Adzika Georgian Street Kitchen

Adzika Georgian Street Kitchen

Jokainen varmaan tietää risupartaisen näyttelijän, Ville Haapasalon joka on tullut useammalle enemmän tunnetuksi markettien parkkipaikoilla olevan Hatsapurivaunun yhtenä myyjäkasvona. Siinä mitä maailma on menettänyt näyttelijän osalta, se on varmasti saanut tuon georgialaisen hatsapuri-leivän puolestapuhujana.

Nyt kuitenkin on tehty ihan uusi aluevaltaus, kun keväällä Helsingin Kallioon, osoitteeseen Toinen Linja 7 alettiin puuhaamaan uutta ravintolaa, joka avasi lopulta täysillä syyskuussa 2023.

Georgialainen ruoka on kuulunut keittiöihin joista kokemukseni ovat hyvin rajoittuneita, poislukien erään pitkän illan viettämistä Tallinnassa kauan sitten, josta muistakin syistä muistikuvat ovat lievähkösti hataria. Siinä mielessä georgialaisen katuruoan idea kuulostaakin hyvin kutsuvalta. read more

[vifblike btntype="html5"]

Almas

Almas

Jokainen tietää sen epätoivoisen hetken kun kaverin kanssa mietitään ruokapaikkaa, eikä mitään ole päätetty etukäteen. Sitä istutaan hiljaa selaillen kännyköistä karttasovelluksen kautta sattumanvaraisia ravintoloita ja ehdotellaan toisille toisella puolella kaupunkia sijaitsevia ravintoloita, joista n ”joskus kuullut jotain”.

Tämä oli sellainen päivä, kun eksyimme lopulta Sompasaaren Almasiin.

Ennakkokäsitykseltään paikka ei herättänyt suurtakaan ihastusta tarjotessaan ruokalistassa ensin sieluttomilta tuntuvia pizzoja ja burgereita. Ruokalistan loppupuolelta kuitenkin löytyivät ne kiinnostavimmat ja kun listalla vilahtelee sanoja torsh, chenjeh ja joojeh – liikutaan jossain lähi-idän syvimmissä ruokakulttuureissa. Automaattisesti kiinnostaa siis. read more

[vifblike btntype="html5"]

Boka

Boka

Helsingin Kallioon laskeutui jokin aika sitten Boka-niminen balkanilaista ruokaa tarjoava pikkuravintola ja kuulin yhtäkkiä siitä suunnasta jos toisestakin. Tämä piti käydä testaamassa ja se tapahtui tänään.

Saavuin paikalle samana päivänä kuin HS oli kirjoittanut asiasta artikkelin ja paikalla oli lisäkseni vain neljä asiakasta. Varasin itselleni ja ruokaseuralleni pöydän ja odotellessani katselin muiden saapumista paikalle – jokainen tuntui olevan vähän hämmästynyt, että paikassa on tilaa.

Palvelu tähän mennessä oli erinomaista, tosin sitä sai vain englanniksi, joka aina vähän hiertää. En tiedä miksi, mutta jotenkin olisi kiva että asiakaspalvelussa osattaisiin edes perussanasto. read more

[vifblike btntype="html5"]

Addis Ethiopian Kitchen

Addis Ethiopian Kitchen

Aina siitä lähtien kun monta kesää sitten Helsinkiä kiersi berbere-maustettuja hodareita tarjoava ruokapyörä, olen kaivannut syvällisempää otetta etiopialaiseen ruokaan – ja Sturenkadulle kaikessa hiljaisuudessa avannut Addis vastasi tähän kysyntään.

Ravintola on ollut paikoillaan jo pitkään – todennäköisesti vuosia, mutta jostain syystä Vallila edustaa ravintoloidensa osalta sellaista aluetta, jota harvemmin kokeiluluonteisesti tutkii. Kotiinkuljetetun ruoan osalta ovat sormet monta kertaa hiplailleet ravintolan tarjontaa, mutta syystä tai toisesta valinta on aina osunut toiseen ravintolaan. Paitsi tällä kertaa. read more

[vifblike btntype="html5"]

Efesos

Efesos

Myllypuro. Tuo helpoiten saavutettavissa oleva itäisen arkkitehtuurin DDR-jäänne. En kaipaa täältä kymmenien vuosien takaisia muistoja ostarilta, enkä homeisia taloja – mutta muistan joskus käyneeni paikallisen TB-huoltamon yläkerrassa kahvilla.

