Boon Nam

Boon Nam

Tiedättekö, mikä on mahdollisimman huono hetki mennä ns. trendiravintolaan?

Se, että liikut porukassa jossa kaikki muut ovat nälkäisiä, tyytyisivät vaan pikaruokaburgeriin (koska sen saa nopeasti ja halvalla), kunnes joku päättää, että mennään alkuvuodesta avattuun, nurkan takaa löytyvään thaipaikkaan.

Tämä oli siis oma lähtökohtani, miten tämänkertaisessa käsittelyssä olevaan ravintolaan eksyin. ”Uusi thaipaikka” ei (mitenkään thaipaikkoja väheksymättä) tarkoita väsyneessä mielessäni paikkaa, jossa halvimmat pääruoat alkavat kakkosella ja ruoan lisäksi keskiössä ovat myös drinkit kuten kluai daiquiri, boon kopitini tai lai nam sour. Tämä virheeni ilmeni heti ulkosalla kun julkisivun nähtyäni halusin oikeasti kääntyä pois. Raskas päivä takana ja tässä vaiheessa olisin ollut valmis tappamaan oman ruokani saadakseni sen heti lautaselle. Olotilaani ei parantanut se, että olin likaisissa farkuissani ja kauhtuneessa hupparissani räikeästi alipukeutunut saavuttuani paikan akvaariomaiseen ja helvetin ahtaaseen itsepalvelunarikkaan, mitä muissa ravintoloissa sanotaan tuulikaapiksi. read more

[vifblike btntype="html5"]

Bacco

Bacco

Kävipä eräänä lauantai-iltana sen verran suloisesti, että saavuin osana suurempaa seuruetta Lönnrotinkadulla sijaitsevaan Baccoon. Ilta oli saanut jo omaa vauhtiaan, mutta jos nyt tuntuu siltä tämän luettuasi, että tämä artikkeli alkaa kumman positiivisesti, niin olet oikeassa.

Päädyimme tovereitteni kanssa lauantai-iltana kuuden jälkeen pohtimaan illan ruokapaikkaa ja tietenkin monet pohdituista paikoista olivat jo täynnä. Mutta sitten eräs meistä muisti Baccon. Lumisessa Helsingissä taapertaminen kolmen korttelin verran ei kiinnostanut ketään, mutta harvalla meistä oli kokemusta paikasta. Niillä joilla oli, ne olivat hyviä. Siispä iloinen retkueemme suuntasi Baccoon. read more

[vifblike btntype="html5"]

Mezame

Mezame

Helsingin keskustan ketjuttomien ravintoloiden tarjonta ei osoita useinkaan vahvistumisen merkkejä ja ne, jotka onnistuneesti toimivat ketjujen ulkopuolella, onnistuvat olemaan iltapäivisin kiinni. Eli juuri silloin, kun nälkäiset läppärinomadit ovat liikkellä ydinkeskustassa. Poikkeus tähän on Lönnrotinkadulla sijaitseva Mezame, joka edustaa sangen tervetullutta ravintolagenreä, itäisen välimeren mezeilyä.

Vierailuaika osui arkitorstaille ennen kello viittä, jolloin ravintolassa ei ollut ristiinsielua. Ruokalistoja ei ollut kovin näkyvästi esillä, mutta paikasta löytyi laajemman luokan noutopöytä, jonka tarjonnassa varsin odotettavia aieksia. Hummusta, tsatsikia, baba ganoushia, tabboulehia, leipää jne. Tämän lisäksi löytyy riisiä ja kolmea lämmintä ruokaa – kana-, liha- ja kasvisvaihtoehto.

Lämpimät ruoat toimivat mainiosti, mutta kuten niin usein, varsinainen vaikutus löytyy mezejen parista. Useimmat aineksista ovat tuoreita, mutta esim. hummuksessa on kovin purkkimainen maku – ainakin samankaltaista olen tottunut löytämään säilykepurkkitavarana, mikä ei välttämättä ole negatiivinen asia. Tietyllätavalla hengettömyyttä aineksista kuitenkin löytyy, eikä millään päästä briljanteeraamaan. Suurin miinus rapsahtaa valmisleivästä joka toki ajaa asiansa, mutta kun mezeillessä on tottunut leivän olevan ruokailun tärkein elementti, pakottaa se myös muita aineksi alaspäin, kun se tarjoillaan muovipussiin pakattuna. Tämän vastapainoksi tosin tiskistä löytyy erinomainen punajuuritahna, jota olisi voinut nautiskella pelkästään sellaisenaan.

