Myllypuro. Tuo helpoiten saavutettavissa oleva itäisen arkkitehtuurin DDR-jäänne. En kaipaa täältä kymmenien vuosien takaisia muistoja ostarilta, enkä homeisia taloja – mutta muistan joskus käyneeni paikallisen TB-huoltamon yläkerrassa kahvilla.

Se huoltamo muuttui kylmäasemaksi jo vuosia sitten ja samaiseen paikkaan muutti jokin ravintola, josta en koskaan muista kuulleeni nimeä. Siihen viitattiin kuitenkin termein ”yllättävän hyvä”, ”ei uskoisi” ja ”kannattaa käydä”, joten kun kerran Myllypurossa olin, päätin kokeilla paikan lounasta.

Paikka ei eks- tai interiööriltään ole mikään lämminhenkisen hieno, sillä jo hiukan ehtoopuolella olevan entisen huoltoasemarakennuksen pihalla on autoja, jotka tuskin ovat hetkeen kulkeneet ja vanhan laulun sanoja mukaellen, aika paljon on ihanasti rempallaan. Sisäpuoli on kuitenkin siisti ja pelkästään asiakaskunnasta keskiviikkopäivänä saa selville, mitä genreä on luvassa. Yli puolet asiakkaista pukeutuu keltaoransseihin sävyihin ja lopuillakin on vaatteissa jonkin maan- tai talonrakennusyhtiön logo. Ruokalahan tämä, eikä lainkaan syyttä. Lounas näkyy noutopöydästä jo ovelle asti ja jonoa riittää. Paikka on puolillaan ja lautasten kilinä ja persvakomiesten pölinä täyttää ilman. read more