etninen

Almas

Almas

Jokainen tietää sen epätoivoisen hetken kun kaverin kanssa mietitään ruokapaikkaa, eikä mitään ole päätetty etukäteen. Sitä istutaan hiljaa selaillen kännyköistä karttasovelluksen kautta sattumanvaraisia ravintoloita ja ehdotellaan toisille toisella puolella kaupunkia sijaitsevia ravintoloita, joista n ”joskus kuullut jotain”.

Tämä oli sellainen päivä, kun eksyimme lopulta Sompasaaren Almasiin.

Ennakkokäsitykseltään paikka ei herättänyt suurtakaan ihastusta tarjotessaan ruokalistassa ensin sieluttomilta tuntuvia pizzoja ja burgereita. Ruokalistan loppupuolelta kuitenkin löytyivät ne kiinnostavimmat ja kun listalla vilahtelee sanoja torsh, chenjeh ja joojeh – liikutaan jossain lähi-idän syvimmissä ruokakulttuureissa. Automaattisesti kiinnostaa siis. read more

Sörnäinen , , ,

Boka

Boka

Helsingin Kallioon laskeutui jokin aika sitten Boka-niminen balkanilaista ruokaa tarjoava pikkuravintola ja kuulin yhtäkkiä siitä suunnasta jos toisestakin. Tämä piti käydä testaamassa ja se tapahtui tänään.

Saavuin paikalle samana päivänä kuin HS oli kirjoittanut asiasta artikkelin ja paikalla oli lisäkseni vain neljä asiakasta. Varasin itselleni ja ruokaseuralleni pöydän ja odotellessani katselin muiden saapumista paikalle – jokainen tuntui olevan vähän hämmästynyt, että paikassa on tilaa.

Palvelu tähän mennessä oli erinomaista, tosin sitä sai vain englanniksi, joka aina vähän hiertää. En tiedä miksi, mutta jotenkin olisi kiva että asiakaspalvelussa osattaisiin edes perussanasto. read more

Kallio , ,

Addis Ethiopian Kitchen

Addis Ethiopian Kitchen

Aina siitä lähtien kun monta kesää sitten Helsinkiä kiersi berbere-maustettuja hodareita tarjoava ruokapyörä, olen kaivannut syvällisempää otetta etiopialaiseen ruokaan – ja Sturenkadulle kaikessa hiljaisuudessa avannut Addis vastasi tähän kysyntään.

Ravintola on ollut paikoillaan jo pitkään – todennäköisesti vuosia, mutta jostain syystä Vallila edustaa ravintoloidensa osalta sellaista aluetta, jota harvemmin kokeiluluonteisesti tutkii. Kotiinkuljetetun ruoan osalta ovat sormet monta kertaa hiplailleet ravintolan tarjontaa, mutta syystä tai toisesta valinta on aina osunut toiseen ravintolaan. Paitsi tällä kertaa. read more

Vallila , , ,

Efesos

Efesos

Myllypuro. Tuo helpoiten saavutettavissa oleva itäisen arkkitehtuurin DDR-jäänne. En kaipaa täältä kymmenien vuosien takaisia muistoja ostarilta, enkä homeisia taloja – mutta muistan joskus käyneeni paikallisen TB-huoltamon yläkerrassa kahvilla.

Se huoltamo muuttui kylmäasemaksi jo vuosia sitten ja samaiseen paikkaan muutti jokin ravintola, josta en koskaan muista kuulleeni nimeä. Siihen viitattiin kuitenkin termein ”yllättävän hyvä”, ”ei uskoisi” ja ”kannattaa käydä”, joten kun kerran Myllypurossa olin, päätin kokeilla paikan lounasta.

Paikka ei eks- tai interiööriltään ole mikään lämminhenkisen hieno, sillä jo hiukan ehtoopuolella olevan entisen huoltoasemarakennuksen pihalla on autoja, jotka tuskin ovat hetkeen kulkeneet ja vanhan laulun sanoja mukaellen, aika paljon on ihanasti rempallaan. Sisäpuoli on kuitenkin siisti ja pelkästään asiakaskunnasta keskiviikkopäivänä saa selville, mitä genreä on luvassa. Yli puolet asiakkaista pukeutuu keltaoransseihin sävyihin ja lopuillakin on vaatteissa jonkin maan- tai talonrakennusyhtiön logo. Ruokalahan tämä, eikä lainkaan syyttä. Lounas näkyy noutopöydästä jo ovelle asti ja jonoa riittää. Paikka on puolillaan ja lautasten kilinä ja persvakomiesten pölinä täyttää ilman. read more

Myllypuro , , ,

Newroz 21

Newroz 21

”Itä-Helsinki on kuin ulkomaille lähtisi”, kuulin kerran erään ulkopaikkakuntalaisen sanovan. Lausahduksessa on toki oma totuutensa, mutta miten itse omassa mielessäni itäiset kaupunginosat ajattelen, nousee siellä tulevien vuosien aikana kiihtyvällä tahdilla uusia ravintolauutuuksia. Taannoinen vierailu Mellunmäessä sijaitsevaan Helsinki Beer Factoryyn hyvänä esimerkkinä.

