Ajoittainen illanvietto kavereiden kesken on aina hyväksi ja tällä kertaa suuntasimme Ravintola Messeniukseen, joka on ollut omalla ”pitäisi käydä” -listallani jo lähes kymmenen vuotta. Paikka on jotenkin vaan jäänyt unohduksiin Taka-Töölön sivukaduille ja nauttii varmasti omanlaisestaan maineesta juuri lähialueilla aina 1930-luvulta lähtien.
”Taka-Töölön Kosmos” on nimike, jota ravintola itse nostaa esiin historiastaan, joten ainakin lähtökohdat ovat kunnossa.
Ai jumankekka. Vuosikausien työ tuottaa tulosta, kun vihdoin kutsutaan ihan tämän blogin puitteissa ravintolan koeillalliselle! Jos ette tiedä, niin koeillallisella ravintola kenraalinharjoitusmaisesti tarkistaa ennen oikeaa avaamista, toimiiko keittiön ja salin yhteistyö sataprosenttisesti. Koeillalliselle kutsutaan usein henkilökunnan ja omistajien ystäviä/tuttavia – ja tässä tapauksessa myös vaatimattoman ravintolablogin ylläpitäjiä.
Ja tarkkaan ottaen, kutsuin tavallaan itse itseni. Koska tiesin koeillallisten järjestämisestä ja Segreto avasi ovet aivan kotini naapuriin (Kaarlenkatu 11), laitoin paikalle viestiä ja tiedustelin mahdollisuudesta osallistua sellaiselle (ihan maksavana osallistujana). Hämmennyin vähän, kun vastapalloon tulikin suora tervetulotoivotus ja ilmoitus, että paikka tarjoaa illallisen. Enkä edes ollut maininnut tästä blogista mitään.
Jos jokin tarvitsisi brändikonsultaatiota, olisi se Helsingin kiinalaisten ravintoloiden skene. Olisi joskus kiva löytää sellainen lajin edustaja, jonka tyyli poikkeaisi muista niin sisustuksen kuin nimeämiskäytäntöjenkin osalta. Vaasan- ja Harjukadun kulmassa oleva Tian Tian ei nimittäin erotu oikein mitenkään muusta tarjonnasta – ainakaan kun sitä katselee ulkopuolelta.
Olin kuitenkin kuullut paikasta paljon hyvää ja sen annoksia oli kehuttu useammassakin lähteessä. Siispä matkasin Vaasankadulle tarkistamaan paikan tilanteen. Vähän hapuilevin askelin kävelin sisään ja huomasin paikan iltapäivällä tyhjäksi – hiukan yllättävää, ottaen huomioon paikan maineen, mutta ei ainakaan tarvinnut vapautuvaa pöytää odotella.
Muistan kun Döner Harju tuli Fleminginkadulle Helsingin Kalliossa. Tuota punaviherkuplassaan makoilevaa kaupunginosaa ravisutteli tuo uusi ravintola, joka oli hakenut oppia ihan Berliinistä asti ja tarjoili jotain uutta mitä ei oltu koskaan ennen nähty. Paitsi tietysti siellä Berliinissä.
Döneriä.
Eikä mitä tahansa Wotkinsin tusinatavaraa, vaan oikein ja aidosti tehtyä döneriä, jonka ravintola oli itse valmistanut. Hipsterivaltakunnan kunniaksi ruoka tarjoiltiin emalitarjottimilta ja annoksessa oli korianteria.
”Uuuh” ja ”Aaah” kuului kautta Helsinginkadun molempien puolten, kun ihmiset kulkivat ohi Bullmannin rasvaisten leikkeiden syömään tuota premium-kebabiksikin kutsuttua nannaa. Jonot kasvoivat ja vain costeau-pipojen määrästä pystyi arvioimaan kauanko omassa tilauksessa saattoi mennä.
Joskus se oli kolme varttia.
Silti ihmisiä riitti.
Niinsanottu premiumisaatio on aiemmin muokannut suomalaista pizza- ja burgerskeneä, joten ei ole mikään ihme sen ulottaneen seuraavaksi tavoitteensa myös kebabbiin. Viiden euron mättökebabeista ollaan kovaa vauhtia siirtymässä 10+ euron Kallio-uskottaviin annoksiin, jonka trendin tosin aloitti noin 10 vuotta sitten Döner Harju, joka jo silloin erottui joukosta ja ketjuuntui myöhemmin neljän ravintolan ryppääksi.
Pikakelauksella 10 vuotta myöhemmin muut ovat vasta aloittamassa omaa liikehdintäänsä. Ensimmäisenä näkyvästi aloitti DIF Döner (linkki Onlynams-tubevideoon) ja myöhemmin jopa S-ryhmä on julistanut kebab-vallankumousta Babista-ketjunsa kautta. Nämä siis vain muutamia mainitakseni.
”Todella pitkästä aikaa ilta hyvän ruoan ja juoman parissa jätkien kesken” -ajattelin kun kävelin kohti Pikkuroballa sijaitsevaa Pastista. Kyseinen ravintola on ollut tutkallani jo kauan, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi käydä siellä. Jotenkin paikasta on jäänyt mielikuva pönöttävästä snobbailusta – joka varmastikin johtuu ainoastaan siitä, että se edustaa omien sanojensa mukaan ranskalaista keittiötä raikkaalla twistillä.
Mielikuva pönöttämisestä vahvistui kun kävelin ovesta sisään. Paikka näyttää klassisesti sisustetulta, hiukan mannermaiselta bistrolta jossa sisään kävelevä asiakas saa osakseen vain henkilökunnan vilkuiluja – osa kulmien alta, osan suoraan. Sitä aina toivoisi ”tervetuloa, hetkinen niin vien tämän tilauksen ensin”-tyyppistä huomiointia vaikka kiire olisikin.
