La Bella Trattoria

La Bella Trattoria

Sompasaari on Helsingin uusimpia ja aktiivisimpia asuinalueita, ainakin mitä tulee asuntojen määrän lisäytymiseen ja siihen illuusioon, että se olisi jotenkin keskeisellä paikalla. Alueen pitäisi olla valmis 2026, mutta jo nyt siellä tai sen läheisyydessä Kalasataman alueen puolella – on useita kivijalkaravintoloita. Näistä taannoisena lämpimänä kesäpäivänä bongasin italialaisen La Bella Trattoria -ravintolan, joka sijaitsee aivan Mustikkamaalle sijaitsevan Isoisänsillan kupeessa. read more

Teurastamon Roslund

Teurastamon Roslund

Jos Helsingissä on yksi lihansyöjän tunnistama nimi, se lienee Roslund. Nimi on tuttu ainakin burgerinsyöjille, sillä firma toimittanee valtaosan Helsingin ravintoloiden hampurilaispihveistä. Tuo suosio ei liene ole myöskään ansiotonta, sillä myös hampurilaisenthusiastien ääni tuntuu hiukan värisevän aina kun lihantoimittajan nimi mainitaan.

Olen pitkään ajatellut käyväni paikanpäällä itsekin syömässä, mutta kun sosiaalisen median kautta nähtävät Roslundin omat hampurilaiset ovat aina olleet pelkkien kuvien perusteella itselleni vähän sitä ”liikaa kokoa, liian vähän luottamusta” -osastoa, en koskaan ole ottanut sitä asiakseni.

Kun nyt kuitenkin tänään eksyin Teurastamon alueella Roslundin porttimyymälään ja valikoimista löytyi hampurilaisten lisäksi myös baoja (4,50e / kpl), päädyin syömään lounaani siellä. Baoista oli muutamia vaihtoehtoja, joista valitsin kana- ja possutäytteellä olevat, sekä rinnalle otin parmesanranskalaiset (3e). Palvelu oli hiukan kiireellistä ja hajamielistä, mutta kun vihdoin neljästä ympärillä olevasta ihmisestä yksi osasi ottaa tilauksia vastaan puhelinkeskustelun sijaan – alkoi tapahtumaan. Ruoka saapui alle 10 minuuttia tilauksesta, joka kahden jälkeen iltapäivällä on ihan ok saavutus. read more

Lie Mi

Lie Mi

En ole varmasti yksin, jos sanon hyljeksiväni keittoja todellisena vastauksena nälkään. Sen sanottuani, ei ole myöskään ihme, että jos ravintolan nimi on ”Liemi” (tai sinnepäin) niin se ei myöskään kuulosta kovin houkuttelevalta. Siitä huolimatta, muistan muutamienkin vuosien takaa kerran, kun kokeilin nopeasti LieMi-ravintolan tarjontaa Kalliossa ja olin muistaakseni ihan vaikuttunut. Ja humalassa.

Nyt kun olemme virallisestikin kesän puolella, olin kaivanut fillarin varastosta ja hurautin sillä Töölöön myöhäiselle lounaalle ja sattumalta matkan varrelle osui juurikin mainitun ravintolan Töölön sivukonttori. Ovessa oli varoituksia koronasta ja ruokalista – josta vilaukselta tajusin löytäväni parikin kiinnostavaa annosta – joten ei muuta kuin sisään. read more

Ravintola Louis

Ravintola Louis

Hiukan yli vuosi sitten kävin Lauttasaarelaisessa ravintola Rugosassa syömässä. Muutamia kuukausia sen jälkeen maailmaan iski koronakriisi, joka näkyy tälläkin hetkellä eritoten sulkevien tai jo sulkeneiden ravintoloiden määrässä. Rugosa oli yksi niistä ja nyt sen paikalle on avautunut Ravintola Louis.

Paikka ei sanottavammin eroa edeltäjästään ja sisään tultaessa tilan tunnun valloittaa ravintolasisustustukusta ostettu valmispakkaus 2B ”Trendy”. Sisustus on siisti, mutta jotenkin tavattoman persoonaton – mikä ei monia ”persoonallisia” ravintoloita nähtyäni ole välttämättä huono asia. Seinälle laitettu lista tarjoaa kaikille kaikkea ja kun listalla annosten määrä ylittää viisikymmentä, voi veikata että niistä ei yhtäkään osata valmistaa erinomaisesti.

Valitsen annoksista tietenkin tarjolla olleen wienerleikkeen (16,60e), joka lounastarjouksena irtoaa pari euroa halvemmalla. Lukemattomista lisukevaihtoehdoista ei löydy paistinperunoita eikä perunamuusia, joten päädyn ranskalaisiin. Annos saapuu pöytään vähän yli kymmenen minuutin päästä. Jo pitkältä näkee, että leikkeen leivityksen kanssa ei nyt olla onnistuttu kunnolla. Leivitys näyttää pälvikaljun päälaelta, jossa sen pintaa värittää viittä vaille palaneet kohdat, välillä paljas liha. Päältä löytyy sitruunaviipale, muutama anjovis ja yksi jättikapris.