Yksi niistä paikoista jotka kuitenkin ovat liikkeellä toiseen suuntaan on Puhoksen surullisenkuuluisalla ostarilla sijaitseva Newroz 21, joka avasi keväällä ravintolan myös Kampin Sähkötalossa. Paikalla on kova maine, eikä siitä kovinkaan usein kuule mitään huonoa sanottavaa. Siksipä juuri, myöhäinen lounasvierailu paikkaan oli hyvä idea satunnaisena arkipäivänä. read more

Itäkeskus , , ,

Pobre

Pobre

Filippiiniläistä keittiötä edustava Pobre oli ensimmäinen tietämäni ravintola joka Helsingissä tarjosi filippiiniläistä ruokaa. En tiedä onko se ensimmäinen, mutta siihen aikaan opin filippiiniläisestä ruoasta sen, että se on eri ruokakulttuurien sekoitusta – paitsi filippiiniläisten paikallisten, myös intilaisen, amerikkalaisen, kiinalaisen ja espanjalaisten vaikutusten alla.

Siksi ei liene mitenkään yllättävää, etten Pobreen lähtiessäni osannut yhtään arvata mitä tulisin saamaan. Olin yrittänyt käydä paikalla syömässä jo monen monituista kertaa – mutta aina törmännyt siihen, että paikka on joko sulkenut ovensa lounasajan kuluttua – tai se on muutenvain täynnä. Keskiviiko-iltana klo 20 tätä ongelmaa ei ollut ja vain puolet pienestä ravintolasta oli täynnä. read more

Kamppi, Yleinen , , ,

Biang

Biang

Uskoni kiinalaisiin ravintoloihin ei ole kovin korkealla. Toki Helsingistä löytyy useitakin paikkoja jotka ovat mielestäni varmoja valintoja niihin perehdyttyäni, mutta edelleen huomaan suhtautuvani erittäin skeptisesti, kun joku ehdottaa vierailua kiinalaisessa. Koko termillä on jo jonkinlainen huono maine, joka tarkoittanee lautaselle siirrettynä hapanimeläkastikkeessa uitettua natriumglutamaattia.

Siksi en ollut vallan innoissani, kun parempi puoliskoni ehdotti vierailua kiinalaisessa. Sattumalta valikoin netistä helpoimman sijainnin perusteella Citycenteriin vastikään muuttaneen Biangin. Enkä ole koskaan kuullut paikasta aiemmin, vaikka tämä on ilmeisesti ravintoloitsijan toinen ravintola, ensimmäisen sijaitsessa Stockmannilla. read more

Kluuvi , , ,

Bali Brunch

Bali Brunch

Jonkinlaista kulttisuosiota omaava putka Vaasankadulla on ollut kartallani jo vuosikausia, mutta jostain syystä olen vältellyt paikassa käyntiä viimeiseen asti. Kunnes tänään koitti päivä, jolloin olin Vaasankadulla – ja halusin kokeilla jotain uutta.

Ja käsittääkseni olen joskus kokeillut kaikkia muita kadun ruokaravintoloita.

Sisäänkävellessä paikka henkii hipsteriuskottavuutta. Mikään näkökentässä olevista rakenteista ei tunnu olevan ihan parhaassa terässään ja paikan sisustus on kuin sokeiden ADHD-kerholle olisi annettu työkalut ja koko yö aikaa. Tavallaan persoonallista, mutta ei välttämättä omaan makuuni. Haluaisin pystyä useimminkin viihtymään ravintolassa pidempään kuin mitä annoksen syöminen kestää.

Kaikenlisäksi, oven avattua ravintolan subtrooppinen ilmasto lyö naamalle kuin innokkaan lehmän kieli. Kestää hetken saada silmälaseille iskeytynyt kosteus pois ja sitä odotellessa erotan ruokalistan virkaa hoitavalta taululta sanan chicken. Tilaan sen, ilmeisesti listalla oli niitä vain yksi, sillä muuten tyhjässä ravintolassa 10 minuuttia myöhemmin saan kulhollisen vähän kaikkea. Annos on huvittavasti Chicken Plate (11e).

