Paseo

Paseo

Kesäinen keskiviikko alkoi kuvausreissulla Lauttasaareen, joten sain samalla toteutettua pitkään kaavailemani testin lauttasaarelaisille tutussa Paseossa. Ravintolan nimi tarkoittanee sanakirjasta tarkistamatta jonkinlaista rantakatua, joten kivenheitto rannasta oleva, entiseltä pukeutumistilalta näyttävä puinen ravintolarakennus ei ole ihan kaukana mielikuvasta. Suuri osa asiakaspaikoista on ulkotiloissa, mikä ei ole yllätys. Oletan vain, mutta täällä tehtäneen suuri osa liikevaihdosta keskikesän auringossa.

Paikka on kuitenkin omassa verkostossani saanut vallan laveita arvosteluja puolesta ja vastaan, joten valitsen lounaslistalta kanaburriton (15,90e). Koska olen kuitenkin neljä minuuttia ennen keittiön aukeamista paikalla, otan virvoitusjuoman (3,5e / 0,3L) ja istun hetkeksi pihalle odottelemaan. Tasan neljä minuuttia myöhemmin palaan takaisin tiskille tekemään tilaustani ja 11,5 minuuttia myöhemmin saan annoksen eteeni tarjoiltuna. read more

[vifblike btntype="html5"]

Colorado Bar & Grill

Colorado Bar & Grill

Tänään myöhäiseksi lounaspaikaksi valikoitui Colorado Bar & Grill Helsinki, aivan Rautatientorin kupeessa. Ravintola vaihtoi sijaintia viime vuoden puolella ja avasi tässä lokaatiossa viime heinäkuussa.

Neljän jälkeen paikka on mukavan tyhjä ja pöydän saa valita käytännössä täysin itse. Eteisessä odottaa perinteinen ”odottakaa pöytiinohjausta”-kyltti ja sitä ei onneksi tarvitse odottaa kovinkaan kauaa. Jopa epäilyttävän ystävällinen tarjoilija ottaa välittömästi tilauksen ja suosittelee listalta ribsejä. Koska olen aina eri mieltä tarjoilijan kanssa, valitsen ruokalistalta Bourbon Chick -annoksen.

Annos saapuu pöytään 15 minuutissa ja vaikuttaa tarjoilijan vakuutteluihin reiluista annoksista huolimatta epäilyttävän pieneltä. Osasyy siihen on tosin kaukalomainen lautanen, jota en henkilökohtaisesti soisi missään ravintolassa käytettävän. Yhdistettynä kyynärpäätasolle nouseviin pöytiin kokemus on kuin söisi ämpäristä.

Ruoka kuitenkin on siististi aseteltua ja ensivaikutelmaltaan mietittyä. Broilerinfile on aseteltu tomaattiriisin päälle ja ympärille on ripoteltu hiukan vuohenjuustoa, joka onkin annoksen onnistunein lisäys. Annoksen tärkein osuus, bourbon-kastike ei kokonaisuutena ole varsinainen kruunu, sillä mainostetusta viskistä ei ole kuin häiväys ja makeaa BBQ-henkistä makumaailmaa odottavat joutuvat pettymään. Maussa on maukasta tunkkaisuutta, jopa tuhkakuppimaisuuteen asti ja ripaus savuisuutta, joka keittiön mukaan tulee grillistä eikä savuaromi-pullosta. Annoksen ainoa pienikin tuore raikkaus tulee rucolasta, josta en tiedä onko se odotettavaa vai vain laiskaa. Jotenkin rucola on omasta mielestäni niin nähty, vaikka se onkin monissa ruokalajeissa täysin perustelu.

Pohjimmiltaan kuitenkin Coloradon Bourbon Chick on melko keskinkertainen annos. Se ei tee mitään väärin, mutta se ei aivan täysin tavoittanut niitä odotuksia mitä itse olisin reilun viskihenkiselle annokselle asettanut. En tiedä tarkalleen miksi, mutta kuvailisin kokemusta lieväksi pettymykseksi ja siksi 24 euron hintaisena annoksen hinta ja kokemus eivät kohtaa. Kevyt 3/5 siitä huolimatta.

[vifblike btntype="html5"]

Suburritos

Suburritos

Kävin tänään ohimennen Suburritos-paikassa, joka sijaitsee Forumin ylätasanteella, Kukontorilla. Vierailu alkoi, kuten niin monet ennen sitä, vain ”mikäs se paikka tuossa on”-huomiolla.

Kyseessä on melko pieni paikka, alle 10 asiakaspöytää ja henkii ensivaikutelmaltaan lähinnä perinteistä kebabberiaa kuin hipsteriravintolaa. Vaikutelma kuitenkin karisee heti kun henkilökunta toivottaa tervetulleeksi ja ohjaa suoraan istumaan pöytään. Poikkeuksellista, sanoisin.

Talvipukineista riisuuntumisen jälkeen, ruokalista saapuu pöytään sekunneissa ja sieltä valikoituu annokseksi chicken steak burrito (13,90e), jonka lisäksi juomaksi itselleni tuntematonta Amigos-olutta 0,33L pullo (6,90e).

Olen selkeästi paikassa hiukan kiireisimmän ajan ulkopuolella, sillä saavuttuani pöydistä oli vain yhdessä asiakkaita. He olivat ennen minua tilanneet, joten omassa annoksessani kesti noin varttitunnin. Sen saapuessa pöytään ensivaikutelma oli kuitenkin…

”Tässäkö kaikki?”

Annos siis itsessään vaikuttaa melko simppeliltä. Turhia kikkailuja ei juuri harrasteta, annoksessa on täytetty burrito, noin kymmenen tuorenachoa ja kolme dippiä. Jälkimmäiset ovat varsin toimivaa tavaraa, mutta yksikään ei nouse mitenkään erinomaisten kastiin. Mitään pahaa sanottavaa ei silti juurikaan ole.

