Biang

Biang

Uskoni kiinalaisiin ravintoloihin ei ole kovin korkealla. Toki Helsingistä löytyy useitakin paikkoja jotka ovat mielestäni varmoja valintoja niihin perehdyttyäni, mutta edelleen huomaan suhtautuvani erittäin skeptisesti, kun joku ehdottaa vierailua kiinalaisessa. Koko termillä on jo jonkinlainen huono maine, joka tarkoittanee lautaselle siirrettynä hapanimeläkastikkeessa uitettua natriumglutamaattia.

Siksi en ollut vallan innoissani, kun parempi puoliskoni ehdotti vierailua kiinalaisessa. Sattumalta valikoin netistä helpoimman sijainnin perusteella Citycenteriin vastikään muuttaneen Lue lisää...

Xiao Mei Lin

Xiao Mei Lin

Jokin aika sitten kuulin ensimmäistä kertaa suosituksen Lapinlahdenkadulla sijaitsevasta kiinalaisesta ravintolasta, jonka nimeä en koskaan muistanut. Ohiajaessani panin merkille tosin, missä se sijaitsee ja vasta nyt pääsin kokeilemaan paikan lounasta.

Heti sisäänkävellessäni tilanne oli täysin erilainen. Edessä on pieni salaattipöytä, jonka tärkeimpänä osana on iso keittopata. Tiski on työnnetty täysin oven viereen ja kiinalaisella tavalla ystävällinen asiakaspalvelija katsoi sisääntulevaa minua kysyvästi. Vastasin katseeseen kertomalla tulleeni lounaalle, jolloin katse suuntautui tiskillä olevaa listaa kohti. Kaikki annokset maksoivat kympin ja koska dumplingsit eivät ole itselleni kovin tuttuja – nappasin lähes sokkona paistetut versiot kanatäytteellä.

Annos saapui pöytään 15 minuutissa ja asettelu oli kieltämättä poikkeuksellinen. Dumplingit olivat aseteltuja leikkuulaudalle pienen soijapohjaista kastiketta sisältävän dippikulhon kanssa – ja sivussa oli muutama kevätkääryle tavanomaiselta maistuvan makean chilikastikkeen kanssa. Pehmeiden taikinanyyttien tuoksu oli hiukan makeahko ja ensivaikutelma hiukan niljakas – kuten dumplingeissa pitääkin. Nämä ovat uskoakseni ruokaa, joiden maku ei pääse lainkaan oikeuksiinsa pelkkien kuvien kautta – sillä maku on kerrassaan uskomaton.

Pehmeät dumplingit eivät ole millään tavoin vetisiä tai raa’an tuntuisia, vaan tiiviitä joissa on vahvaa ja ainutlaatuista makua, mitä en ainakaan heti yhdistä mihinkään muuhun. Ensivaikutelma on pehmeän taikinamaisen kuoren ja paistetun pintaosan ristiriita, joka puraistaessa muuttuu hiukan tunkkaiseksi – jota välittömästi seuraa tuoreiden makujen kavalkadi, jota kastike täydentää erinomaisesti.

Jos tähän mennessä ei vielä lukijalle selvinnyt, on Mei Linin dumplingit todella hyviä, mutta myös ainutlaatuisia. Ennakkokäsitykset, jotka on rakennettu kiinalaisesta ruoasta viiden pennin buffettien kautta on syytä unohtaa välittömästi, sillä tällä paikalla ei ole mitään tekemistä niiden kanssa. Lounashinnaltaan kymmenen euron annokseksi tämä tarjoaa kosmisen hyvän hinta-laatusuhteen, jossa rahalle todellakin saa vastinetta ja nälkäiseksi on vaikea jäädä. Pieni salaattipöytä ja tavanomaiset lisukkeena tarjottavat kevätkääryleet eivät haittaa lainkaan, sillä tällaisia summia maksaa mielellään pelkästään dumplingeista. Kaikki muu on vain ekstraa.

Ehdoton suositus ja tämän laatua on vaikea ylittää.

