Kuulen peräkammarinpoikien älähtävän, että taasko jotain vihervasemmistohippien pupunruokaa, mutta kyllä – pyrin syömään joskus myös vegaanisesti. Yksi tätä mahdollisuutta lisäävä paikka löytyi aivan kaupunkimme keskustasta, Kiasman ja Postitalon puristuksista, Sanomatalon kulmasta.
Rehellisyyden nimissä, olen kuullut paikasta aiemminkin ja se on herättänyt jonkinlaista keskustelua – voisiko sanoa jopa hypetystä vegaanipiireissä. Jotenkin rivien välistä olen ymmärtänyt lukea, että vaikka pahimmatkin ekofanaatikot saavat miljoona pientä tästä puhuttaessa, paikka tarjoaa myös kokemuksia autoilevalle keskiluokalle.
Siispä saavuin lämpimänä torstai-iltana vaimokkeen kanssa kokeilemaan paikkaa. Polkupyörällä.
Paikka antaa valjun muiston samalla paikalla sijainneesta sporttibaarista. Sisustuksessa ei ole tainnut hirvittävästi remontti interiööriä muuttaa ja ilmeisesti jotain 1980-luvun homodiskon tunnelmaa tavoitellut valaistus on edelleen säilytetty. Tilaan itselleni What’s up bunny -flatbreadin (14€) ja vaimokkeelle Meatningless -tacot (16,50€) ja siirrymme terassille.
Annoksemme saapuivat alle 20 minuutissa ja ensivaikutelma oli sanalla sanoen ”pieni”. En ihan ollut varma onko annos sitä mitä 14 eurolla toivoisin saavani, mutta koska tulimme lähinnä kokeilemaan paikkaa, emmekä syömään itseämme tärviölle – odotin saavani jotain erikoista.
…ja kyllä. Sain.
Maku on nimittäin melkoisen veikeä ja käytän sanaa veikeä tässä juurikin siksi, etten tiedä mitä siitä sanoisi. Kokeilunhaluisille tiukansitkoisen pohjan ja karamellisoidun porkkanan yhdistelmä ryyditettynä creme fraichen ja vegaanisen sinihomejuuston rasvaisuudella on vähän kuin olisi armottoman ryyppyillan jälkeen herännyt sängystä bulgarialaisen ladyboyn kanssa. Sitä on siinä, että mitähän vittua tässä nyt on oikein tapahtunut, mutta on kuitenkin tyytyväinen siitä, että on varmaan ollut hauskaa.
Ensipuraisun jälkeen olin todella innoissani tuosta makuyhdistelmästä, enkä lainkaan vähiten siksi, että porkkana pääsi täytteenä yllättämään. Maussa on myös paljon sinihomejuustoa, joka erikoisesti kombottaa makean porkkanan kanssa ja listassa mainittu härkäpapu loistaa maussa poissaolollaan. Toisaalta, sitä on nyt muutenkin ripoteltu letun päälle vain jotta siinä olisi edes jotain proteiinia.
Pohjan osalta olen riipaisevan kahtiajakoinen – toisaalta pidän sen ohuudesta, sitkeydestä ja simppelistä sahanpurumaisesta mausta, sillä se antaa tilaa itse täytteille. Toisaalta, nälkäiselle se ei juuri tarjoa muuta kuin purutuntumaa ja se kieltämättä on jossakin tilanteessa ongelma.
Sama itseasiassa pätee myös vaimokkeen tacoannoksen kanssa, joka on melko pieni esitys. Olen sanonut tätä aiemminkin, mutta en tiedä miksi juuri tacoista on tullut niin iso trendiruoka, että se on suorastaan jo synonyymi hinta-määräsuhteeltaan usein kalliille ruoalle. Yksinkertaisemmat ja runsaammat tacot katuruokailuun olisivat vallan tervetullut ilmiö.
Näiden kokemusten pohjalta Junky Vegan (tai Junk y Vegan, kuten se joskus kirjoitetaan) ei ole mikään pala taivasta, mutta sen tarjonnassa on paljon hyvääkin. Jos haluaa pientä makumatkailua vallan tutuista ruokalajeista, mutta eri tavalla ajateltuina, ei tämä välttämättä ole huono vaihtoehto valinnaksi. Sitävastoin kovaa nälkää kupeissaan piilotteleville, tuplatkaa annokset suoraan tai valitkaa jokin muu paikka.
Kiva, mutta hiukan hapuilevaa. 3/5