Se huoltamo muuttui kylmäasemaksi jo vuosia sitten ja samaiseen paikkaan muutti jokin ravintola, josta en koskaan muista kuulleeni nimeä. Siihen viitattiin kuitenkin termein ”yllättävän hyvä”, ”ei uskoisi” ja ”kannattaa käydä”, joten kun kerran Myllypurossa olin, päätin kokeilla paikan lounasta.

Paikka ei eks- tai interiööriltään ole mikään lämminhenkisen hieno, sillä jo hiukan ehtoopuolella olevan entisen huoltoasemarakennuksen pihalla on autoja, jotka tuskin ovat hetkeen kulkeneet ja vanhan laulun sanoja mukaellen, aika paljon on ihanasti rempallaan. Sisäpuoli on kuitenkin siisti ja pelkästään asiakaskunnasta keskiviikkopäivänä saa selville, mitä genreä on luvassa. Yli puolet asiakkaista pukeutuu keltaoransseihin sävyihin ja lopuillakin on vaatteissa jonkin maan- tai talonrakennusyhtiön logo. Ruokalahan tämä, eikä lainkaan syyttä. Lounas näkyy noutopöydästä jo ovelle asti ja jonoa riittää. Paikka on puolillaan ja lautasten kilinä ja persvakomiesten pölinä täyttää ilman. read more

[vifblike btntype="html5"]

Newroz 21

Newroz 21

”Itä-Helsinki on kuin ulkomaille lähtisi”, kuulin kerran erään ulkopaikkakuntalaisen sanovan. Lausahduksessa on toki oma totuutensa, mutta miten itse omassa mielessäni itäiset kaupunginosat ajattelen, nousee siellä tulevien vuosien aikana kiihtyvällä tahdilla uusia ravintolauutuuksia. Taannoinen vierailu Mellunmäessä sijaitsevaan Helsinki Beer Factoryyn hyvänä esimerkkinä.

Yksi niistä paikoista jotka kuitenkin ovat liikkeellä toiseen suuntaan on Puhoksen surullisenkuuluisalla ostarilla sijaitseva Newroz 21, joka avasi keväällä ravintolan myös Kampin Sähkötalossa. Paikalla on kova maine, eikä siitä kovinkaan usein kuule mitään huonoa sanottavaa. Siksipä juuri, myöhäinen lounasvierailu paikkaan oli hyvä idea satunnaisena arkipäivänä. read more

[vifblike btntype="html5"]

Pobre

Pobre

Filippiiniläistä keittiötä edustava Pobre oli ensimmäinen tietämäni ravintola joka Helsingissä tarjosi filippiiniläistä ruokaa. En tiedä onko se ensimmäinen, mutta siihen aikaan opin filippiiniläisestä ruoasta sen, että se on eri ruokakulttuurien sekoitusta – paitsi filippiiniläisten paikallisten, myös intilaisen, amerikkalaisen, kiinalaisen ja espanjalaisten vaikutusten alla.

Siksi ei liene mitenkään yllättävää, etten Pobreen lähtiessäni osannut yhtään arvata mitä tulisin saamaan. Olin yrittänyt käydä paikalla syömässä jo monen monituista kertaa – mutta aina törmännyt siihen, että paikka on joko sulkenut ovensa lounasajan kuluttua – tai se on muutenvain täynnä. Keskiviiko-iltana klo 20 tätä ongelmaa ei ollut ja vain puolet pienestä ravintolasta oli täynnä. read more

[vifblike btntype="html5"]

Biang

Biang

Uskoni kiinalaisiin ravintoloihin ei ole kovin korkealla. Toki Helsingistä löytyy useitakin paikkoja jotka ovat mielestäni varmoja valintoja niihin perehdyttyäni, mutta edelleen huomaan suhtautuvani erittäin skeptisesti, kun joku ehdottaa vierailua kiinalaisessa. Koko termillä on jo jonkinlainen huono maine, joka tarkoittanee lautaselle siirrettynä hapanimeläkastikkeessa uitettua natriumglutamaattia.

