Bacco

Bacco

Kävipä eräänä lauantai-iltana sen verran suloisesti, että saavuin osana suurempaa seuruetta Lönnrotinkadulla sijaitsevaan Baccoon. Ilta oli saanut jo omaa vauhtiaan, mutta jos nyt tuntuu siltä tämän luettuasi, että tämä artikkeli alkaa kumman positiivisesti, niin olet oikeassa.

Päädyimme tovereitteni kanssa lauantai-iltana kuuden jälkeen pohtimaan illan ruokapaikkaa ja tietenkin monet pohdituista paikoista olivat jo täynnä. Mutta sitten eräs meistä muisti Baccon. Lumisessa Helsingissä taapertaminen kolmen korttelin verran ei kiinnostanut ketään, mutta harvalla meistä oli kokemusta paikasta. Niillä joilla oli, ne olivat hyviä. Siispä iloinen retkueemme suuntasi Baccoon.

…vain löytääkseen paikan lähes tyhjänä.

Koska kyseessä on itse itsensä enotecaksi nimittävästä ravintolasta, kuuluu asiaan myöhäinen ja pitkän kaavan mukaan tehtävä illallinen, joka tuntia-kahta myöhemmin osoittautuikin todeksi. Huoli paikan kumuavasta tyhjyydestä ei siis ollut kovinkaan aiheellinen – jonka todisti myös koko illalisemme kesto.

Paikan lista koostuu luonnollisesti italialaisen keittiön antimista ja vaikka kiinnostukseni kohdistui pitkälti muuhun, päädyin tilaamaan itselleni pizzan. Sitä kuitenkin kaikki tällaisissa paikoissa syö – ja sitäpaitsi, halusin verrata sitä muihin pinnalle nousseisiin ”premium”-pizzaa tarjoaviin paikkoihin. Siispä tilasin Crema di peperoni e salsiccian.

Baccon pizzalistalta löytyy klassikoita kuten margherita ja marinara, mutta oman valintani tein siitä yksinkertaisesta syystä, että listalla mainittiin sen sisältävän paprikapyreetä tomaattikastikkeen sijaan – ja lisäksi makkaraa, savujuustoa ja mozzarellaa. Pestoa unohtamatta. Yksinkertaisesti tätä ei olisi voinut ohittaakkaan maistamatta.

Ruoka saapui pöytään supernopeasti – noin kymmenessä minuutissa, mikä oli erittäin tervetullutta – sillä erinomaiseksi todettu alkudrinkki oli saatu vasta juuri aloitettua.

Jo ensimmäinen puraisu antoi toteen, että nyt ollaan aidon äärellä. Sanotaan mitä sanotaan, mutta pizza on yksinkertaisimmillaan kaunista juuri siksi, että pohja ratkaisee kaiken. Eikä Baccon pohjasta ole mitään huonoa sanottavaa. Se on juuri sopivan sitkeä, maukas – hapan ja tunkkainen. Se kestää erinomaisesti käsin syönnin, eikä lerpahda heittäen syliisi täytteiden irtorasvan. Yksinkertaisesti todettuna – tähän ei ole mitään parannettavaa.

Myös täytteet toimivat ennakkokummastuksestani huolimatta erinomaisesti. Paprikapyree tekee juuri sen minkä olettaakin, eli maussa on juuri oikealla tavalla makkaran ja rasvaisen juuston makua tasapainottavaa makeutta – ja ensipuraisun aiheuttama euforia on tässä ruokalajissa parasta mitä keittiöistä on saatavilla. Maku on uskomattoman hyvä ja suorastaan huutaa kyytipojaksi valittua nebbiolo-viiniä.

Henkilökunnan pätevyys on myös ihailtavaa. Viineistä tiedetään, se kerrotaan pyydettäessä asiakkaalle ja ennenkaikkea, viini täydentää ruokaa. Lista on täynnä kiinnostavia viinejä ja ruokalistalta löytyy myös kiinnostavia jälkiruokia, jossa päädyin itse Pizzetta alle mele caldeen. Nimen takaa paljastuu käytännössä pizzan ja omenapiirakan hybridi, makea omenoilla ja vaniljakreemillä täytetty valmiiksi leikattu pizza, joka onnistuu pöräyttämään melkein tipan linssiin. Pizzaa ja lapsuuteni lempiherkkua, omenapiirakkaa. Ei tätä parempaa voi olla.

Onnistuin myös pöllimään vierustovereitteni jakamalta juustolautaselta maistiaiset ja vaikka aivan kaikki ei toimineetkaan omaan makuuni, löytyy paikasta myös erinomainen lampaanmaitojuusto. Kuten aina, juustolautasten tarjonta elää, joten varsinaisten suositusten antaminen tässä kohtaa olisi turhaa.

Kokonaisuudessaan, lauantai-illan alkuhiprakassa tietysti mikä tahansa paikka on parempi kuin maanantai-aamupäivän lounaskattauksessa, mutta niin omani, kuin kollektiivinenkin tuomio Baccosta on pakko päättää täysiin pisteisiin. Paikka ei ole hävyttömän kallis, viiteen pekkaan (terveisiä Pekalle!) pizzat, pari pulloa erinomaista viiniä ja jälkiruoat kustansi karvan yli 60 euroa, joka epäilemättä monelle on todella paljon rahaa. Niin myös itselleni.

Mutta sitä vastaan saamaani kokemusta en vaihtaisi koskaan takaisin edes tuplahinnasta. Baccon voi kokea ensimmäistä kertaa vain yhden kerran – ja sellaisena millaisena minä sen tein, on pakko todeta sen olevan erinomainen ja täysin hintansa arvoinen ravintola.

Jos joku Baccosta nyt lukee tämän, niin lähettäkää viestiä. Seuraavan kerran kun uusitte ruokalistaanne, tulen mielelläni koemaistajaksi!

[vifblike btntype="html5"]