Mutta ensivaikutelman jälkeen halkaistun burriton puolikkaat korjaavat paljon asenteesta. Ravintolaburritoja maistelleille on useimmille tullut tutuksi se pettymys, jossa burriton sisuksista paljastuu lähinnä täyteaineita ja se varsinainen täyte jää paljon vähäisemmäksi. Se ei todellakaan ole Suburritosissa selkeästi tapana, sillä lähinnä olisin huolissani siitä, löytyykö burritostani jotain muutakin kuin sitä kanaa. Lähikuva burriton halkileikkauksesta löytyy kommenteista. Voi hyvä luoja sentään.

En ikinä kuvitellut sanovani näin, mutta en tiedä löytyikö burritoksestani jopa liikaa täytettä? Pötkäle on nimittäin todella tymäkkä ja koin saavani rahalleni varmaa vastinetta, mutta samalla vaikka keittiön valmistama kana oli itsessään varsin erinomainen, olisi annos tarvinnut jotenkin himppasen lisää freesiyttä.

Ja ei, ei tämä Kukontorin burrito missään tapauksessa mikään tuhkakuppi sellaisenaan ollut, vaan itsessään todella hyvä, jopa erinomainen makunautinto. Niin hyvä, että se jätti vähän sanattomaksi. Jos ensimaistamisen jälkeen tärkeimmäksi noussut kritiikki on, että annoksessa olisi saanut olla enemmän kasviksia – ollaan jo aika pitkällä makuasioista nillittämisessä. Otin itse annoksen kahden chilin (valinta 1-3) tulisuudella ja vaikka omaan sylivauvan toleranssin tulisuuden suhteen, ei mausteisuudessa juuri mitään haastetta ollut.

Muutaman tunnin ateriaa jo sulatelleena olen jo kallistumassa siihen, että Suburritosin annos on loistava, ellei erinomainen. Jos haluaa vähän raikkautta joukkoon, sitä (toivottavasti) saa keittiöstä tilatessaan toivoa, mutta tällaisenaankin tämä on joillekin se toiveiden täyttymys.

Kevyesti 4/5 kokemus ja ehdottomasti suositeltava paikka. Henkiökunta on todella ystävällistä ja palvelu pelaa. Kahdenkympin hintaluokassa (sis. alv. & olut) tällaiset paikat ovat ytimessä harvinaisuus ja pelkästään siksi sääli, että tällainen on jäänyt omalta osaltani paitsioon. Tarvitsee ehdottomasti uuden käyntikerran ja jos menette syömään burritoja isommalla porukalla, suosittelen syömään niitä eri täytteillä ristiin. Keittiöstä kun burrito tulee kuvan kaltaisesti, valmiiksi puolitettuna.

[vifblike btntype="html5"]

Papito Helsinki

Papito Helsinki

Narinkkatorin laidalla sijaitseva Papito Helsinki on kiinnittänyt huomiota muutamaan otteeseen ohikävellessäni, mutta kioskimainen luonne ja ”teen jo itse loistavaa chiliä, miksi söisin sitä ulkona” -asenteeni on sulkenut sen tehokkaasti pois etsiessäni ruokapaikkaa keskustassa. Tänään törmäsin kuitenkin mahdollisuuteen maistella paikan classic-annosta vegaanisena ja siksi siitä myös lyhyt maininta tänne.

Papiton luokittelee helposti texmexiksi, vaikka tarjonta on kioskimuotoisen yksinkertaista. Pohjimmiltaan kaikki annokset ovat chili con carnen – tai vastaavan vegeversion pohjalle rakennettuja ja eroja löytyy vain lisukkeista.

Classicissa maut ovat yksinkertaiset, chilin lisäksi lautaselle tulee tomaattia, creme fraichea, jalopenoja, korianteria ja limeä. Lihaversiossa lisäksi vielä cheddarkastiketta. Tuoreet ainekset maistuvat ja erityisesti vegaanisesta creme fraichesta täysi kymppi – se toimii yhtä hyvin kuin epävegaaninenkin.

Kaksi selkeää subjektiivista miinusta kuitenkin.

Ensinnä se pienempi ja mitättömämpi: nachot ovat tavallisia. Sinänsä niissä ei ole mitään vikaa, paitsi annoksessa ne on laitettu chilin kanssa kosketuksiin, joka tekee osasta niistä hetkessä pehmeitä.

Sitten se, mikä itseäni vaivasi enemmän. Chilissä on nestettä melko paljon. Olen nähnyt keittomaisempiakin chilejä, joten Papiton versio ei ole todellakaan mikään huono – mutta tiiviimmäksi paistettua olisin itse kaivannut.

Sitten lopuksi se paras pointti – hinta annokselle on halpa. Classic-annos vegaanisena maksaa 7,90e joka on ”kevyenä” lounaana varsin kelpo hinta ja päihittää kevyesti mäkkärin hamppariaterian. Lihaversiona sama maksaa 8,70e, joka ei sekään tunnu turhan kalliilta. Jotenkin piristävää nähdä myös yksinkertaista ruokaa tarjoava paikka, jossa liha maksaa lihan hinnan, normaalistihan vegaaninen ruoka on aina kalliimpaa.

Ne teistä, jotka olette nachoja aina pitäneet alkuruokana tai oluen kanssa nautittavina suolapaloina, ette välttämättä saa tästä suuria kicksejä, mutta Papiton setti on tasainen vaihtoehto nopeaan nälkään ydinkeskustassa. Pikaruoka-annoksena 4/5.

[vifblike btntype="html5"]