Kaikenkaikkiaan Mezeme ei aiheuta wau-efektiä, mutta se tekee sen minkä se lupaa. Siisti paikka, hyvä palvelu ja toimiva buffet-tarjonta antaa matalalle hinnalle (10e) erittäin hyvän hinta-laatusuhteen, eikä paikasta lähtiessä tunne itseään lainkaan huijatuksi. Päinvastoin, ihmettelee miksi paikka on tyhjä ja miksi siitä ei ole kuullut aiemmin. Arvosanana kolmosen ja nelosen väliltä pelkästään leivän sieluttomuus kääntää valinnan arvosanaan 3/5.

Erinomainen vaihtoehto alueella nopeaan ja edulliseen lounaaseen.

[vifblike btntype="html5"]

St. George -hotellin Andrea

St. George -hotellin Andrea

Yhdeksän aikaan torstai-iltana ryhmässä koettu pieni hiukomisen tunne saattoi seurueemme Lönnrotinkadulla sijaitsevan St. George -hotellin alakertaan majoittuneen Andrea-ravintolaan. Paikka itsessään on käynyt muutamaan kertaan satunnaisissa keskusteluissa puheenaiheena, mutta varsinaista mielikuvaa en niiden perusteella ole päässyt synnyttämään – paitsi että keittiö perustuu välimerelliseen meze-ajattelutapaan.

Paikka itsessään antaa ovesta sisään kulkijalle melko rennon ensivaikutelman, mutta samalla kertoo, että nyt odotettaisiin vähän fiinimpää asennetta myös asiakkaalta. Tarjoilijoiden kiire näkyy päälle ja nopeaan kysymykseen WC:n sijainnista saa helposti mulkaisun ja ”hetki vain” -kommentin, kun samalla vaivalla voisi lausua ”tuosta seuraavasta vasemmalle ja oikealle”. Vesiklosettiaiheesta vielä sekin, että ovissa ei ole mitään mainintaa mikä on WC, joten hiukan väsyneenä ja palveluasenteen pienestä munillepotkaisusta vitutti arvailla, mihin siivouskaappiin kävisi kusensa lurauttamassa.

Suurin osa ruokalistan annoksista on tarkoitettu jaettavaksi, pääruokia lukuunottamatta. Valitsemme mezelistalta kolme annosta, kaksi ”pide”-leipää ja jokaiselle oman pääruoan. Kolmelta ihmiseltä 15 euron alkudrinkkeineen hinnaksi tuli n. 60e / hlö.

Ensinnä kuitenkin valitsemamme mezet. Vihreistä linsseistä tehty hummus oli sitä, mitä hummus nyt usein on – ”ihan hyvää” kuvastaa sitä kenties parhaiten, joka kertoo sen toimittavan asiansa erittäin hyvin, ellei loistavastikin, mutta samalla se ei säväytä oikein millään mittarilla. Sitävastoin listalta löytyvä muhammara on kerrassaan erinomaista. Makeahko pähkinä-chilitahna on yksi parhaista makuelämyksistä vähään aikaan omassa yksinkertaisuudessaan, mutta annoksessa tarjottu voikeksimäisen rapea leipä ei juuri toimita muuta virkaa kuin kuljettimen roolin tahnan siirtämiseksi ruokatorveen. Mikä tahansa annos tai lisuke, joka herättää heti ”saisikohan tätä purkissa kotiin” -ajatuksen, luultavasti myös ansaitsisi olla joka kodin vakiotarvikkeena. Kolmas mezeannos oli mücver, eli uppopaistettuja kesäkurpitsafrittejä jugurttipohjaisen dipin kanssa. Jälleen kerran simppeli ruoka ok toteutuksella, jonka suurin saavutus tosin itselleni on se, että kerrankin kesäkurpitsasta on tehty jotain maistuvaa.