Muutama minuutti jo paikalla olleen ystävän kanssa rupattelua, niin yksi tarjoilijoista otti meidät vastaan. Lähes 2 kk aiemmin varattu pöytä löytyi nopeasti.
Pastis on oletettavasti saanut nimensä ranskalaisesta anisviinasta, joten hirvittävänä yllätyksenä ei tullut että paikasta saa myös sitä. En itse ollut koskaan kuullut oikeaoppisesta tavasta nauttia sitä kesäjuomana, mutta aina oppii uutta kun kotoa lähtee.
Muistelen Töölössä joskus käyneeni tällä samalla paikalla sijainneessa Töölön Sävelessä, joka jossain vaiheessa vain on muuttunut Miljööksi. Kuulin ehdotuksia ja huhuja paikan hyvästä wieninleikkeestä jo kauan sitten, mutta ravintolassa tapahtui vesivahinko juuri ennenkuin olisin vihdoin saanut aikaa vierailulle. Nyt remontti oli kuitenkin vihdoin ohitse ja pääsin yliviivaamaan ravintolan to eat -listaltani.
Ravintola sijaitsee vilkkaasti liikennöidyllä paikalla Runeberginkatu 40:ssä. Paikan sijainti ei välttämättä kaikkia miellytä, mutta tila itsessään on monen töölöläisen ravintolan tavoin hyvin miellyttävä. Sisään ei ulotu liikenteen melu ja remontti näkyy uutuuttaan hohtavina pintoina.
Kyllä. Tämän blogin vuosien aikana en montaa kertaa ole sisällössä loikannut Helsingin rajan ulkopuolelle, mutta tämä on yksi niistä. Sen verran monta kertaa keskusteluissa lukijoiden kanssa olen törmännyt kommenttiin: ”Mene Toroon! Se on tosin Espoon puolella, mutta siellä on paras wieninleike!”.
Lyhyesti: ei ole, mutta jos luet loppuun perustelen miksi.
Olin Espoossa, kun huomasin nälän hiipineen sisuksiini ja koska juuri muutamaa päivää aiemmin olin taas saanut tuon alussa kerrotun kommentin johonkin sosiaalisessa mediassa, päädyin kokeilemaan Grilli Toroa. Edellisestä käynnistä olikin noin 20 vuotta aikaa, joten siinä mielessä oli kiinnostavaakin käydä katsomassa oliko jokin muuttunut.
Ei ollut.
Paikka oli edelleen ihan samanlainen. Kuin ummehtunut huokaisu sisustuslehdestä vuodelta 1978 –ryyditettynä asiaan kuuluvalla rasvankäryllä. Sisäänkäynnin luona tilaa hallitsevat puiset möhkälekalusteet, jotka olivat muodissa aikanaan vain siksi että ne olisi voinut kylmän talven aikana polttaa öljykriisin uhatessa.
…ja kaikessa armottomassa mauttomuudessaan aivan uskomattoman huikea paikka! Hotelli- ja ravintolamuseo on taatusti käynyt paikan tallentamassa jo, mutta jos haluaa aikamatkan sinne 50 vuoden päähän, tätä ei voi ohittaa.
Valitettavasti ruoka ei kuitenkaan kata lupausta erinomaisuudesta.
Lounasajan loppupuolella paikka on edelleen aivan täynnä, lähes kaikissa pöydissä läjittäin likaisia astioita ja odotusaika á la carte -listalta tilatulle annokselle (L-koko, hintaa 26,50 €) puolisen tuntia.
Heti ensimmäisenä ei ajattelisi, että tämän niminen paikka tarjoilisi ns. aitoa wienerschnitzeliä Helsingin kokoisessa kaupungissa, mutta niin se vain on. Ainakin paikan oman ilmoituksen mukaan. Tästä syystä pakkohan se on käydä kokeilemassa.
Saavuin paikalle eräänä iltapäivänä kahden jälkeen iltapäivällä ja kävelin sisään. Netistä katsomieni kuvien perusteella odotin pientä superahdasta kahvilaa, jossa ei mahtuisi oikein edes kääntymään, mutta hiukan yllätyksekseni tilaa olikin ihan reilusti. Yhdessä pöydässä lounasti myöhäistä lounastaan joku kanta-asiakas, mutta muuten paikka oli tyhjillään. Valitsin itselleni kulmapöydän ja kiireinen asiakaspalvelija otti hetken päästä tilaukseni vastaan. Tilasin Wiener Schnitzelin (24,90 €) ja puolen litran oluen (6,90 €). Ilmeisesti yrittäjä itse kertoi siinä menevän jonkin aikaa, mutta en ollut kiireinen – joten parinkymmenen minuutin mittainen odottelu ei haitannut.
Tässä artikkelissa pikatestissä Tiktokissa kesällä 2023 suunnatonta buustia saanut Baba Döner.
Ravintola on osa Fennia-korttelin ravintolamaailmaa, ns. ”food courtia” joka muutoin oli vielä 2023 kärsinyt pahasti asiakaskadosta. Kävimme itse paikanpäällä loppuvuodesta 2023 Onlynamsin toimesta, josta ohessa myös videolla lopputulos.
Kävin myös itse viime viikolla kokeilemassa paikan annoksen, eli Patates (15,90 €), joka on taannoisesta tilanteesta kokenut euron hinnankorotuksen. Yhdessä pienehkön juoman kanssa annos maksaa 19,40 € joka alkaa olla jo korkeimmassa luokassa, mitä tulee kebablounaaseen.
