Tänään kohteena oli Beijing8 – joka siis sijaitsee Kampin keskuksen ylimässä ravintolakerroksessa. Pieni, askeettisesti sisustettu seinätön ravintolasaareke, jossa yhdessäkään tuolissa ei ole selkänojaa.
Paikka valittiin sen vuoksi, koska se on yksi harvoista jotka tarjoilevat mykyjä. Tai pelmeneitä. Tai dumplingejä, miksikä niitä nyt missäkin keittiössä haluaa sanoa. Täytettyjä taikinaisia taskuja, jotka on kypsytetty grillaamalla tai useinmiten höyryttämällä.
Ensikokemus paikkaan astuessa on vähän sekava. Ruoka tilataan tiskiltä myös muina kuin lounasaikoina ja ravintolasali on melko likainen. Joistain pöydistä ei ole puhdistettu edellisten ruokalijoiden jättämiä astioita ntai ruoantähteitä, joten ei liene ihme, että ensivaikutelma oli siellä McDonaldsin tasolla. Tosin sisustus on tyylikkäämpi, eli pisteet siitä. Hintataso tosin taas on selkeästi korkeampi, joten se siitä pisteestä.
Listalta valitsin itse yhdeksän mykyn Chef’s Menu’n (12e) nuudelisalaatilla ja kimchi-kana baon. Itse mykyt tulevat silloin kokin mielihalujen mukaan, käytännössä todennäköisimmin sen perusteella minkä raaka-aineet ovat suurimmassa vaarassa joutua päivän hävikkilistalle. Ruoat kuitenkin haetaan Starbucks-henkisesti tiskiltä kokin kailotettua nimeäsi, jolloin kokki myös kehoittaa ottamaan värikooditulkintaa varten listan eri mykyjen väreistä, jotta voit itse tulkita mitä syöt. En tiedä kertooko tämä ihmisten halusta tietää syömästään ruoasta vai siitä, etteikö edes henkilökunta usko asiakkaiden erottavan täytteiden makuja toisistaan, mutta tästä huolimatta – ihan kiva yksityiskohta, kuten saimme todeta.
Värilista nimittäin todella auttaa pohtimaan sitä, miltä joidenkin mykyjen pitäisi oletusarvoisesti maistua. Mausteiset dipit toki auttavat hylkäämään toivon tunnistamisen yrittämisestä, mutta omalta osaltani kasvis ja kana-pinaatti toimivat parhaiten. Tai ainakin luulen niiden olleen sellaiset. Värien arvailu ja täytteiden pohdinta on nimittäin näiden kanssa ehkä palkitsevinta ajanvietettä.
Vaikka mykyt olivatkin pettymys, ihan samaa ei voida sanoa baosta (3,90e) joka toki hintaisekseen oli todella pieni, mutta kimchi-kana taas erittäin maukas. Neljä euroa kahden suupalan kokoisesta höyrytetystä sämpylästä toki voi tuntua kalliilta, mitä se toki onkin, sillä näitä kannattaa ottaa vähintään neljä jos on hiukankin enemmän nälkä. Pienenä ostoksille ohikulkevan suupalana kuitenkin kannattaa kokeilla, jos ei muuta niin kokemuksena.
Lisäkkeenä otimme pöytäämme vielä viipaloitua perunaa korianterin ja chilin kanssa, joka oli suhteellisen turha annos.
Pohjimmiltaan Bejing8 on ravintola jossa saa pikaruokakokemuksen ns. oikean ravintolan hinnalla. Oma loppulaskuni teki yli 19 euroa (ml. Tsingtao-olut) ja vaikka ruossa ei mauttomuuden lisäksi suuria virheitä ollut, se ei missään tapauksessa ole hinta-laatusuhteeltaan erityisen hyvä paikka. Palvelusta tai pikemminkin sen puutteesta joutuu maksamaan premium-hinnan ja silti istumaan likaiseen pöytään – yhdistelmä joka ei vaan saisi olla todellisuutta.
Pohdin kovasti ansaitseeko tämä siitä huolimatta kuitenkaan täysin murskateilausta, mutta arvosana lienee reiluinta jos sen juuri ja juuri siirtää 2/5 puolelle ensin aikomastani yhdestä.
Kiitokset myös Oskarille lounasseurasta!