Kallion Oiva

Kallion Oiva

Jätän tähän kirjoittamatta kaikki ne väkinäiset aloitukset Fredistä, Kolmannesta Linjasta ja portsarille annetusta lantista ja kuittaan kaiken Kallion Oivaan liittyvän kulttuuriväritteisen legendan vain kuittauksella:

Kallion Oiva on legendaarinen paikka.

Kuten kaikki tiedämme, legendaarisuus ei aina automaattisesti tarkoita, että paikka olisi oikeasti suositeltava tai siellä tarjottava ruoka hyvää – mutta tokihan legendat asettavat vastaavanlaisten paikkojen ylläpitäjille ja pyörittäjille tiettyjä odotuksia joihin sopisi ihan kulttuurihistoriallisista syistä sitoutua. read more

Lopez y Lopez

Lopez y Lopez

Kävin ensimmäisen kerran otsikon ravintolassa lähes kolme vuotta sitten – juuri ennen koronan iskeytymistä Suomeen. Silloin tosin kohteena oli Kampin kauppakeskuksessa sijaitseva yksikkö, josta jäi käteen ajatus erinomaisista kastikkeista ja ylihintaisesta ruoasta.

Nyt, talvella 2022 olin vaappumassa kohti Kallioon avautunutta pistettä, joka lumisateisena lauantai-iltana oli puolityhjä ja jonne saapuessa askeleessa painoi jo muutama erinomainen single malt -viski ja kuubalainen sikari. Makuaistini ei siis ollut aivan täydellinen.

Sama pätee myös muistikuviini ruokalistasta, joka ei tietenkään löydy näin tätä jälkikäteen kirjoitettaessa netistä. Jos muistini muistaa oikein, annos myytiin nimellä burrito ja oluen (0,33L) kanssa se kustansi noin 27 euroa. Hintaan toki kuului myös nachokori jota en tilannut. Paikalla ollut rikoskumppanini osoittautui siihen syylliseksi. read more

Boka

Boka

Helsingin Kallioon laskeutui jokin aika sitten Boka-niminen balkanilaista ruokaa tarjoava pikkuravintola ja kuulin yhtäkkiä siitä suunnasta jos toisestakin. Tämä piti käydä testaamassa ja se tapahtui tänään.

Saavuin paikalle samana päivänä kuin HS oli kirjoittanut asiasta artikkelin ja paikalla oli lisäkseni vain neljä asiakasta. Varasin itselleni ja ruokaseuralleni pöydän ja odotellessani katselin muiden saapumista paikalle – jokainen tuntui olevan vähän hämmästynyt, että paikassa on tilaa.

Palvelu tähän mennessä oli erinomaista, tosin sitä sai vain englanniksi, joka aina vähän hiertää. En tiedä miksi, mutta jotenkin olisi kiva että asiakaspalvelussa osattaisiin edes perussanasto. read more

Ghost Grills

Ghost Grills

Keväällä 2019 Hakaniemen metroasemalla avasi Classic & Vegan, jonka kävin aikanaan koeponnistamassa. Päädyin silloin lopettamaan kirjoituksen siitä, ettei metroaseman välitasanne ole maailman helpoin liikepaikka. Nyt, tuota ravintolaa ei enää ole ja sen tilalle on avannut Ghost Grills.

Verkkosivujen antama vaikutelma ei ole kovin mairitteleva. Tuntuu kuin jokainen perustason kebabberia tässä maassa käyttäisi ihan samaa julkaisujärjestelmän pohjaa verkkosivuissaan. Tästäkin huolimatta päätin käydä paikalla heti kun tilanne sen mahdollistaisi. read more

Noodle Story

Noodle Story

En ole kovinkaan suuri kiinalaisen ruoan fani, mutta Helsingin ravintolaskene on niidenkin osalta monipuolistunut tavattomasti. Hyviä esimerkkejä löytyy tästäkin blogista, mutta nyt kun kävin vihdoin lähes kotini naapuriin pystytetyssä Noodle Storyssä, olen entisestäkin vakuuttuneempi, että geneeristen kiinalaisten seasta löytyy timantteja.