Siksi en ollut vallan innoissani, kun parempi puoliskoni ehdotti vierailua kiinalaisessa. Sattumalta valikoin netistä helpoimman sijainnin perusteella Citycenteriin vastikään muuttaneen Biangin. Enkä ole koskaan kuullut paikasta aiemmin, vaikka tämä on ilmeisesti ravintoloitsijan toinen ravintola, ensimmäisen sijaitsessa Stockmannilla. read more

[vifblike btntype="html5"]

Bali Brunch

Bali Brunch

Jonkinlaista kulttisuosiota omaava putka Vaasankadulla on ollut kartallani jo vuosikausia, mutta jostain syystä olen vältellyt paikassa käyntiä viimeiseen asti. Kunnes tänään koitti päivä, jolloin olin Vaasankadulla – ja halusin kokeilla jotain uutta.

Ja käsittääkseni olen joskus kokeillut kaikkia muita kadun ruokaravintoloita.

Sisäänkävellessä paikka henkii hipsteriuskottavuutta. Mikään näkökentässä olevista rakenteista ei tunnu olevan ihan parhaassa terässään ja paikan sisustus on kuin sokeiden ADHD-kerholle olisi annettu työkalut ja koko yö aikaa. Tavallaan persoonallista, mutta ei välttämättä omaan makuuni. Haluaisin pystyä useimminkin viihtymään ravintolassa pidempään kuin mitä annoksen syöminen kestää.

Kaikenlisäksi, oven avattua ravintolan subtrooppinen ilmasto lyö naamalle kuin innokkaan lehmän kieli. Kestää hetken saada silmälaseille iskeytynyt kosteus pois ja sitä odotellessa erotan ruokalistan virkaa hoitavalta taululta sanan chicken. Tilaan sen, ilmeisesti listalla oli niitä vain yksi, sillä muuten tyhjässä ravintolassa 10 minuuttia myöhemmin saan kulhollisen vähän kaikkea. Annos on huvittavasti Chicken Plate (11e).

Myönnän, koskaan paikassa käymättä minulla on jostain syystä ollut neutraali vihasuhde sen hypen luomaan mielikuvaan, mikä paikasta on muodostunut. Se ei juurikaan parantunut sisään kävellessäni ja huomatessani iloista palvelua saavan vain englanniksi, mutta se otti ihan pienen askeleen kohti parempaa nähdessäni annoksen. Annos ei juuri olemuksellaan koreile, mutta siinä erottuvat ainekset on suurpiirteisesti jaettu riisin päälle omiin sektoreihinsa. Yleisemmin koko paketin voisi kuvailla omaleimaiseksi kaalisalaatiksi riisillä ja jugurttikastikkeella. Ai niin – ja sillä kanalla. Sitä kun on annoksessa melko vähän.

Myönnän, lautasen saatuani vitutti (siihen tosin vaikutti muutenkin alakuloinen päivä). Tuntui, kuin olisin maksanut siitä liikaa ja ensivaikutelma annoksesta ei ihan täsmännyt. Ensimmäiset ronkkimiseni tuntuivat vaan vahvistavan tunnetta.

…kunnes pääsin vähän syvemmälle. En aivan odottanut näin yksinkertaiselta annokselta tällaista. Maussa on toisaalla todella pirtsakkaa kirpeyttä, raikasta tuoreutta ja makeaa mehevyyttä. Vaikka viime aikoina olen syönyt paljon bowl-henkisiä annoksia, en ihan muista päätyneeni samanlaiseen fiilikseen kuin Bali Brunchissa. Tässä on jotain mitä en ole syönyt koskaan aiemmin – ja minähän pidän siitä! Ja yllätin sillä itsenikin!

Kummasti alkoi mieli parantua – eikä se loppunut siihen, kun huomasin ostaneeni täysin ylihintaisen hipsterilimun ruoan kaveriksi. Tunne annoksen kalleudesta oli johtunut sen vaikutuksesta laskun loppusummaan.

