

Vaikka ranskalaisissa ollut pieni pintarapeus yllättää, on molemmissa tarjonnoissa peruna selkeästi tarjonnan floppi. Ranskalaiset ovat pääosin kumimaisia ja maustamattomia, eikä perunamuussi pärjää juurikaan paremmin. Joko se on tehty suoraan pussista tai sitä on myllytetty aivan liian pitkään. Lierumainen koostumus ei vakuuta, perunamuussi ei saisi käyttäytyä lautasella kuin juokseva neste.

Yleisesti ottaen, Factoryn lounasbuffet ei juuri anna mitään laadukasta lounasta metsästävälle. Siinä on tietynlaista yritystä hakea tarjontaan jotakin uutta, mutta kriittiseltä toteutukseltaan se floppaa ja pahasti. Tilannetta voi paikata esimerkiksi buffan kylmäpuolelta tai jälkiruoilla – mutta kun niistäkään ei löydy toivottua wau-vaikutusta, jää kokonaisuus vahvasti pettymyksen puolelle.

Mutta ei jotain huonoa jos ei hyvääkin! Koska lounasseurani valitsi erillisestä salaattibaarista itselleen salaatin, voin siihen tutustuneena kehoittaa paikalla käyviä lounastelijoita kiinnittämään siihen enemmän huomiota.

Siitä huolimatta, Factoryn lounasbuffalle selkeä 2/5 ja siinäkin tuntuu olevan vähän liikaa.