Muutoin annos on melkoinen sambakarnevaali ja lautaselle on saatettu muutama näyte uunikasviksista, pari sipulirengasta ja puolikas välimeren yrteillä ryyditetty tomaatti. Leikkeen päälle on myös heitelty muutama nahistunut rucolanräipäke. En aivan ymmärrä, miksi keittiö on päätynyt tällaiseen ratkaisuun, mutta ilmeisesti moni kokee saavansa rahalleen sitä enemmän vastinetta, mitä enemmän eri asioita lautaselle on saatu mahtumaan.

Itsehän mieluummin ottaisin kunnollisen leivityksen leikkeleeseeni.

Maultaan leike kuitenkin on sitä keskitasoa. Suolaa oli lipsahtanut ehkä pikkiriikkisen aavistuksen liikaa, mutta muutoin makumaailma tarjoili autenttista esson baari -tasoa. Rasva ja suola olivat tasapainossa, liha tarjosi (ainoastaan) sitä tekstuuria mitä siltä kaivataankin ja pientä narskuntaa ja palaneiden reunojen rapeutta lukuunottamatta, oli annos ihan ok suoritus.

Mutta siinäpä se juju juuri piileekin. Lähes 15 euron hintaisena annoksena tämän pitäisi pystyä parempaan. Jos kokkikoulun ensimmäisiä opetuksia on klassisen wieninleikkeen tekeminen, ei sen pitäisi olla niin vaikeaa. En tiedä, missä ravintolat menevät niin usein vikaan, mutta uskon sen olevan tässäkin tapauksessa valmistusprosessin virtaviivaistaminen. Ei haluta tehdä leivitystä kunnolla, koska siihen menee 30 sekuntia enemmän aikaa. Ei haluta paistaa leikettä rasvassa pannulla, vaan turvaudutaan (usein likaiseen) parilaan. Mikä tahansa syy onkin, ei tällaisella leivityksellä päästä edes keskiarvoa paremmalle puolelle. Toki jos haluaa maksaa pari euroa extraa sipulirenkaista ja puolikkaasta tomaatista, se on täällä mahdollista – mutta siitä huolimatta tämän syötyäni ilmassa kelluu lievä pettymyksen tunne.

Louis ei tee leivityksen lisäksi mitään muuta kardinaalimunauksia. Lisukkeet ovat laadultaan toimivia, jokaisessa kolmessa kasviksenpalassa on jopa harvinaista purutuntumaa, mutta tuntuu että paikka on tyytynyt siihen kebabberia-tasolle. Nälkäisenä kun tämän söin, koin olevani jopa tyytyväinen – mutta kun tajusin sen johtuvan siitä että en ole sitten vuoden 2020 kesän jälkeen syönyt ravintolassa sisällä – ei sitäkään voida laskea täysin pelkän ravinnon piikkiin.

Ja tätä Louisin wieninleikeannos on. Ravintoa. Se toteuttaa sen tyydyttävästi, mutta vailla mitään intohimoa tai ällistystä. Sama leike on nähty kymmeniä kertoja aiemminkin, eri puolilla kaupunkia – joskus vähemmän ja joskus enemmän kustantaneena.

Lopuksi mietin, ansaitseeko annos kaksi vai kolme tähteä. Olen oman arvosteluasteikkoni mittarilla pitänyt erottavana tekijänä sitä, että kokisin kolmosen annoksen houkuttelevan minua syömään sen vielä joskus uudestaankin. Tämä ei sitä tee, joten ainoa lopputulos on 2/5.


Addis Ethiopian Kitchen

Addis Ethiopian Kitchen

Aina siitä lähtien kun monta kesää sitten Helsinkiä kiersi berbere-maustettuja hodareita tarjoava ruokapyörä, olen kaivannut syvällisempää otetta etiopialaiseen ruokaan – ja Sturenkadulle kaikessa hiljaisuudessa avannut Addis vastasi tähän kysyntään.

Ravintola on ollut paikoillaan jo pitkään – todennäköisesti vuosia, mutta jostain syystä Vallila edustaa ravintoloidensa osalta sellaista aluetta, jota harvemmin kokeiluluonteisesti tutkii. Kotiinkuljetetun ruoan osalta ovat sormet monta kertaa hiplailleet ravintolan tarjontaa, mutta syystä tai toisesta valinta on aina osunut toiseen ravintolaan. Paitsi tällä kertaa. read more

Noodle Story

Noodle Story

En ole kovinkaan suuri kiinalaisen ruoan fani, mutta Helsingin ravintolaskene on niidenkin osalta monipuolistunut tavattomasti. Hyviä esimerkkejä löytyy tästäkin blogista, mutta nyt kun kävin vihdoin lähes kotini naapuriin pystytetyssä Noodle Storyssä, olen entisestäkin vakuuttuneempi, että geneeristen kiinalaisten seasta löytyy timantteja.

