B-Smokery

B-Smokery

Teurastamolla oleva B-Smokery ei ole lienee yhdellekään BBQ-uteliaalle kovin tuntematon, mutta tänään väärään suuntaan tehty käännös johdatti allekirjoittaneen sopivasti siihen suuntaan – joten miksipä en olisi käynyt lounaalla.

Koska vierailu osui juuri kiireisimmän lounasajan loppupuolelle, tuntui paikassa olevan reilusti tilaa niin sisä- kuin ulkopuolellakin. Olen käynyt paikanpäällä joskus aiemminkin pari vuotta sitten, mutta en rehellisesti sanottuna muista pikaisesta kokemuksesta juuri mitään.

Ravintolalla ei ole erikseen mitään lounaslistaa, joten Lue lisää...

Efesos

Efesos

Myllypuro. Tuo helpoiten saavutettavissa oleva itäisen arkkitehtuurin DDR-jäänne. En kaipaa täältä kymmenien vuosien takaisia muistoja ostarilta, enkä homeisia taloja – mutta muistan joskus käyneeni paikallisen TB-huoltamon yläkerrassa kahvilla.

Se huoltamo muuttui kylmäasemaksi jo vuosia sitten ja samaiseen paikkaan muutti jokin ravintola, josta en koskaan muista kuulleeni nimeä. Siihen viitattiin kuitenkin termein ”yllättävän hyvä”, ”ei uskoisi” ja ”kannattaa käydä”, joten kun kerran Myllypurossa olin, päätin kokeilla paikan Lue lisää...

The Souk

The Souk

Tämä tarina alkaa samalla tavalla kuin monet muutkin vastaavat: ”Olin eräänä päivänä etsimässä lounaspaikkaa…”.

Googlesta selailun sijaan, tällä kertaa kuitenkin olin laittanut edellisellä kerralla Kampissa vieraillessani merkille, että yläkerran paraatipaikalle oli avannut uusi, mielenkiintoisen nimen omaava ravintola – The Souk. Nimihän tarkoittaa arabiaksi kauppapaikkaa, toria, basaaria – mikä on aina lähellä omaa sydäntäni, mutta samalla se antaa lupauksen välimerellisistä mauista.

En muista, mikä paikka ennen Soukia samassa liiketilassa Lue lisää...

Ravintola Rugosa

Ravintola Rugosa

Lauttasaari on yksi lempikaupunginosiani Helsingissä. En ole koskaan asunut ”onnellisten saarella”, enkä todennäköisesti haluaisikaan, mutta siellä vierailu on aina omanlaisensa elämys. Hyvässä tai pahassa.

Tällä kertaa ohiajaessani otin kohteeksi Kiviaidankadulla sijaitsevan ravintola Rugosan, joka oli omassa internetissäni osunut vastaan useampaankin kertaan. Sain sen perusteella käsityksen laajatarjontaisesta perusravintolasta, jossa lounaan lisäksi olisi myös muita ruokaelämyksiä, merelliseen twistiin painottuen.

Saavuin paikalle kahden aikoihin arkipäivällä, Lue lisää...

Jord

Jord

Helsingissä on lukemattomia ravintoloita, eikä noin kerran viikossa uutta ravintolaa kokeilevan aika riitä niistä kaikkiin. Tänään kuitenkin kohdalleni osui ravintola, josta en ollut kuullutkaan – nimittäin Kruunuhaassa sijaitseva Jord.

Paikkaa mainostettiin minulle pienenä intiiminä ravintolana, joka olosuhteiden ja ajan pakosta joutui esittäytymään lounasaikaan. Etukäteen listaa tarkastellessani lounaslista on tavanomaisiin ruokaloihin tottuneihin poikkeuksellinen – lounaslistalta kun löytyy viisi annosta, salaateista jälkiruokaan. Hinnat luonnollisesti sen mukaisia Lue lisää...

Ravintola Kaarti

Ravintola Kaarti

Kapiaisen kakarana, sydämessäni on vapaa paikka kaikelle mikä liittyy varuskunta- tai kasarmielämään. Kaartin rakennukset Helsingin Töölössä liittynevät tähän vahvasti ja tuo funkkistyylinen alue on omasta mielestäni yksi kauneimpia, mitä Helsingistä löytyy.

Alueelta löytyy myös Ravintola Kaarti, joka on toiminut tiloissa lounas- ja tilausravintolana. Lounaan hinta (10e) ei hirvittävästi päätä huimaa, joten matka suuntautui kohti Autokomppanian kasarmia hyisenä loppusyksyn arkipäivänä.

Paikan arkkitehtuuri on upea ja funkkistyyli on hallussa jo sisäänkäynniltä Lue lisää...

