Efesos

Efesos

Myllypuro. Tuo helpoiten saavutettavissa oleva itäisen arkkitehtuurin DDR-jäänne. En kaipaa täältä kymmenien vuosien takaisia muistoja ostarilta, enkä homeisia taloja – mutta muistan joskus käyneeni paikallisen TB-huoltamon yläkerrassa kahvilla.

Se huoltamo muuttui kylmäasemaksi jo vuosia sitten ja samaiseen paikkaan muutti jokin ravintola, josta en koskaan muista kuulleeni nimeä. Siihen viitattiin kuitenkin termein ”yllättävän hyvä”, ”ei uskoisi” ja ”kannattaa käydä”, joten kun kerran Myllypurossa olin, päätin kokeilla paikan lounasta.

Paikka ei eks- tai interiööriltään ole mikään lämminhenkisen hieno, sillä jo hiukan ehtoopuolella olevan entisen huoltoasemarakennuksen pihalla on autoja, jotka tuskin ovat hetkeen kulkeneet ja vanhan laulun sanoja mukaellen, aika paljon on ihanasti rempallaan. Sisäpuoli on kuitenkin siisti ja pelkästään asiakaskunnasta keskiviikkopäivänä saa selville, mitä genreä on luvassa. Yli puolet asiakkaista pukeutuu keltaoransseihin sävyihin ja lopuillakin on vaatteissa jonkin maan- tai talonrakennusyhtiön logo. Ruokalahan tämä, eikä lainkaan syyttä. Lounas näkyy noutopöydästä jo ovelle asti ja jonoa riittää. Paikka on puolillaan ja lautasten kilinä ja persvakomiesten pölinä täyttää ilman. read more

[vifblike btntype="html5"]

Ravintola Jyväsen Wieninleike

Ravintola Jyväsen Wieninleike

Jälleen kerran kohde, josta vinkki on tullut joltakulta lukijalta.

Paikka itsessään mainostaa olevansa ”gastropub” ja ovesta alkaen paikka myös henkii sitä, tosin hiukan ponnettomasti.

Ruoka saapuu puolityhjässä ravintolassa yli 15 minuutin päästä, joka on ihan hyväksyttävä suoritus. Annos sitävastoin ei lautasella maatessaan aiheuta hintaisekseen (17,50e) ei aiheuta ilonkiljahduksia tai väkinäistä hymyä suupieleen. Tämänhintaisena, odottaisi jotenkin koreilevampaa ja/tai suurempaa. Varsinkin itäisessä Helsingissä, jossa ravintoloiden hintataso on selkeästi tätä alhaisempaa.

Lisukkeet ovat suomalaisittain tavanomaiset, anjovis, kaprikset, sitruunaviipale ja perunamuusia – joka itsessään on ihan mallisuoritus toimivasta muussista. Reseptiikka ja rutiinit on selkeästi hiottu. Lisukkeissa on myös paahdettua punajuurta, jonka perusteet itselleni jäi vähän epäselviksi. Toki ne ovat ihan hyviä, mutta annokseen itseensä ne eivät omasta mielestäni sovi.

Leike taas on pinnaltaan poikkeavan epätasaisesti paistunut. Leivitys on ihan onnistunut, voisi tosin olla hiukan paksumpikin ja jopa vähän kuohkeampi. Paistoa ei arvatenkaan tehdä kevyellä friteerauksella, mutta plussaa siitä, että leikkeen molemmat puolet ovat paistopinnoiltaan samaa luokkaa.

Maku leikkeessä on hyvin neutraalilla mielellä tavanomainen. Ei missään tapauksessa huono, sillä ne odotetut maut ovat kohdallaan, mutta – varsinkin tässä vaiheessa projektia sitä toivoisi hämmästyvänsä leikkeitä maisteltuaan. Omasta mielestäni wieninleikekokemuksen avainasemassa on leivityksen rasvan ja suolan tasapaino – eikä tässä ehkä päästä mitenkään kärkiluokkaan. Kuten sanottua, Jyväsen leike ei ole huono – eikä siitä jää mitään huonoa jälkimakua, mutta tästä on hirveän vaikea sanoa mitään erityisen hyvääkään.

Tästä syystä Jyväsen wieninleike ansaitsee perustellusti arvosanan 3/5. Siinä ei ole mitään erityisen huonoa, jos hyvääkään, mutta paikkansa se Myllypurossa varmasti ansaitsee.

Tosin loppukaneettina mainittakoon, että juuri hinta on tässä annoksessa se pahin närästystä aiheuttava seikka. Leikkeen hinta on listalla 17,50e ja se on tällä toteutuksella 3-5 euroa liikaa. S-Bonuskortilla annoksesta toki saa 2,50e pois hinnasta, mutta se pitääkö sitä etuna vai entistä enemmän luotaantyöntävämmältä ajatukselta, riippunee täysin yksilöstä.

Korkeasta hinnasta huolimatta uloskävellessä ei jäänyt kusetettua fiilistä, joten arvosana ei saa sakkoja. Jyvänen, olette ansainneet 3/5 arvosananne

[vifblike btntype="html5"]