Franchising on monelle kirosana, eikä se itsellenikään ilmennä sitä kaikkein parasta ravintolakokemuksen perusjalkaa. Usein se ilmenee ravintolakentällä jonkin asian tasapäistävänä yhdenmukaistamisena, joka on vähänkuin maikkarin perjantai-illan prime-time: kaikille jotain sopivan laimeaa, että pysyvät tyytyväisenä.
Valuin itse lounaalle tähän Herlevin naamalla mainostettavaan ravintolaan hiukan myöhemmin iltapäivällä. Raskain lounasaika oli selkeästi juuri katoamassa pöydistä. Sisään kävellessäni vastassa oli pikaruokamaiseen tapaan linjasto, jossa olisi pitänyt tehdä tilaus.
En tehnyt.
Menin suoraan nurkkapöytään odottelemaan lounasseuraani, jonka kautta lopulta tilasin itselleni iskenderin (13.50€). Ruoat olivat valmiina noin 3 minuuttia tilauksesta. Jonkinlainen ennätys siis.