Pallogrilli

Pallogrilli

Kuulin Pallogrilli-nimisestä paikasta ensimmäisen kerran kun se sijaitsi vielä Konalassa, josta ravintola muutti Laajasaloon kesällä 2019. Paikalla on ollut jokseenkin kova maine lähiöravintolana, mutta kaikki huhupuheet ovat viitanneet myös ruoan olevan kiinnostavaa tasoa.

Siispä rattoisan maanantaipäivän vuoksi koordinaatit kohti itää ja Laajasaloa. Ravintola sijaitsee uneliaan kauppakeskuksen toisessa kerroksessa ja on ensivaikutelmaltaan hassu retki menneisyyteen. Herää kysymys, miksi uudet ravintolat edelleen sisustetaan näin? Jotta vielä 20 vuodenkaan kuluttua lika ei Lue lisää...

Ravintola Solvik

Ravintola Solvik

Taannoin piti itäisestä Helsingistä löytää nopeasti lounaspaikka ja koska toverini Oskari oli paikan wieninleikettä käynyt maistamassa, valikoitui kohteeksi Ravintola Solvik. Valitettavasti aurinkoisen maanantailounaan elementteihin ei wieninleike kuitenkaan kuulunut, sillä ystävällisen DDR-henkinen tarjoilija ilmoitti välittömästi, että lounaslistan ulkopuolelta ei tilata. Tätä on syytä totella mukisematta, koska siihen aina on olemassa jokin syy – ja tästä syystä valinta kohdistui paikan lounaslistalla koreilevaan pippuripihviin. Hinta 16,50e, joka ei rehellisyyden nimissä antanut odottaa annokselta kovinkaan paljoa. Tosin hintaan kuului myös suhteellisen kattava salaattipöytä, sekä kahvi/tee ja jälkiruoka, joten keskinkertainenkaan annos ei pettymys olisi.

Annos saapui täsmällisesti viidentoista minuutin päästä tilauksesta. En silmämääräisesti pysty päättelemään minkä kokoinen annoksen pihvi oli, mutta monesti lounasannosten lihamäärään pettyneenä yllätyin hyvin positiivisesti. Varsinkin, kun se tärkein, eli lihan laatu ja maustaminen olivat myös täysin kohdallaan. Kastiketta on reilusti, jopa vähän liikaakin ja hetimiten harmittelin, miksen ymmärtänyt pyytää sitä sivuun. Maku siinä kuitenkin on kohdallaan, synkän pehmeä kermaisuus yhdistyy tiukkaan pippuriin, jota ajoittain olisi saanut olla ripaus lisääkin. Maut ovat tasapainossa ja kokemus on todellakin kohdallaan.

Lisukkeista tosin keittiön viitseliäisyys vasta kuitenkin mitataan, mutta olin vähän hämmentynyt niitä maistettuani. Perunat olivat rapeita, niiden maustaminen on juuri eikä melkein, sekä lisukkeena useinmiten tarjotut vihannekset ovat rapeita. Missä on lounailta tutut vettyneet ja pehmeät vihannekset tai kumiperunat? Missä on suomalainen lounaskattauksen perusoletus? Miksi Solvik kiusaa meitä näin!? On nimittäin häpeä, että tällaisia lounasannoksia Helsingissä on niin harvassa, jossa 16.50 eurolle tuntee todellakin saavansa vastinetta. Toki annoksen rinnalle otettu neljän euron hintainen virvoitusjuomalasi tuntuu itsessään törkeältä, mutta katteen ujuttaminen sinne annetaan helposti anteeksi tällaisen ruoan edessä.

Ravintola Solvikin pippuripihvi menee nimittäin kevyesti syömieni lounasannosten TOP5:een. Toki oman latauksensa aiheeseen antaa myös kesäpäivinä erinomainen suojainen terassi jossa lounaansa on helppo nautiskella, mutta ei ole epäilystäkään, etteikö tässä olisi asiansa osaavaa keittiöhenkilökuntaa taustalla. Samaa ei valitettavasti voi sanoa salihenkilökunnasta, jonka palvelu on täysin eleetöntä ja joka sanaakaan sanomatta käy noukkimassa lautaset pois pöydistä. Hymyn kerta tarjoiltu ”Maistuiko?” ei haittaisi, vaikkei olisikaan kiinnostunut kuulemaan vastausta.

En rehellisesti muista yhtäkään lounasannosta, jossa kohtuullinen hinta yhdistyy näin tervetulleella tavalla erinomaiseen suoritukseen. Tätä kannattaa käydä kokeilemassa kauempaakin. Heittämällä 4/5 ja hyvin lähellä numeroa suurempaa arvosanaa. Erittäin korkea suositus kokeiluun.