Myönnän, koskaan paikassa käymättä minulla on jostain syystä ollut neutraali vihasuhde sen hypen luomaan mielikuvaan, mikä paikasta on muodostunut. Se ei juurikaan parantunut sisään kävellessäni ja huomatessani iloista palvelua saavan vain englanniksi, mutta se otti ihan pienen askeleen kohti parempaa nähdessäni annoksen. Annos ei juuri olemuksellaan koreile, mutta siinä erottuvat ainekset on suurpiirteisesti jaettu riisin päälle omiin sektoreihinsa. Yleisemmin koko paketin voisi kuvailla omaleimaiseksi kaalisalaatiksi riisillä ja jugurttikastikkeella. Ai niin – ja sillä kanalla. Sitä kun on annoksessa melko vähän.

Myönnän, lautasen saatuani vitutti (siihen tosin vaikutti muutenkin alakuloinen päivä). Tuntui, kuin olisin maksanut siitä liikaa ja ensivaikutelma annoksesta ei ihan täsmännyt. Ensimmäiset ronkkimiseni tuntuivat vaan vahvistavan tunnetta.

…kunnes pääsin vähän syvemmälle. En aivan odottanut näin yksinkertaiselta annokselta tällaista. Maussa on toisaalla todella pirtsakkaa kirpeyttä, raikasta tuoreutta ja makeaa mehevyyttä. Vaikka viime aikoina olen syönyt paljon bowl-henkisiä annoksia, en ihan muista päätyneeni samanlaiseen fiilikseen kuin Bali Brunchissa. Tässä on jotain mitä en ole syönyt koskaan aiemmin – ja minähän pidän siitä! Ja yllätin sillä itsenikin!

Kummasti alkoi mieli parantua – eikä se loppunut siihen, kun huomasin ostaneeni täysin ylihintaisen hipsterilimun ruoan kaveriksi. Tunne annoksen kalleudesta oli johtunut sen vaikutuksesta laskun loppusummaan.

En silti sano, että pitäisin Bali Brunchista kokonaisuutena – vielä. Annos oli tästä huolimatta erinomainen. Kanan kanssa se ei pääse ihan täysiin oikeuksiinsa, siitä huolimatta ehdottomasti 4/5 arvoinen.

Kallio , , ,

Platito

Platito

Kuulin ensimmäisen kerran puhuttavan Platitosta kun keskustelimme tuttavani kanssa filippiiniläisestä ruoasta. Kummankin käsitys sikäläisestä ruoasta oli jokseenkin sekava – sekoitus usean eri ruokakulttuurin parhaista (tai huonoimmista) antimista. Eräänä päivänä satuin liikkumaan naapurustossa ja katuvarsimainoksen nähtyäni, päätin kävellä sisään.

Sisällä minua odotti pikkuruinen baari, muutama asiakas ja tiskin takana häärivä kaksikko. Varsinaista tiskiä ei edes ollut, pari sekuntia paikalla seisoskeltuani toinen herroista kehoitti siirtymään pöytään – ”meillä on täällä pöytiintarjoilu”, oli toteamus joka aina lämmittää sydäntäni ja jonka vuoksi olen valmis maksamaan pari euroa annoksestani enemmän.

Nurkkapöytään asettauduttuani oli mahdollisuus silmäillä paikkaa tarkemmin. Platito henkii heti rakkautta lajiin – ympärillä on viinilaatikoita ja -pulloja, sisustus on persoonallinen ja tyylikäs, sekä yleisilme siisti. Tosin paikan koko on pikkuruinen, hyvinkin intiimi, jossa koen enemmän olevani baarissa kuin ravintolassa. Se ei tietenkään ole ihme, sillä Platito itsekin määrittelee itsensä bistroksi. Juomalista on laajempi kuin ruokalista – mutta koska haluan kokeilla paikan tasoa, valitsen listalta Filipinas-tapasplatterin (15,90e).

Annos saapuu melko nopeasti ja on suurempi kuin odotin. Banaaninlehden päällä tarjoiltavat tapakset eivät kuuluneet herättyäni päivän suunniteltuihin ruokiin, mutta sellaisen eteeni sain. Enkä ole asiasta kovinkaan pahoillani. Annoksessa on kaikenlaista, joista ensimmäisenä kiinnittää huomioni leivän päälle rakennettu BBQ-possuvarras. Pieni varrastikku on yhtä helvettiä irrottaa pienistä lihanpaloista, joten päädyn nakertamaan sitä suoraan tikusta kuten kai oikea tapa onkin. Käytännöllisin se ainakin on. Myös maku hämmentää, sillä tässä suolaisenmakeassa pikku lihatikkarissa makua todellakin on. Harmi, että siinä on niin vähän syötävää.

