Paseo

Paseo

Kesäinen keskiviikko alkoi kuvausreissulla Lauttasaareen, joten sain samalla toteutettua pitkään kaavailemani testin lauttasaarelaisille tutussa Paseossa. Ravintolan nimi tarkoittanee sanakirjasta tarkistamatta jonkinlaista rantakatua, joten kivenheitto rannasta oleva, entiseltä pukeutumistilalta näyttävä puinen ravintolarakennus ei ole ihan kaukana mielikuvasta. Suuri osa asiakaspaikoista on ulkotiloissa, mikä ei ole yllätys. Oletan vain, mutta täällä tehtäneen suuri osa liikevaihdosta keskikesän auringossa.

Paikka on kuitenkin omassa verkostossani saanut vallan laveita Lue lisää...

Ravintola Rugosa

Ravintola Rugosa

Lauttasaari on yksi lempikaupunginosiani Helsingissä. En ole koskaan asunut ”onnellisten saarella”, enkä todennäköisesti haluaisikaan, mutta siellä vierailu on aina omanlaisensa elämys. Hyvässä tai pahassa.

Tällä kertaa ohiajaessani otin kohteeksi Kiviaidankadulla sijaitsevan ravintola Rugosan, joka oli omassa internetissäni osunut vastaan useampaankin kertaan. Sain sen perusteella käsityksen laajatarjontaisesta perusravintolasta, jossa lounaan lisäksi olisi myös muita ruokaelämyksiä, merelliseen twistiin painottuen.

Saavuin paikalle kahden aikoihin arkipäivällä, Lue lisää...

Ravintola Persilja

Ravintola Persilja

Parikymmentä vuotta sitten puuhailimme kaveriporukassa kaikenlaista Lauttasaaressa ja tapanamme oli käydä aina perjantai-iltaisin syömässä. Paikkoina oli kaksi vakipaikkaa, West Coast Cafe Itälahdenkadulla ja ravintola Tallbergin Puistotiellä, jonka nimeä en vaan enää muista. Tänään työni puitteissa liikuin Lauttasaaressa ja tie vei lounaalle näistä jälkimmäiseen, jossa nykyään sijaitsee Ravintola Persilja.

Ravintola on varsin koruton – vielä metrienkin päästä saattaa herätä kysymys, onko paikassa ravintolaa enää laisinkaan, mutta keväisen auringon ja katupölyn sumentamien ikkunoiden takaa avautuu varsin pätevän näköinen ruokala, joka tuo mieleen kovasti työmaaruokalat ja Esson baarit kautta aikojen. Lounaslista tosin on varsin laaja ja valitsen pitkään kampelan (10,40e) ja grillipihvin (11,90e) välillä, mutta päädyn jälkimmäiseen. Vierastan hiukan nuhjuista yleisilmettä ja kala ei vaan tunnu hyvältä vaihtoehdolta.

Tarjoija on tehnyt selvästi töitä, otsalla kimaltelee hikipisaroita ja toivon hiljaa mielessäni, ettei niitä löydy myös ruoastani. Palvelu on iloista, suorastaan lystikästä – ja kehoittaa minua ottamaan juoman joka kuuluu hintaan (!) ja nauttimaan ennen ruokaa myös salaattipöydästä. Kun olen takkini ehtinyt laittaa tuolille, kuulen jo keittiöstä iloisen paukutuksen – ja huomaan salaattipöydän olevan melko vaatimaton, mutta ei lainkaan huono. Varsinaisista salaateista ei juuri ole sanottavaa, mutta hummus ja tsatsiki, sekä pizzataikinaan tehty leipä toimivat alkupalana vallan mainiosti. Annoskin saapuu varsin nopeasti, joka on hiukan yli puolillaan olevassa ravintolassa ihan hyvä saavutus.

Myönnän, että ensivaikutelma annoksesta sävähdytti. Se on juuri sitä mitä tällaisen annoksen pitääkin olla – täysin koruton, karu, jopa tietyllä tavalla tylyn yksinkertainen. Tosin suurin yllätys on, että annoksen leike on nautaa ja syönnin yhteydessä ilmenee sen olevan vieläpä hyvälaatuista. Kypsyys on hiukan kypsänpuoleinen, mutta sisäosissa on häivähdys pinkkiäkin – leikkeen voi silti omasta mielestäni kypsentää mediumina lähtökohtaisesti, varsinkin kun puhutaan naudanlihasta. Maustevoi tuo leikkeeseen sen voin suolaisuuden minkä pitääkin, mutta sen lisäksi olisi toivonut himpun voimakkaampaa maustamista. Ranskalaiset ovat keskivertoja ja kasvikset täysin ylikypsiä, kuten näissä aina. Ei tällaisia annoksia millään THL:n lautasmallisuositusten vuoksi tilatakaan.

En tämän syötyäni ollut jotenkaan lainkaan ihmeissäni, että hiukan nuhjuisesta ympäristöstä huolimatta paikassa oli reilusti väkeä. 11,90e on aivan naurettava hinta tästä, varsinkin kun mukaan tulee juoma, salaattipöytä, keitto, jälkiruoka & kahvi. Mainittakoon, että käyntikerrallani tarjolla oli varsin herkullisen näköistä marenkikakkua – jota tosin kiireessä unohtui maistaa.