Beijing8: pikaruokaa kiinalaisittain

Beijing8: pikaruokaa kiinalaisittain

Tänään kohteena oli Beijing8 – joka siis sijaitsee Kampin keskuksen ylimässä ravintolakerroksessa. Pieni, askeettisesti sisustettu seinätön ravintolasaareke, jossa yhdessäkään tuolissa ei ole selkänojaa.

Paikka valittiin sen vuoksi, koska se on yksi harvoista jotka tarjoilevat mykyjä. Tai pelmeneitä. Tai dumplingejä, miksikä niitä nyt missäkin keittiössä haluaa sanoa. Täytettyjä taikinaisia taskuja, jotka on kypsytetty grillaamalla tai useinmiten höyryttämällä.

Ensikokemus paikkaan astuessa on vähän sekava. Ruoka tilataan tiskiltä myös muina kuin lounasaikoina ja ravintolasali on melko likainen. Joistain pöydistä ei ole puhdistettu edellisten ruokalijoiden jättämiä astioita ntai ruoantähteitä, joten ei liene ihme, että ensivaikutelma oli siellä McDonaldsin tasolla. Tosin sisustus on tyylikkäämpi, eli pisteet siitä. Hintataso tosin taas on selkeästi korkeampi, joten se siitä pisteestä.

Listalta valitsin itse yhdeksän mykyn Chef’s Menu’n (12e) nuudelisalaatilla ja kimchi-kana baon. Itse mykyt tulevat silloin kokin mielihalujen mukaan, käytännössä todennäköisimmin sen perusteella minkä raaka-aineet ovat suurimmassa vaarassa joutua päivän hävikkilistalle. Ruoat kuitenkin haetaan Starbucks-henkisesti tiskiltä kokin kailotettua nimeäsi, jolloin kokki myös kehoittaa ottamaan värikooditulkintaa varten listan eri mykyjen väreistä, jotta voit itse tulkita mitä syöt. En tiedä kertooko tämä ihmisten halusta tietää syömästään ruoasta vai siitä, etteikö edes henkilökunta usko asiakkaiden erottavan täytteiden makuja toisistaan, mutta tästä huolimatta – ihan kiva yksityiskohta, kuten saimme todeta.

Värilista nimittäin todella auttaa pohtimaan sitä, miltä joidenkin mykyjen pitäisi oletusarvoisesti maistua. Mausteiset dipit toki auttavat hylkäämään toivon tunnistamisen yrittämisestä, mutta omalta osaltani kasvis ja kana-pinaatti toimivat parhaiten. Tai ainakin luulen niiden olleen sellaiset. Värien arvailu ja täytteiden pohdinta on nimittäin näiden kanssa ehkä palkitsevinta ajanvietettä.

Vaikka mykyt olivatkin pettymys, ihan samaa ei voida sanoa baosta (3,90e) joka toki hintaisekseen oli todella pieni, mutta kimchi-kana taas erittäin maukas. Neljä euroa kahden suupalan kokoisesta höyrytetystä sämpylästä toki voi tuntua kalliilta, mitä se toki onkin, sillä näitä kannattaa ottaa vähintään neljä jos on hiukankin enemmän nälkä. Pienenä ostoksille ohikulkevan suupalana kuitenkin kannattaa kokeilla, jos ei muuta niin kokemuksena.

Lisäkkeenä otimme pöytäämme vielä viipaloitua perunaa korianterin ja chilin kanssa, joka oli suhteellisen turha annos.

Pohjimmiltaan Bejing8 on ravintola jossa saa pikaruokakokemuksen ns. oikean ravintolan hinnalla. Oma loppulaskuni teki yli 19 euroa (ml. Tsingtao-olut) ja vaikka ruossa ei mauttomuuden lisäksi suuria virheitä ollut, se ei missään tapauksessa ole hinta-laatusuhteeltaan erityisen hyvä paikka. Palvelusta tai pikemminkin sen puutteesta joutuu maksamaan premium-hinnan ja silti istumaan likaiseen pöytään – yhdistelmä joka ei vaan saisi olla todellisuutta.

Pohdin kovasti ansaitseeko tämä siitä huolimatta kuitenkaan täysin murskateilausta, mutta arvosana lienee reiluinta jos sen juuri ja juuri siirtää 2/5 puolelle ensin aikomastani yhdestä.

Kiitokset myös Oskarille lounasseurasta!