Muutama päivä sitten olin varsinainen kävelevä kuollut. Raskas viikonloppu oli tehnyt tehtävänsä ja tarve lohturuoalle oli kova. Weeruskan lihapullat siintivät silmissä, mutta jostain syystä paikka oli täysin täyteen ahdettu ja kuin taikaiskusta, myös lähikebabberiat olivat täynnä tai muutoin kykenemättömiä palvelemaan välittömästi. Ja koska hätä ei lue lakia, menin lopulta Sävel Finbistroon Hakaniemessä, johon olen lievästi pettynyt viimeisten vuosien aikana.

Koska hiilihydraattien ja rasvan pitoisuus elimistössäni oli kriittisellä tasolla, päädyin paikan ”classic”-hampurilaiseen, vaikka tiesin mitä tuleman pitää. En tarkoita siis sitä, että annoksen laatu olisi saanut mitään ennakkoasenteita syttymään, vaan olen onnekseni alkanut viimeisen vuoden aikana välttelemään tarkoituksella ns. ravintolahamppareita. Jos haluatte tietää miksi, kysykää. Olen aihetta käsitellyt oikeastaan liikaakin jo aiemmissa postauksissa, joten keskitytään hetkeksi olennaiseen.

Sävelen tiskillä tilausta vastaanotti ystävällinen asiakaspalvelija, joka tilaukseni kuultuaan kysyi myös kypsyysastetta. Säästettäköön jännitystä kertomalla heti, että pyytämäni medium tuli pöytään täysin läpikypsänä, joka itsessään aiheutti tietynasteisen pettymyksen. Miksi ravintolat edes vaivautuvat kysymään asiakkaalta haluamaansa kypsyysastetta, jos sitä ei kuitenkaan pystytä toteuttamaan?

Aiemmin kertomani ravintotarpeen puutteesta johtuen en halunnut odottaa toista 15 minuuttista uuden hampurlaisen kanssa, joten tyydyin siihen mitä sain.

Burger muuten edustaa hyvin omaa luokkaansa. Pihvin maku jää melko vaatimattomaksi, sillä sisältä löytyy muutakin kuin vain juustoa. Salaatti ja tomaatti tuntuvat turhalta, sillä makumaailmaa kuitenkin hallinnoi runsas chilimajoneesin käyttö. Itseasiassa kokemus tuo inhottavasti mieleen ajatuksen siitä, miltä Hesburgerin fine dining -versio voisi näyttää.

Hiukan ristiriitaisesti, chilimajoneesi itsessään on kuitenkin annoksen parhaita ainesosia, sillä annokseen kaadettujen ranskalaisten kanssa se toimii erinomaisesti. Ranskalaiset itsessään ovat myös mielipiteen jakavia, sillä vaikka ne on paistettu juuri oikein, ne myös monelle vaikuttavat suorastaan ylirapeilta, ellei kuivilta.

Sävelestä jäi taas hiukan ristiriitainen fiilis. Toisaalta 15,80 ei ole tästä annoksesta mitenkään ryöväystä, mutta kun yksinkertainen pihvin kypsyyden varmistaminen falskaa ja annoksesta kajastaa ketjuravintolan henkeä, niin on vaikea antaa enempää kuin 3/5. Toimiva mättöannos siihen tarpeeseen mitä krapula-annokselta voi vaatia, mutta ei saa aikaan riemunkiljahduksia oikein miltään osin.

Lopuksi, kiitokset kohtuullisesta virvoitusjuomien hinnasta (0,5L / 4e) ja kysymys – miksi ihmeessä Sävelessä veloitetaan bataattiranskalaisista 2 euron lisämaksu?