Jos jäi epäselväksi, en ole kesäkurpitsan suurin ystävä.

Listalta löytyvät pidet ovat taas pohjimmiltaan superohuita, pieniä pizzoja. Muoto tuo mieleen skifferin liuskat, mutta pohja on ohuempi, rapeampi ja yleisesti koko pienempi. Hintataso tosin on yksittäisellä pidellä selkeästi korkeampi (13e), joka tosin saattaa samankaltaisuudellaan herättää närää. Kanttarellia, saksanpähkinää, punasipulia ja juustoa sisältävä lätty oli kuitenkin varsin maistuva ilmennys. Turkkilaistyyppinen lahmacun taasen oli huomattavasti simppelimpi, jauhelihapizzamainen annos – kaikenkaikkiaan erittäin maistuvia molemmat, mutta täysin eri tavalla.

Ehdottomasti suurin pettymys listalta löytyi kuitenkin päivän kala -annoksesta, joka oli turskaa. Pidän itse kovasti turskasta raaka-aineena, mutta tomaattipohjalla ja lähes maustamattomana maku oli suhteellisen vaisu ja kun parilasta oli tarttunut annokseen lähinnä hiilen makua, oli pieni hyljeksimisreaktio valmis.

Pohjimmiltaan Andrea oli kokonaisuutena pieni pettymys. Palvelusta paistoi varsinkin aluksi läpi kiire, eikä vastaanotto ollut erityisen lämmin. Tämä kun yhdistetään muutama pettymys ruokalistalta, jää loppuarvosanaksi vain 3/5. Hintatasoon verrattuna tämä on selkeä pettymys. Välimerellisestä keittiöstä on moneksi, mutta tähän hintatasoon se vaatisi täydellistä onnistumista, mitä Andrea ei kauttaaltaan tee.

[vifblike btntype="html5"]

Ravintola Lönkka

Ravintola Lönkka

Yli vuosi sitten Lönnrotinkadulle avattiin ravintola Lönkka, joka heti ensikävellessä sisään vaikuttaa fressiltä, hiukan pömpöösiltä mutta konstailemattomalta ravintolalta. Sisustus on persoonallinen, eikä aivan purkista tullut – ja henkilökunta tulee nopeasti ovelle vastaan.

Pöytäänohjaus toimi sujuvasti ja vaikka upottava nahkasohva saa minut tuntemaan itseni kymmenvuotiaaksi pöytälevyn ollessa melkein olkapäitteni tasolla, tilaan alkujuomaksi Aperol Spritzin (10e) ja Fish & Chipsin (18e).

Ruoka saapuu pöytään vähän yli kymmenessä minuutissa ja annos on varsin runsas, sekä myös poikkeuksellisen vihreä ollakseen klassinen Fish & Chips. Salaatti ahmaisee annoksesta melko suuren osan ja myöhemmin ilmenee, että se ei ole mitenkään huono asia. Salaatti on nimittäin annoksen selkeästi paras osa ja sen vinaigrette antaa juuri tarpeeksi paljon potkua. Tällaisessa annoksessa erittäin hyvä saavutus ja myös osoitus, että pienillä asioilla on iso merkitys.

Vaikka salaatissa on potkua, sitä ei valitettavasti löydy aivan itse kalan kuorrutuksesta. Kysymykseksi jää miksi siinä sitä pitäisikään olla, mutta itse olisin kaivannut selkeää mallasetikan puraisua ja runsaampaa suolankäyttöä. Kuorrutuksen rapeus itsessään oli kohdallaan ja vaikka turskasuikaleiden sisukset ajoittain tuntuivat puuromaisen ylikypsiltä, tässä on kyllä potentiaalia. Sain tarjoilijalta kuulla, että leivitys tehdään Brooklynin Lageriin, jonka osalta itse kokeilisin vähän tymäkämpää olutta panerointiin.

