…näin sitä helposti ajattelisi, jos kohteena on vain kasvisruokaa tarjoava ravintola, jollainen myös tiistaina kohteenani ollut Yes Yes Yes on. Kyseessä on suhteellisen legendaarisen (ja nykyään melko kuolleen) biletyskadun, Iso-Robertinkadun päädyssä olleen McDonaldsin paikalle syntynyt ravintola, joka vietti virallisia avajaisiaan.
Ravintolan ruokalista on näin skeptisen sekasyöjän ensivilkaisulla hämmentävän monipuolinen. Ruokalistalta löytyy yli 20 annosta ja ruokalistalta en hirvittävästi havaitse annosten samankaltaisuutta. Havainto lähinnä tosin kertoo vain omasta olettamuksestani kasvisruoan suhteen.
Pienenä miinuksena karsastan itse kovasti paikkoja, joissa on pelkästään englanninkielinen lista, koska se omalla kohdallani tekee ravintolasta helposti pömpöösin vaikutelman. Toinen huomio ravintolasta on, että se on varsin vilkas ja meluisa. Jos etsinnässä on rauhallisen hiljainen treffiravintola kuiskaten tapahtuvan keskustelun toiveissa, valitse jokin muu paikka.
Lista on suhteellisen edullinen ja hinnat liikkuvat kahdeksan ja 14 euron välillä. Tosin myös annoskoot vaihtelevat ja aika nopeasti selviää, että YYY:n tapa on kannustaa asiakasta syömään pitkän kaavan mukaan, maistelemalla monenlaisia annoksia sen sijaan, että lautaselle ahdettaisiin paljon tavaraa. Ravintola ei siis ole kiireistä vierailua varten ja omasta absorbointikyvystä riippuen arvioisin kunnon illalliseen kuluvan 40-50 euroa + juomat.
Koska oma kohtaamiseni ravintolan listan kanssa oli erinäisistä syistä kiireinen ja suppea, nostan esille yhden annoksen – ja se on niinkin tavanomainen kuin bataatti. Kokonainen sellainen. Ikäänkuin uuniperunana.
Pakko myöntää, että kun tämä lautanen tuli pöytään, se näytti ensimmäisenä elinsiirtotarjottimelta. Haastavassa valossa möllöttänyt tasaisen tumma möykky ei ihan ensimmäisenä vakuuttanut herkullisuudellaan ja mielessä vilahti kaipuu hampurilaisten pariin.
Kunnes maistoin sitä.
Olen monenlaisia makuja suuhuni laittanut, mutta aika harvoin kohtaa näin hämmentävää makuyhdistelmää. Bataatti oli täydellisesti kypsennetty ja sen synkkään makeuteen sopi loistavasti mustan tahinin ja fenkoli-aiolin yhteisvaikutus. Jos sanoisin, että se maistui samalta kuin miltä sormenpäässä tuntuu koskettaessasi samettia ensimmäisen kerran – olisin ehkä lähimpänä sen tuomaa mielikuvaa. Se, että tykkääkö sitten sametista onkin toinen juttu.
Nyt itse pidän siitä ainakin vähän enemmän.
Jos koko kokemus pitäisi tiivistää jonkinlaiseen tuomioon tai suositukseen, olisi se ehkä seuraavanlainen:
Jos olet jo kuullut itsesi tehneen keskustelunavauksia sanoilla: ”Nykynuoriso muuten ei…” tai ”Silloin kun minä olin nuori…”, ei Yes Yes Yes välttämättä ole juuri sinun paikkasi.
Meille muille, paikka tarjoaa uusia kokemuksia ja haasteita – myös oman makumaailman suhteen. Ja ehkä kannustaa pohtimaan myös sitä, miksi ei ehkä ole antanut kasvissyönnille sen ansaitsemaa mahdollisuutta.
Jos olet kasvissyöjä tai vegaani, tämä on juuri sinun paikkasi.
Omalta kohdaltani on hirvittävän vaikea sanoa, että pidänkö itse YesYesYesistä vai en. Ravintola osuu segmenttiin, missä en koe voivani mennä paikan kulmapöytään viettämään rauhallista ruokailuhetkeä.
Toisaalta lyhytkin vierailu jätti ajatuksiin pienen kaipuun, sillä tiedän saaneeni vain pintaraapaisun makumaailmasta, mitä tällä keittiöllä on annettavaa. Tämä paikka tarvitsee ehdottomasti toisen, kunnollisen vierailun ja tiedän jo nyt sen tuntuvan seikkailulta.
