Faro

Faro

Olen nähnyt Ruoholahdesta asioita, joita ihmiset eivät enää usko muistavansa. Riihimäen lautatarhan Itämerenkadun pientareella. Katsellut puhelinkoppien rapistuvan satama-alueen porttien lähellä. Kaikki nuo hetket ovat menneet ajassa, kuten kyyneleet sateessa.

On aika nähdä Ruoholahti 2020-luvulla.

Ruoholahti on itselleni edustanut noita lapsuuteni näkymiä bussin tai vanhempieni auton takaikkunasta killisilmäisenä koltiaisena katsellen. Vielä 1990-luvulla kun kaupunki alkoi hiljalleen rakentumaan vanhan Alkon varaston ympärille, oli paikalla omituisen luontaantyöntävä tunne, ikäänkuin laitakaupunkia niin lähellä keskustaa. Omanlaisensa kirottu vyöhyke, jonka paikalle rakennettavien asuintalojen alla tuntui olevan Lasoliin kuolleiden kodittomien hautausmaa.

Näiltä lähtökohdilta suuntasin kulkuni Ruoholahden Venetsiaan Kellosaarenrantaan, josta tiesin löytäväni Faro-nimisen ravintolan. Etukäteen listaa tutkittuani pysäköin autoni ravintolan viereen kadulle, marssin ravintolasaliin ja tilasin itselleni paikan Fish & Chips -annoksen (22e).

Astelin terassille jolle olin sanonut meneväni, jotta annos löytäisi luokseni nopeammin ja ihailin lähiseutuja. Olen jossain kuullut sanottavan, että Ruoholahti olisi Helsingin Amsterdam. Narkomaaneja ei täällä ehkä aivan niin paljoa ole, mutta ilmeisesti viittauksella ollaan tarkoitettu juuri ravintolan kohdalla kaupunginosaa halkovaa kanaalia, jossa moottoriveneet pörräsivät tyhjäkäynnillä ja jonka vastarannalla nuoriso veti markettiolutta ilta-auringossa.

28 minuuttia myöhemmin

Lähes puoli tuntia myöhemmin havahduin tarjoilijaan, joka toi luokseni annoksen ja toisessa kädessään olevan paperilappusen. Pankkikorttimaksuni ei ollut mennyt läpi, joten huonolla Suomella kertoi, että joutuisin käymään kassan kautta lähtiessäni. ”Kiinnostava alku tämäkin päivälliselle” ja syvennyin annokseen.

Annos näytti ensivaikutelmaltaan hyvältä. Kalojen leivitys näytti onnistuneelta ja vaikka annos näytti pieneltä, sen kala-perunasuhde oli kohdallaan. Pienen tiimarikorin vieressä oli lisukkeena kupillinen tartar-kastiketta ja herneitä. Hiukan tavanomainen annos teennäisine sanomalehti-voipapereineen – mutta 22 euron hinnassa lienee myös näköalalisää.

Ensipuraisu vahvisti tunteen, kalojen leivitys on todella onnistunut. Pinnalle ripoteltu suolakin tuntui antavan juuri kaivattua lisäpotkua, mutta välittömästi kävi ilmi, että tartar-kastiketta on annoksen kokoon nähden aivan liian vähän. Herneet taasen olivat pakasteherneitä, jotka oli sulatettu ilmeisesti mikrossa. Vettyneitä, kalseita ja – kyllä – maistuivat myös herneille.

Annos ei siis ollut alusta lähtien tasapainossa, mutta se tärkein – eli kala oli rakenteeltaan kunnossa ja sitä on annoksessa riittävästi. Valitettavasti myös sen osalta kiusallinen totuus valkeni nopeasti – kala on jo itsessään suolainen, mutta annoksen päälle heitetty suola on jo aivan liikaa. Puolivälissä annosta tuli tolkun hetki – ei vaan pysty. Suola poltteli jo kitalakea ja jo ensimmäisen palan jälkeen olin rapsutellut sitä irti leivityksestä. Sääli, sillä muutoin annoksen kalaosuus olisi ollut vallan hyvää – mitä nyt itse maku jäi kokematta.

Annoksen perunat antoivat myös ensivaikutelmaltaan (ja hinnaltaan) odottaa parempaa. Sitävastoin korissa tarjoiltiin läpeensä pehmeitä perunoita. Toki lohkoperunoissa ei tarvitsekaan olla samanlaista rapeutta kuin esim. ranskalaisissa, mutta jonkinlainen purutuntuma olisi kiva saada. Kolmenkymmenen vuoden kuluttua toki tiedän minne tulla, jos omat hampaani eivät enää kykene muuta pureskelemaan.

Poislähtiessäni, terassin reunalla olevan sisäänkäynnin oven takana minua tarkkaili henkilökunnan jäsen, joka oli alunperin rahastanut kassalla ostokseni. Ilmeisesti oli olemassa pelko, että karkaisin maksamatta.

Maksoin käteisellä.

Harmi.

Faro kuuluu kokeiluni perusteella niihin ravintoloihin, joiden olisin halunnut pärjäävän tässä paremmin. Kuitenkaan henkilökunnan toiminnan epämääräisyys, suhteellisen pitkä valmistusaika ja muutamat keittiön eeppiset virheet eivät anna paikasta mitenkään mairittelevaa kuvaa. Paikan sijainti on loistava, yksi Helsingin kauneimmista – ja potentiaalia olisi todella paljon, mutta tällä kokemuksella on vaikea palata enää takaisin. Tästä syystä 2/5. Potentiaalia on, mutta toivottavasti sitä saadaan myös hyödynnettyä.

[vifblike btntype="html5"]