Toki, Noodle Story on hyvä esimerkki myös siitä, miten osa etnisistä keittiöistä on kehittymässä ketjuluonteiseen suuntaan. Tälläkin ravintolalla on rinnakkaispaikat niin Isossa Omenassa Espoossa kuin Herttoniemessäkin. Ja kuten ketjuluonteisuuteen kuuluu, kaikissa sama ruokalista. read more

La Mesa De Maya

La Mesa De Maya

En ole meksikolaisen ruoan (jos minkään) asiantuntija, mutta tiedän mistä pidän. Siksi lähdin tänäänkin pitkälle ja myöhäiselle lounaalle Helsingin Kalliossa Toiselle linjalle avanneeseen La Mesa De Maya -ravintolaan.

Kyseessähän on Rautatientorin laidalla olevan ”Mayan” sisarravintola ja se näkyy. En tiedä paikan autenttisuudesta, mutta tietynlainen ravintolasisustuksen tukkuliikkeen henki kieltämättä tulee mieleen. Paikan sijainnilla on joka tapauksessa tiettyä nostalgiaa, sillä pidin samaisessa rakennuksessa yhtä omista yrityksistäni vuonna 2010-2012. read more

Beerger

Beerger

Helsingin Hämeentiellä sijaitsee ravintola, jossa olen joskus ohikulkiessani käynyt syömässä ihan menettelevän lounaan. En muista enää, mitä söin, mutta muistan paikan olleen hipsterikäyrällä melkolailla kaaren lakipisteessä.

Nyt, kun koko maailman uusi normaali on saada ruokansa ravintoloista kotiin kannettuna, myös minäkin innostuin kokeilemaan paikkaa uudestaan. Siispä tilaukseen paikan juustohampurilaisateria (15e) ranskalaisineen ja juomineen. Annos oli tilaushetkellä tarjouksessa, normaalihinta oli neljä euroa korkeampi. read more

Poompui B’Staurant

Poompui B’Staurant

Helsingin Hämeentiellä sijaitseva Poompui on helposti hukkunut kaupungin aasialaisten tusinaravintoloiden sekaan, mutta kun kyseessä on yksi kiinnostavimmista thairuoan ravintoloista, on koronakaranteenin lounasvaihtoehto selvillä. Ravintolalla ei valitettavasti ole omaa kuljetuspalvelua, mutta Foodoran sivuilta löytyi – vieläpä tänään -25% hintalapulla.

Lyhennetystä listasta löytyy Larb (norm. 16,50€), joka totuttuun tapaan tarjoilee thaimaalaisen salaatin. Sanaa ”salaatti” tässä vaiheessa on syytä tietää käytettävän varsin vapaasti, sillä annos vilauttelee vihreää varsin vähän, kaalia ja kurkkua nyt kuitenkin. read more

Frantoio

Frantoio

Kotikaupunginosassani Kalliossa on jonkin aikaa pitänyt majaansa Frantoio-niminen pikku kuppila, jonka falafelit ovat herättäneet huomiota jopa Helsingin Sanomissa asti. Toissapäivänä huomasin Woltissa paikan ensimmäistä kertaa ja kun työpäiväksi olin sitoutunut tehokkaasti istumaan kotona – ei tilauspäätöksen tekeminen ollut vaikeaa.

Tapani mukaan, otin kaksi annosta. Shawarma-pitaleivän (7,90e) ja falafel platen (10,90e). Ensimmäinen näistä oli odotetun kaltainen, standarimallinen pitaleipä salaattipainotteisella sisällöllä. Ei mitään erikoista, mutta tyylipuhdas suoritus alle kahdeksan euron pitaleiväksi. Falafel-lautasen asettelu taasen kärsi kovasti kuljetusastiasta ja rapeapintaiset falafelit (6 kpl) olivat kärsineet hiukan. Annoksessa oli myös hummusta, tabboulehia ja ranskalaisia. Vaikka näistä kahdesta kuljetusannoksesta pitaleipä oli hinta-panossuhteeltaan edullisempi, ei Frantoion falafelit ole syyttä saaneet positiivista huomiota. Falafeleiksi ne ovat poikkeuksellisen maukkaita ja rakenteeltaan erinomaisia – mutta koska ne ovat falafeleita, niitä ei edes pidä nauttia ilman jotakin mihin dipata. read more