Sentro

Sentro

Taannoisena kauniina kesäpäivänä olin Punavuoren suunnalla työasioissa, kun mahanpohjalla alkoi pieni hiukominen muistuttamaan skipatusta aamiaisesta. Kaupunginosa on hiukan kadoksissa mitä tulee uusiin ravintoloihin, mutta onneksi olin saanut jo kuukausi sitten kutsun käydä katsastamassa Sentron Pieni Robertinkadulla. Samaisessa tilassa, jossa aikanaan majaili Beefy Queen – legendaarinen rasvankäryinen pihvipaikka.

Olen tätä ”blogia” pyörittänyt nyt jo pari vuotta ja edelleen on ikävän harvassa ne kerrat, joissa ravintola itse ottaa asiakseen tiedottaa itsestään. Sentro siis siinä mielessä oli jo lähtökohtaisesti varsin ilahduttavan oma-aloitteinen. Tosin heti keskustelussa mainitsin, että ensikokemukset paikasta maksan aina itse ja tulen paikalle tavallaan incognito.

En siis tiedä, oliko takahuoneen seinälle nostettu pärstävärkkini varoitusten kera, kun kävelin kynnyksen yli lähes tyhjään ravintolaan.  Työntekijöitä ja/tai omistajakuntaa tosin oli varsin rennolla otteella viettämässä siestaa asiakastilassa, jossa innokas puheensorina täytti ilmaa. Haahuileva palloiluni selkeästi näkyi, kun ystävällinen tarjoilija tarjoili huomiotaan. Kysyttyäni lounasmahdollisuuksista, vaikka virallinen lounasaika oli päättynyt vain muutamia minuutteja aiemmin, sain yltiöystävällisen vastauksen, että tottahan toki se onnistuu vielä. Valitsin siis listalta annoksekseni monchon fried chicken (11,90e). Huomioni kiinnitti tässä vaiheessa myös se, että ruokajuomaksi valitut virvoitusjuomat oli hinnoiteltu varsin rapeisiin hintoihin – vaivaiset 14e / litra. Tyypillinen tunnelmanlatistaja Helsingin ravintoloissa, valitettavasti.

Annos saapui pöytään kymmenessä minuutissa ja se tarjoiltiin kahdelta lautaselta, joissa riisi oli omassa kulhossaan, siemenien ja merileväsuikaleiden koristelemana. Itse pääannoksesta ensimmäisenä silmä kiinnittyy friteerattuihin nuudeleihin (?), jotka peittelevät muuten herkulliselta näyttävät kananpalat. Vahvan makeat kanat tarjoavat makunystyröille imelän savuista vahvaa makua, mutta myös rapeutta jota itse toivoisin aina näissä enemmän. Olen siinä mielessä perverssi, että pidän kanasta hiukan kuivempana mitä se oppikirjojen mukaan pitäisi olla – mutta Sentron friteerattu kana on kieltämättä kypsyysasteeltaan täydellistä. Kanan lisäksi lautaselta löytyy kasviksia,  lähinnä paprikaa, porkkanoita, kesäkurpitsaa ja papuja – jotka täyttävät sen raon mitä varten ne lautasella ovatkaan. Suorituksena teknisesti toimivat ja tukevat annosta täysin. En tiedä miten annoksen kokonaisuuden voisi tehdä paremminkaan.

Lounasannokseksi hinta on siellä totutun hintahaitarin yläpäässä, mutta vaikka vatsanpohjalle jäi annoksen jälkeen pieni ”olisi vielä mahtunut enemmänkin” -tunne, on Sentron annos varsin positiivinen yllätys. Hintakiskontaa muistuttava virvoitusjuomien hinnoittelu jättää aina pahan maun suuhun, mitä ei kuitenkaan voi sanoa ruoasta. Annos on erinomainen, sen maut ovat kohdallaan, se tarjoaa ruumiinravinnon lisäksi silmänruokaa ja se henkii paikan persoonallisuutta. Paikasta on tämän kokemuksen perusteella vaikea keksiä varsinaista kritiikkiä, mutta kaiken edellämainitun jälkeen lopputulokseksi jää kuitenkin pieni tyhjyyden tunne. Tästä syystä arvosana 4/5 on vielä paikallaan vahvan suosituksen kera.

Leonardo Bar & Ristorante

Leonardo Bar & Ristorante

Tämä suoraan rautatieasemaa vastapäätä, ehkä Helsingin parhaalla liikepaikalla toimiva ravintola on ollut tutkassani kauan. Kävin aikanaan, vuosia sitten syömässä siellä säännöllisesti, kunnes jostain syystä sekä palvelun että ruoan taso putosi selvästi ja siirryin muihin ravintoloihin.

