La Mesa De Maya

La Mesa De Maya

En ole meksikolaisen ruoan (jos minkään) asiantuntija, mutta tiedän mistä pidän. Siksi lähdin tänäänkin pitkälle ja myöhäiselle lounaalle Helsingin Kalliossa Toiselle linjalle avanneeseen La Mesa De Maya -ravintolaan.

Kyseessähän on Rautatientorin laidalla olevan ”Mayan” sisarravintola ja se näkyy. En tiedä paikan autenttisuudesta, mutta tietynlainen ravintolasisustuksen tukkuliikkeen henki kieltämättä tulee mieleen. Paikan sijainnilla on joka tapauksessa tiettyä nostalgiaa, sillä pidin samaisessa rakennuksessa yhtä omista yrityksistäni vuonna 2010-2012. read more

[vifblike btntype="html5"]

Taqueria el Rey

Taqueria el Rey

Erään illan suunnitelmien puitteissa päätimme lähteä testaamaan Ullanlinnassa sijaitsevan Taqueria el Reyn (jonka nimi kääntyy käsittääkseni ”kuninkaan tacopaikaksi”) tarjontaa.

Paikka löytyy sivukadun alkupäästä ja ulkoa päin vaikuttaa varsin pieneltä – ja sanalla sanoen, vaatimattomalta paikalta. Jos en tietäisi, luulisin että täällä tuoppi maksaa alueen keskivertoa vähemmän, mutta rohkeasti sisään vaan.

Oven sulkeutuessa takanani seison ovella hetken. Tarjoilija pyyhältää ohitseni huomioimatta lainkaan ja hetken päästä tiskin takana oleva baarimikko katsahtaa luokseni ja kysyy englanniksi voiko auttaa. Vastatessani suomeksi, että kahden hengen pöytä olisi kiva saada, saan vastaukseksi jotakin varatuista pöydistä – edelleen englanniksi, jonka kontekstista en saa oikein selvää. Päädyn johtopäätökseen, että kaksi ravintolan vapaata pöytää on varattuja, joten parkkeeraan ikkunan baarituolin ääreen. read more

[vifblike btntype="html5"]

Pueblo Bar y Taqueria

Pueblo Bar y Taqueria

Siitä, miten härmäläinen käsittää meksikolaisen keittön, on montaa eri tulkintaa. Jos möyhöttäjiltä kysytään, alkaa gro-magnonmainen pohdinta savikuopista ja -uuneista, mutta useimmat meistä menevät metsään sillä, että texmex-keittiö ei ole meksikolaista. Kuten minäkin tein, ennen.

Eerikinkadulla sijaitseva Pueblo Bar y Taqueria tarjoaa kuitenkin monen mielestä autenttisen kokemuksen meksikolaisesta ruoasta, joten otin mahdollisuuden vastaan vierailla paikanpäällä aurinkoisena iltapäivänä. Paikka mainitsee avautuvansa klo 16, joka pitääkin paikkaansa, mutta keittiö aukeaa vasta klo 17. Pieni ongelma, joka yllätti meidät kävellessämme tsisään varttia yli neljän, mutta ystävällinen asiakaspalvelija kehoitti silläaikaa ottamaan nachoannoksen, joka osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi.

Alkuruoaksi valikoitui nimittäin Mixto, eli nachoannos kaikilla dipeillä. Itse nachot ovat selkeästi parempaa luokkaa, mutta dipit taasen erinomaisia ja ennenkaikkea tuoreita. Erityisesti chipotle oli huikeaa, jonka maistamisesta näen tästä lähtien päiväunia.

Pääruoaksi paikassa tarjotaan pitkälti tacoja erilaisilla täytteillä. Pienen maissitortillan sisään on aseteltu erilaisia täytteitä ja niitä voi tilata kahden, kolmen tai neljän tacon seteissä. Itse valitsimme kahdestaan kolme kahden tacon annosta, kolmella eri täytteellä (chipotle-kana, possunniska ja nauta) ja kun kerroimme aikovamme jakaa ne keskenämme, asiakaspalvelija tarjoutui laittamaan ne valmiiksi kahdelle eri lautaselle lisukkeineen. Tästä kovasti plussaa.