Ravintola Oiva

Ravintola Oiva

Tästä Kallion Porthaninkadun dinosauruksesta ei kuitenkaan voida puhua mainitsematta Fredin biisiä tai portsarin lanttia, joten päätin aloittaa tämänkertaisen tekstin sanomalla ne heti aluksi.

Ja nyt kun ne on hoidettu pois tieltä, mainittakoon, että paikka on muutamia vuosia sitten tehnyt kasvojenkohotuksen ja tarjoaa tätänykyä myös ruokaa. Tältä tiiviiltä listalta minäkin eräänä tiistai-iltana rujokani valitsin ja siksi valinta osui klassiseen Fish & Chipsiin – tai paikallisesti ”Fisu ja ranet” (16e). Seuralainen otti friteeratut kukkakaalit (6e).

Palvelu on suorasukaista ja ystävällistä, mutta aloite asiakastapahtumaan on täysin asiakkaan kontolla. Paikalle saapuvaa asiakasta ei huomioida eikä puhutella, joka lienee seurausta paikan varsin juomakeskeisestä painotuksesta. Pöydissä on ruokalistat, mutta tilaus tehdään siitä huolimatta tiskiltä, joka baariympäristössä monelle onkin luontaisempi tapa.

Seuralaisen kukkakaalit saapuvat 12 minuutin kuluttua tilauksesta ja asettavat odotukset astetta korkeammalle. Lautasen päällimmäiset kukkerot ovat nimittäin rapeita, juuri sopivasti suolattuja ja kuoren sisältä paljastuvat kukkakaalit juuri sopivassa kypsyysasteessa. Myöhemmin tosin paljastuu, että annos ei kestä kovinkaan kauaa seisomista, sillä lautasen pohjalla olevat ovatkin vettyneempiä.

Fisu ja ranet kuitenkin ottavat aikaa pidempään ja saapuvat 20 minuutin päästä. Annos ei ensivilkaisulta ole sitä mitä odotin, sillä kala on kalapuikkomaisina puikuloina. Leivitys on rapea ja onnistunut, mutta maustamisessa ollaan yltiövarovaisessa linjassa – suola tuntuu unohtuneen kokonaa, jota toki korvaa ranskalaiset, joissa sitä sitävastoin on vähän liikaakin. Ranskalaiset myös jakavat pöydän mielipiteet, sillä toisaalta ne ovat täydellisen rapeita, mutta samalla sisältö on kuivahtanut ja monilta osin tuntuu niissä olevan pelkkä kuori jäljellä. Kurkkumajoneesi ajaa asiansa, mutta ei nouse annoksessa erityisesti parrasvaloihin.

Kokonaisuutena Oivan fisu & ranet ajaa asiansa. Vaikka friteeratun kalan koostumus on tiivis ja mehevä, sen maku ei aivan kohtaa ja toteutustapa tuo tahtomattaan mieleen vahvasti kalapuikot. Myös annoksen koko ei aivan kohtaa 16 hintaiseksi, jotta se olisi hinta-laatusuhteeltaan ihan kohdallaan, mutta vaikea tästä on dramaattisia virheitäkään mainita. Osaltaan lievä pettymys selittyy pelkästään venyneellä odotusajalla ja friteerattujen kukkakaalien nostamilla odotuksilla.

Oivan annos on hyvä esimerkki kohtuullisesta ja ihan kannatettavasta toteutuksesta perus-baariruoan suhteen. Vaikka se ei nouse kaupungin parhaiden joukkoon, se on silti tasavahva annos minkä tahansa illan pelastajaksi tai kahdestaan jaettavaksi oluttuopposten kanssa.