Toki, Noodle Story on hyvä esimerkki myös siitä, miten osa etnisistä keittiöistä on kehittymässä ketjuluonteiseen suuntaan. Tälläkin ravintolalla on rinnakkaispaikat niin Isossa Omenassa Espoossa kuin Herttoniemessäkin. Ja kuten ketjuluonteisuuteen kuuluu, kaikissa sama ruokalista. read more

Giant

Giant

Jos ravintoloiden omaan tarjontaan on luottamista, on hampurilainen vieläkin usein – ravintolan hintatasosta huolimatta – se annos, jonka suuri osa suomalaisista valitsee lautaselleen. Viime vuosina hampurilaisten taso on räjähtänyt todella korkeaksi ja uusilla toimijoilla on melko jyrkkä rinne kiivettäväksi.

Siksi päätin myöhäisen lounastelun puitteissa testata Töölössä sijaitsevan Giantin.

Ravintola on kokenut suhteellisen piristäviä muutoksia sitten viime käynnin (n. 10 vuotta sitten) ja sisustus vaikuttaa vallan tyylikkäältä ja ajan hengen mukaiselta. Sali tosin on melkein tyhjä yhden jälkeen iltapäivällä – vain yhdessä pöydässä on asiakkaita ja hekin lopettelemassa. Jonoa ei siis ole, marssin tiskille ja saan saapumisellani henkilökunnan nousemaan tuoleiltaan. Tilaan talon hampurilaisen (10,90e), johon iso virvoitusjuoma maksaa vain euron lisää. Positiivinen yllätys, jota melko harva paikka tarjoaa. Myös palvelun taso ja iloisuus ilahduttaa, vaikkakin kieli vaihtuu heti tervehdyksestä eteenpäin englanniksi.

Erityismaininta, että paikka ottaa myös lapsiasiakkaat huomioon. Ravintolasalin takakulmasta löytyy nuorimmille puuhapaikka, jota ei Helsingissä näe monessakaan ravintolassa. read more

Happy Farmer

Happy Farmer

Koska kulkutautitilanne on mitä on, on hyvä muistaa mahdollisuudet tilata ruokaa myös kotiin. Siispä eräänä raukeana sunnuntaipäivänä päätimme tilata ruokamme Happy Farmer -ravintolasta, joka on avautunut Helsingin ydinkeskustaan, Sokoksen kulmaan.

Palvelusta ei juuri ole sanottavaa, sillä Foodora toimitti ruoat luvatussa aikataulussa ja jopa lämpiminä. Foodoran applikaatio tosin häviää reilusti kilpailijalleen Woltille, mutta itse lopputuloksen kannalta sillä ei juuri ole merkitystä. read more

Oopperan Grilli

Oopperan Grilli

Helsingin yöruokakulttuurin yksi pitkäaikaisimpia ilmentymiä ovat eittämättä grillit, eli snägärit. Ne ovat katoavaa kansanperinnettä, joiden jonoissa on alunperin niin tapeltu kuin naitukin. Tälle vuosituhannelle saavuttaessa ne ovat entistä enemmän keskittyneet palvelemaan yön myöhäisiä kulkijoita.

Olin itse taannoin tuollaisella vierailulla eteläisissä kaupunginosissa, kun huomasin yöllä olevan vallan mukava kävelyilma. Siispä päätin kävellä Frank-matkan päinvastaiseen suuntaan ja sen loppumetreillä, eli noin kolmen aikaan yöllä – päätin pysähtyä Oopperan Grillille. read more

La Mesa De Maya

La Mesa De Maya

En ole meksikolaisen ruoan (jos minkään) asiantuntija, mutta tiedän mistä pidän. Siksi lähdin tänäänkin pitkälle ja myöhäiselle lounaalle Helsingin Kalliossa Toiselle linjalle avanneeseen La Mesa De Maya -ravintolaan.

Kyseessähän on Rautatientorin laidalla olevan ”Mayan” sisarravintola ja se näkyy. En tiedä paikan autenttisuudesta, mutta tietynlainen ravintolasisustuksen tukkuliikkeen henki kieltämättä tulee mieleen. Paikan sijainnilla on joka tapauksessa tiettyä nostalgiaa, sillä pidin samaisessa rakennuksessa yhtä omista yrityksistäni vuonna 2010-2012. read more