Jos olisin kävellyt Castreninkadulla sijaitsevaan Flow Bariin ensimmäistä kertaa, olisin ajatellut sen sopivan vain miehille, jotka viettävät aikaa tällaisissa paikoissa pyyhkien lattevaahtoa viiksistään. Olin kuitenkin käynyt paikassa jo kauan, kauan sitten aiemmin kun paikka avautui, jolloin siitä sai ”vain” flammkuchenia.

Enkä ikinä ulkoa päin (jalkakäytävän ruokalistakylttiä lukuunottamatta) olisi uskonut, että paikasta löytyy tätänykyä myös schnitzeleitä.

Eikä mitä tahansa schnitzeleitä, vaan juuri niitä jotka ansaitsevat tulla kutsutuksi saksankielisellä wienerschnitzel-nimikkeellä. Vasikanlihaa, makeaa puolukkahilloa ja sitruunaviipale. Siinäpä se. Hintaan 20 euroa, joka tuntuu aivan liian edulliselta, kunnes huomaat että lisukkeet ovat kuusi euroa lisää.

Lisukkeita on ainakin perunasalaattia, ranskalaisia ja salaattia, mutta pohtiessani listaa, mainitsi tarjoilija silloin löytyvän myös spätzleä. Päätös oli tällöin helppo, sillä tuota saksalaista pastaruokaa saa täällä todella harvoin. Tosin wieninleikkeen kanssa suosin edelleen paistettuja perunoita.

Schnitzelin leivitys on sopivan kuohkea. Sellainen lähes irrallinen, ilmava kuori, joka ei makaa tiukasti lihan päällä kuin märkä villapaita. Maultaan se on kuitenkin melko mieto ja pelkästään suolaa olisi voinut olla aivan ripaus enemmän.

Tämä ei kuitenkaan ole huono asia, sillä samalla itse liha saa tavallista enemmän tilaa. Ja se tässä annoksessa on erinomaista. Rakenne, lihan maku ja mehukkuus ovat kaikki juuri siellä missä pitääkin. Lautanen, jossa annos on annettu tarjolle tosin ärsyttävästi keikkuu leikettä leikatessa. Detalji, mutta pakkohan tästäkin on mainita.

Kokonaisuutena annos toimii erittäin hyvin juuri siksi, ettei siinä yritetä peittää lihaa voimakkaalla kuorrutteella tai maustamisella. Schnitzel on kevyt, rapea ja yllättävän hienostunut ottaen huomioon, että ympäristönä on oikeastaan ihan vain ”tavallinen” baari.

Listalta löytyy myös kana- ja possuversio. Possuschnitzelin hinta on todella kohdallaan (10 euroa) ja siitä saa kuudella eurolla XXL-version, joka lienee vain kahden schnitzelin annos.

Jos sen toteutuksen taso on lähelläkään syömääni vasikkaversiota, kyseessä saattaa olla yksi kaupungin kovimmista hinta-laatusuhteista mitä schnitzeleihin tulee. Kympillä kun ei Helsingissä nykyään tahdo saada edes huonoa lounasta ilman pientä tunnetta siitä, että joku on tehnyt laskuvirheen tai koko annos on tullut pakastimesta. Myöskään 16 euron hintainen tupla-annos ei kuulosta lainkaan huonolta vaihtoehdolta. Ylipäätään, on ilahduttavaa kuinka monipuoliseksi schnitzel-lista on rakennettu.

Ruokajuomaksi otettu Adlerin vehnäolut maksoi 8,90 euroa ja sopii koko kuvioon varsin luontevasti.

Jos tekisin nyt Helsingin schnitzeleistä ranking-listan pelkän ruokailun jälkeisen fiiliksen perusteella, tämä menisi helposti kolmen parhaan joukkoon. Flow Bar nimittäin pääsee yllättämään niin voimakkaasti, että ruokalun jälkeen herää kysymys onko tässä suoraan kärkipaikasta taisteleva tuote.

Mielestäni ei, mutta koska ainahan nämä ovat mielipiteitä, kannattaa Helsingin schnitzel-tarjontaa seuraavien ihmisten ehdottomasti käydä tämä annos kokeilemassa. Henkilökohtaiset mieltymykset ja kuun asento kun saattavat vaikuttaa helposti siihen, että jollekulle muulle tämä annos osuu suoraan kärkipaikalle.

Flow Bar silti pärjää vertailussa tarjontaan todella hyvin. Lähes täydellisesti toteutettu annos henkii juuri sitä mitä pitääkin. Konstailematon annos valloittaa tasapainollaan, maullaan ja palvelu on moitteetonta. Hinta-laatusuhde on myös hyvin hallussa, eikä jää pätkääkään sellainen tunne, että nyt maksettaisiin turhasta.

Tämä on 5/5 suoritus, vaikka pikkuasiosta ylläolevassa tekstissä nillitänkin.