Tällä viikolla vierailin siellä taas, vuosien tauon jälkeen ja lounaslistalta löytyi tagliata di pollo – eli valmiiksi viipaloitu kanafilee parmesanilla ja sitruuna-oliiviöljykastikkeella (13,20e).

Tavalliseen tapaan, paikka ottaa lounastilaukset kassalle, jossa melkoinen härdelli päällä – vaikka saapuessani oli jo pahimmat lounaskiireet menneet. Hiukan väsyneeltä vaikuttava tarjoilja ottaa tilauksen vastaan asiallisen rutinoituneesti ja lykkää kuluneen numerolapun mukaani. Lounasjuoma on vain euron lisähinnalla ja vaikka lapussa lukee sen olevan 0,33L – täyttyy puolen litran tuoppi kysymättä.

Koska aiemmat kokemukseni olivat kuin valtatie kukoistuksesta pettymykseen, en aseta lounaalleni mitään suuria odotuksia. Lounasseuran tapaaminen on tällä kertaa tärkeämpää ja hämmentävästi paikasta löytyy valoisa ikkunapöytä puolen tunnin pikaseurustelulle. Annos saapuu noin kymmenssä minuutissa ja on hämmästyttää… – jotenkin kokonaisuus annoksessa on vain kohdallaan. Asettelu, ruoan määrä, niiden suhde ja freesiys – kaikki osuu jotenkin kohdalleen.

Ensimmäisenä silmään osuu ranskalaiset, jotka vaikuttavat kerrankin oikein tehdyiltä. Maistaminen varmistaa asian – hyvät naiset ja herrat, meillä on tässä ehkä (oman makuni mukaisesti) Helsingin parhaiten onnistuneet lounasranskalaiset. Kuori on sopivan rapsakka, sisältä peruna ei ole jauhoista höttöä vaan sopivan pehmeä – ja ennenkaikkea suolaa on tarpeeksi. Jos jotain pakolla voisi kritisoida, suolaa on ehkä pikkiriikkisen jopa liikaa, mutta kyse on vain ja ainoastaan omasta henkilökohtaisesta preferenssistä.

Annoksen pääosa, eli kana on myös kohdallaan. Se toki on peitetty reseptin mukaisesti parmesanin ja oliiviöljyn hellään huomaan, mutta maku ja ennenkaikkea kypsyysaste on fantastinen. Tätä pidemmälle olisi saanut enää uittamalla kanaa tuntikaupalla sitruunamehussa ennen paistamista – sillä liha on pehmeää ja maistuvaa. En muista, milloin olen saanut näin hyvin kypsytettyä kanaa. Parmesan ja sitruuna täydentävät makua erinomaisesti ja viimeistä suupalaa nauttiessani olin jo unohtanut, miksi en ole käynyt paikassa vuosiin.

Kuitenkin, jotain pitää kritiikkiäkin antaa ja se on kasvikset. En tiedä miten niiden valmistus on hoidettu, mutta niissä on sitä lystikkään klassista kumimaisuutta läsnä. Ovat nekin valovuosien päässä niistä pahimmista mössöksi haudutetuista pakastevihanneksista, mutta näitä maistellessa tulee mieleen, että ihan kaikki ei ole nin hyvin kohdallaan. Osa on hiukan ylikypsää, osa raa’an rapsakoita ja osa jotain siitä väliltä. Tästä kaikesta huolimatta, olen tyytyväinen.

Annoksen ulkopuolelta voisi sanasen vielä sanoa palvelusta. Se on asiallista ja positiivissävytteistä, mutta aina olisi varaa parantaa hymyn ja raikkauden hengessä. Nyt siitä tuntui Leonardossa puuttuvan se tärkein terä lounasajan loppupuolella ja olen vieläkin epävarma siitä, kuuluuko paikassa salaattipöytä lounaaseen. Siitä ei ollut mitään mainintaa ainakaan missään ja viereinen pöytä salaattilautaselliset jostakin itselleen taikoi. Ravintolat, joissa sellainen on ja varsinkin ne, jotka sellaisen ovat kätevästi jonnekin piilottaneet – muistakaa mainita niistä lounasasiakkaillenne.

Leonardo pohjimmiltaan yllätti paluullaan. Lounaana tämä on erinomainen ja 14,20e hintaiseksi todella hyvä. Kokonaisuutena kokemus kuitenkin jättää hiukan vajaaksi, mutta palauttaa uskoni kertaheitolla paikkaan ja suorastaan vaatii uusintakäyntiä. Siitä huolimatta ja siitä syystä ehdoton kehoitus kokeilemaan paikkaa itse ja jakamaan kokemuksia kommenteissa. 4/5.

P.S: Muistathan instagram-tilini jossa kaiken muun lisäksi jaan rakkautta ruokaan: https://www.instagram.com/visukinttu/