Toisessa kulmassa lepää salsan päällä Longaniza-makkara ja annoksen keskiosissa on sisigiä, eli eräänlaista yleispätevää hakkelusta, jossa possua ja punasipulia. Molemmat toimivat mainiosti ja vaikka sisig ei yllä ihan bbq-possun tasolle, on se ideana erinomainen. Kulman filippiiniläinen ceviche (kinilaw camarones) on taas omaan makuuni hiukan jopa tylsä, mutta se sanoo enemmän omasta maustani (ja siitä etten juuri välitä katkaravuista) kuin siitä, että kyseessä olisi jotenkin epäonnistunut osa annosta. Sitävastoin kalapullat ovat annoksen selkeästi heikoin osa ja keittiöstä varmistettiinkin niiden olevan pakasteita. En hetkeen ole syönyt näin kumimaista ruokaa, joskin on sanottava että maussa on siitä huolimatta erittäin kalainen maku – pullien kokonaisuus on kuitenkin lähes luotaantyöntävä, mutta chilietikassa uittaminen auttaa kovasti.

Yleisesti ottaen, Platiton tapaslautanen on varsin hyvä ratkaisu. Se ei ole aivan työmiesnälän mittakaavaan sopiva täyttöannos, mutta vallan mainio jos haluaa käydä ottamassa lasillisen ja nälän tunne haittaa. Palvelu on erinomaista ja myös atmosfääri on yleisesti ottaen erinomainen. Tästä paikasta on helppo pitää.

Vallila , , , , ,

Ônam

Ônam

Syvällä Forumin kauppakorttelin uudella puolella kuin Tuomiovuoressa ikään, piilottelee vietnamilaista ruokaa tarjoava pikkupaikka Ônam. Paikka ei ole suurensuuri, toistakymmentä pöytää, mutta alkuiltapäivästä lounasajan lopulla, paikka on lähes täynnä. Lounaslistalta löytyy viitisen vaihtoehtoa, joista kolme mahdollista tehdä vegaanisina – ja itse valitsen paikan nimikkoannoksen Com Ônamin (13,50e). Mainittakoon, että kyseessä on myös lounaslistan kallein annos (muut 10e) ja se toistuu usein paikan lounaslistalla samannimisenä, ainoastaan annoksen päällinen vaihtuen. Tälläkertaa annoksen koristeena on glaseerattua lohta.

Ja kun mainitsin koristeena, niin sitä se tosiaan on. Lohi nimittäin ei hirvittävästi annoksessa tilaa vie, mutta sen rinnalta löytyy niin marinoitua punakaalia kuin kurkkuakin, ituja sekä erinäinen määrä erilaisia yrttejä. Pohjalta löytyy kastikkeella maustettu riisipeti – eli hyvin tavanomainen bowl-annos kyseessä.

Maku kuitenkin yllättää, sillä lohi on kypsennetty täydellisesti, sekä sen makeantunkkainen maku miellyttää kovasti. Muu annoksen pintakerroksesta on varsin tavanomaista – pienenä iloisena esiinnostettavana asiana tosin punakaali – josta nyt en ole ihan varma, onko se kaalia vai salaattia, koska sen marinointi on tehnyt tehtävänsä – maku on todella miellyttävä. Jos joku paikan henkilöstöstä lukee tämän, kuulisin mielelläni miten se on valmistettu.

Kuten usein tämäntyyppisissä annoksissa/ravintoloissa, annoksen onnistumista mittaa itselleni se, kuinka pettynyt olen alla odottavaan riisiin – annoksesta kuitenkin aina noin puolet on riisiä – ja jos se on valmistettu huonosti, petyn automaattisesti koko annokseen.

Tähän en.

Alla odottava riisi on kypsyydeltään täydellistä ja kastike, joka riisiä on marinoinut annoksen valmistumisesta asti – on lähes täydellistä tarkoitukseensa. Tuoreen ja raikkaan salaatin, sekä erinomaisen lohen jälkeen on ilahduttavaa tukottaa nälkänsä maistuvalla riisillä – niin tylsältä kuin se näin saattaa kuulostaakin.

Poikkeuksia annoksissa kuitenkin on. Koska seuralaiseni oli jälleen kerran vegaani, maistoin myös hänen Bun Cha Nem (10e) -annostaan. Kevätrullat olivat yksiä parhaita maistamiani, mutta riisinuudelit todella mauttomia.

Kokonaisuudessa, Ônamin lounas tuntuu hintansa arvoiselta ja laadukkaalta vaihtoehdolta ydinkeskustan etnisten ravintoloiden kentällä. Palvelu on korutonta, mutta nopeaa – mutta mikä tärkeintä, ruoka oli maistuvaa. Sen ainoa ongelma on, että sitä olisi saanut olla enemmän ja selkeästi annosten valinnoissa on syytä olla tarkkana. Siitä huolimatta, kevyesti 4/5.

Kamppi , , , , ,