En silti sano, että pitäisin Bali Brunchista kokonaisuutena – vielä. Annos oli tästä huolimatta erinomainen. Kanan kanssa se ei pääse ihan täysiin oikeuksiinsa, siitä huolimatta ehdottomasti 4/5 arvoinen.

[vifblike btntype="html5"]

Platito

Platito

Kuulin ensimmäisen kerran puhuttavan Platitosta kun keskustelimme tuttavani kanssa filippiiniläisestä ruoasta. Kummankin käsitys sikäläisestä ruoasta oli jokseenkin sekava – sekoitus usean eri ruokakulttuurin parhaista (tai huonoimmista) antimista. Eräänä päivänä satuin liikkumaan naapurustossa ja katuvarsimainoksen nähtyäni, päätin kävellä sisään.

Sisällä minua odotti pikkuruinen baari, muutama asiakas ja tiskin takana häärivä kaksikko. Varsinaista tiskiä ei edes ollut, pari sekuntia paikalla seisoskeltuani toinen herroista kehoitti siirtymään pöytään – ”meillä on täällä pöytiintarjoilu”, oli toteamus joka aina lämmittää sydäntäni ja jonka vuoksi olen valmis maksamaan pari euroa annoksestani enemmän.

Nurkkapöytään asettauduttuani oli mahdollisuus silmäillä paikkaa tarkemmin. Platito henkii heti rakkautta lajiin – ympärillä on viinilaatikoita ja -pulloja, sisustus on persoonallinen ja tyylikäs, sekä yleisilme siisti. Tosin paikan koko on pikkuruinen, hyvinkin intiimi, jossa koen enemmän olevani baarissa kuin ravintolassa. Se ei tietenkään ole ihme, sillä Platito itsekin määrittelee itsensä bistroksi. Juomalista on laajempi kuin ruokalista – mutta koska haluan kokeilla paikan tasoa, valitsen listalta Filipinas-tapasplatterin (15,90e).

Annos saapuu melko nopeasti ja on suurempi kuin odotin. Banaaninlehden päällä tarjoiltavat tapakset eivät kuuluneet herättyäni päivän suunniteltuihin ruokiin, mutta sellaisen eteeni sain. Enkä ole asiasta kovinkaan pahoillani. Annoksessa on kaikenlaista, joista ensimmäisenä kiinnittää huomioni leivän päälle rakennettu BBQ-possuvarras. Pieni varrastikku on yhtä helvettiä irrottaa pienistä lihanpaloista, joten päädyn nakertamaan sitä suoraan tikusta kuten kai oikea tapa onkin. Käytännöllisin se ainakin on. Myös maku hämmentää, sillä tässä suolaisenmakeassa pikku lihatikkarissa makua todellakin on. Harmi, että siinä on niin vähän syötävää.

Toisessa kulmassa lepää salsan päällä Longaniza-makkara ja annoksen keskiosissa on sisigiä, eli eräänlaista yleispätevää hakkelusta, jossa possua ja punasipulia. Molemmat toimivat mainiosti ja vaikka sisig ei yllä ihan bbq-possun tasolle, on se ideana erinomainen. Kulman filippiiniläinen ceviche (kinilaw camarones) on taas omaan makuuni hiukan jopa tylsä, mutta se sanoo enemmän omasta maustani (ja siitä etten juuri välitä katkaravuista) kuin siitä, että kyseessä olisi jotenkin epäonnistunut osa annosta. Sitävastoin kalapullat ovat annoksen selkeästi heikoin osa ja keittiöstä varmistettiinkin niiden olevan pakasteita. En hetkeen ole syönyt näin kumimaista ruokaa, joskin on sanottava että maussa on siitä huolimatta erittäin kalainen maku – pullien kokonaisuus on kuitenkin lähes luotaantyöntävä, mutta chilietikassa uittaminen auttaa kovasti.

Yleisesti ottaen, Platiton tapaslautanen on varsin hyvä ratkaisu. Se ei ole aivan työmiesnälän mittakaavaan sopiva täyttöannos, mutta vallan mainio jos haluaa käydä ottamassa lasillisen ja nälän tunne haittaa. Palvelu on erinomaista ja myös atmosfääri on yleisesti ottaen erinomainen. Tästä paikasta on helppo pitää.

[vifblike btntype="html5"]