Kävelin paikan ohitse ja se herätti kaksi vahvaa tunnetta. Ensinnäkin, olen joskus pitänyt samaisessa liiketilassa omaa työhuonettani, joten niiltä ajoilta muistui eräs Gambinan värittämä ilta (ja yö) vasten paikan näyteikkunaa. Toisekseen, valtava hype ja sometrendikkyys, joka Blondien nimeä on kannatellut feedeissäni, on toiminut kohdallani täysin päinvastoin kun monet toivovat. Luontaantyöntävästi, jopa puistattavasti.
Ehkä siis oli aika astua sisään ja todeta tilanne itse. Ovatko paikan pizzaviipaleet hintansa ja hypen arvoisia?
Astun sisään. Yksikään henkilökunnan jäsen ei huomioi minua, vaikka yksi heistä seisoo palvelutiskin takana ilman asiakasta. Astun lähemmäksi, jolloin hän karkaa paikalta. Vilkaisen hetken pukeutumistani ja mietin, säikäytinkö hänet takahuoneeseen. Ollaanhan tässä kuitenkin lähes sekakäyttöskenen episentrumissa, vain kivenheiton päässä Piritorilta.
Nojaan tiskiin ja odotan hetken – ja kas, sieltä hän on tuleva. Asiakaspalvelija.
Käymme nopean sananvaihdon suomen kielen maustaman englannin välityksellä. Valitsen vitriineistä kaksi ”slaissia”. Pepperoni- ja sienipizzaa.
Pepperoni maksaa 5,50€ ja sienipizza jostain syystä 50 senttiä enemmän. Colajuoma 3,5 euroa.
Blondie