Remoulade-kastike antaa pientä twistiä kitalakeen, mutta kuten monesta muustakin, sitä haluaisi saada enemmän. Ranskalaiset ovat myös hyvin tavanomaiset, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Heti tarjoiltuna osaltaan pehmeitä, osaltaan täydellisen rapeita.  Maustamisessa on uskallettu käyttää riittävästi suolaa.

Haluaisin pitää Lönkasta – ja pidänkin. Palvelu on suorastaan erinomaista, atmosfääri on rakastettava, paikan olutvalikoima on kehumisen arvoinen ja kun kerroin omassa kaveripiirissäni olevani paikanpäällä, sain samantein suosituksia kavereiden syömistä annoksista – joista yksikään (valitettavasti) ei ollut Fish & Chips.

Ei tämä siis missään tapauksessa menetetty tapaus ole, mutta Helsingistä löytyy parempia Fish & Chips -annoksia. Siksi arvosana 2,5/5.

Ensi kerralla kokeilen falafeleja.

[vifblike btntype="html5"]

Kung Fu Kitchenin Super Bowl

Kung Fu Kitchenin Super Bowl

Kungfu Kitchen on omaan todo-listaan kuulunut jo pitkään, mutta joko fiilis ei ole ollut aasialaiseen päin tai suurempana syynä, en koskaan ole ollut oikein Lönnrotinkadulla päin. Jokatapauksessa, tänään tieni sinne vei kun olin parin korttelin päässä ja plakkarissa oli 1,5h vapaa-aikaa.

Siispä paikanpäälle. Olin paikalla klo 11:01, parahiksi juuri paikan auettua ja olin ensimmäinen asiakaskin. Koska oli lounasaika, marssin tiskille tekemään tilaustani, joksi valitsin sopivan suppealta lounaslistalta Super Bowl -annoksen. Palvelu oli luonnollisen ystävällistä, ripeätä, tosin pieni stiplu tuli kun tilasin juomani jäillä – mutta tarjoilija kaatoi sen liian pieneen lasiin ja jäät eivät enää sinne mahtuneet.

Jokatapauksessa, annos saapui pöytään alle 10 minuutissa ja ei pettänyt odotuksia. Kulhossa oli tyypillinen, trendikäs bowl-annos. Pohjalla riisiä, kulhon reunoilla ryppäinä edamame-papuja, porkkanaa, punasipulia, maissia, inkivääriä ja yrttejä. Päällä naudanlihaa viipaleina, paistettu muna ja seesaminsiemeniä.

En itse ole mikään suuri bowl-annosten fani – itseasiassa silloin kun niiden noususta ensimmäisen kerran kuulin, pidin sitä typeränä ajatuksena.

Kokemattoman on helppo ajatellakin, että bowlit ovat halvalla ja helpolla tehtyä katuruokaa – mistä trendi on toki ammentanutkin. Suurin niiden etu on, erään taidokkaan kokin sanoja lainatakseni se, että ”joka haarukallisella sä saat eri makuelämyksen.”

Ja tuo ohje pätee myös tähän. Kungfu Kitchenin Super Bowl on toimiva annos kaikin puolin. Siinä on (luonnollisesti) itämaista makumaailmaa, mutta omalla anglellaan ja aineksia on yhdistelty hyvin. Annoksen monipuolisuus ja ainesten tuoreus kertoo jotain siitä, miksi se on lounasannokseksi selvästi korkeammalle hinnoiteltu (14,90e).

Kokonaisuudessaan tämä oli erittäin positiviinen kokemus. Kungfu Kitchen ei ole paikka johon kannattaa mennä nopeasti absorboimaan lounastaan (tai sitten sen voi ottaa jo mukaankin) vaan Super Bowl ansaitsee oman aikansa. Ota lehti, lue kännykästä lempikirjaasi tai tutkaile vaan ohikulkevia ihmisiä tämän lisukkeena ja revittele mauilla.

Aivan kevyesti 4/5 – ja vain hiuskarvan varassa 5/5. Ehdoton suositus, käykää kokeilemassa!

[vifblike btntype="html5"]