Ei annos tietenkään mitään gourmeeta ollut, mutta Persilja edustaa tämän annoksen perusteella oman kategoriointini mukaista ”huoltsikan baari”-genren kärkiluokkaa. Se tekee simppeliä ruokaa, mutta se tekee sen pieteetillä. Paikassa ei ole mitään muuta koettavaa kuin ruoka, joka tämän perusteella on hinta-laatusuhteeltaan erinomaista ja ansaitsee siksi arvosanaksi 4/5. Tämä on erittäin hyvä vaihtoehto pikaiseksi lounasruokalaksi, mutta mitään vau-elämyksiä ei paikka tarjoa. Silti uskallan sanoa, että käyn varmasti uudestaan kun Lauttasaaren suuntaan eksyn.

Pizzeria Luca Lauttasaari

Pizzeria Luca Lauttasaari

Italialaisia, ”aitoja” pizzerioita on syntynyt viimeisten parin vuoden aikana Helsinkiin kovin paljon, kun napolilaistyylinen pizza oli käytännössä sitä ennen superharvinaista herkkua. Yksi näistä syntyneistä pizzerioista on Pizzeria Luca Lauttasaaren uudessa ostoskeskuksessa, joka on saanut jalansijaa paikallisten keskuudessa.

Arkena lounasaikaan klo 11 paikalla on kuitenkin melko väljää ja istumaan mahtuu todella hyvin. Ystävällinen tarjoilja ottaa tilaukset, josta noin 10 minuutin kuluttua saapuu pöytään Margherita DOP -pizza (15,90e), jossa merkintä DOP viittaa käytetyn mozzarellan suojattuun valmistuspaikkaan (=Denominazione di Origine Protetta).

Heti pizzan tultua pöytään on ilmiselvää, että paikka tietää mitä tekee. Muutoin uhkean sitkoisessa pohjassa on pienenpientä rapeutta kuten pitääkin ja tomaattikastike on erinomaista, jota basilika ja juusto täydentävät erinomaisesti. Sanalla sanoen, toteutus on erittäin hyvä, ellei jopa erinomainen. Pieni miinus kuitenkin siitä, että oman pizzani reunat olivat päässeet osittain mustumaan siinä määrin, että reunan maussa hiilen maku otti osaltaan liikaa valtaa. Aitoon pizzaan pieni hiilen maku kuuluu ilman muuta, mutta nyt puhuttiin siitä että pizza oli ollut hiukan liian pitkään uunissa – todennäköisesti kymmeniä sekunteja.

Nipottamista, kyllä – mutta kun liikutaan tällä toteutustasolla, on löydettävä kritiikkiä sieltä missä siihen on syytä. Tässä pizzagenressä on yhä enemmän kilpailua ja Helsingin tarjonta siinä on erittäin korkeatasoista. Siihen nähden on vaikea antaa tälle täydet pisteet, mutta 4/5 tuntuu nipottamiselta. Siksi 4,5/5.

Huomhuom!: Huomion arvoista on myös se, että paikan ruokalistalta löytyy laaja kattaus erilaisia juomia ja astetta kiinnostavampia jälkiruokia. Tarjolla on mm. limoncelloa ja montanaraa – muutama itselleni seuraavalla kerralla listalta napattava herkku.

Casa Maren gluteeniton pizza

Tämä ei ole varsinaisesti ruoka-arvostelu, vaan ehkä vähän enemmän kyse kokemuksesta. Olen viimeisen viikon aikana tutustunut tarkemmin siihen, millaisia kokemuksia ihmisillä on gluteenittomasta ruokavaliosta ravintoloissa – ja vielä tarkemmin sanottuna pizzoista.

Kokeilin gluteenitonta pizzapohjaa Ravintola Casa Maressa, Lauttasaaressa ja valitsin listalta Americanon. Maalaispalvikinkkua, ananasta ja aurajuustoa. Pizza itsessään oli juuri se, mitä täytteiltä voisi odottaa joten ei siitä sen enempää.

Pohja sitävastoin herätti hämmennystä. Olin kuullut paljon murskakritiikkiä gluteenittomista pohjista ja osa siitä on mielestäni ihan totta. Gluteeniton pohja on myös Casa Maressa tavallista kuivakkaampaa ja selkeästi mauttomampaa, mikä sinällään ei ole ihme.

Se mikä itseäni hämmensi on, että ainakin Casa Maren käyttämä gluteeniton pohja oli rakenteeltaan miellyttävämpää. Ohut ja rapea pohja osuu ainakin omiin odotuksiini pizzapohjasta, eikä mauttomuuskaan haittaa kun täytteet ovat kohdallaan.

Jos teissä lukijoissa on gluteenitonta ruokavaliota noudattavia, niin kertokaa ihmeessä mitä mieltä itse olette. Missä Helsingissä on parhaat gluteenittomat pizzat?

P.S: Casa Maressa on käynnissä pizzaviikot vielä heinäkuun loppuun, jossa kaksi pizzaa yhden hinnalla.