Annoksen saapumisessa kesti aikansa, joka oli helpompi toki sietää nachoannoksen ollessa vielä kesken. Maistelu aloitettiin nautatacosta (2kpl / 9e), joka toi ensimmäisenä mieleen koulun lihamakaronilaatikon. Varsinaisesti lihassa ei sinänsä ollut vikaa, mutta sen sekoittaminen juustoon ja pehmeään maissitortillaan toi vahvasti ensipuraisulta mieleen yläasteen mauttoman suosikkiruoan. Ainekset olivat kyllä tuoreita, mutta jostain syystä toivoisin ruokaani enemmän mausteita. Tai makua. Pelkkä korianteri ei ihan täyttänyt nyt tätä vaatimusta.

Sama reaktio nousi esiin myös possunniskassa (2kpl / 8e). Taco oli valmistettu huolella, mutta maku itsessään jäi vaisuksi. Eikä nytkään puhuta edes siitä, että olisin kaivannut jotain chilihömpötyksiä – vaan ihan pelkkä suola olisi riittänyt. Sitävastoin kanataco (2kpl / 8e) antoi jo ymmärtää vähän toista – chipotlekanassa on pientä twistiä, jota pieni puristus limenlohkosta pääsi vielä terästämään. Ei sillä kuuhun mennä, mutta makua oli jo vahvasti eri tasolla havaittavissa.

Lisukkeina lautasella tarjotaan riisiä ja mustapapumuhennosta, joista molemmat hoitavat kenttänsä hyvin.

Mutta.

Saattaa toki olla, että olen käsittänyt meksikolaisen ruoan väärin ja sen kuuluukin olla tällaista, mutta se ei toki tarkoita, että pitäisin siitä siksi yhtään enempää. Ainesten tuoreus silti yllätti ja siitä valtavat plussat, kuten myös annosten rakentaminen, joka hoidetaan Pueblossa selvästi pieteetillä. Sitävastoin asiakaspalvelussa tuli pari hutilaukausta, kuten kesken aterian tilaamani juoma, jota ei koskaan saapunut – vaikka olimme paikan ainoat asiakkaat.

Kokonaisuutena kahdelta hengeltä, kahden oluen kera loppulasku oli 53,50e, jota voi pitää kohtuullisena. Paikan atmosfääri on varsin miellyttävä, mitä nyt heti avaamisen jälkeen vähän autio ja henkilökunta selkeästi vähän muiden tehtäviensä parissa. Kokonaisuutena paikassa on tunnelmaa ja tietynlaista (arvioitua) autenttisuutta, joka painaa vaakakupissa enemmän kuin ruoka. Siksi 3,5/5.

[vifblike btntype="html5"]

Saint Tortillas (6k)

Saint Tortillas (6k)

CHIPOTLE POLTTAA AINA KAHDESTI

Yksi nopean ruokailun lempparipaikkojani on Kampin keskuksen 6k, johon jokin aika sitten vaihtui nyhtökaurapaikan tilalle lupaavalla nimellä siunattu Saint Tortillas.

Vaikka paikka korvasikin vegaanien tutkan alta ilmeisen nopeasti vilahtaneen nyhtökaurapaikan, ei tuota raaka-ainetta ole unohdettu. Paikka nimittäin tarjoaa subwaymaisesti kompontentteja useaan eri makuun, annokset rakentuvat joko burritoon, tacoihin, kulhoihin tai quesadilloihin. Täytteeksi on niin kanaa, possua, nautaa kuin nyhtökauraakin. Pienen alkupökkelöinnin jälkeen päästyämme asiaan valitsin niistä klassisen burriton savuchili-tomaattikastikkeessa kypsytetyn kanan kanssa (9,70e). Annoin muiden täytteiden kanssa asiakaspalvelijalle vapaat kädet, kunhan ensin pyysin olla laittamatta sisälle riisiä (joka oli hyvä ratkaisu). Vaikka innostun aina hyvästä salsasta (enkä tarkoita tanssia), niin päätökseni hyväksyä suositus paikan chipotlesta tavallaan negatoi mahdollisuuden nauttia pico de gallo -salsan mauista.

Pötkylä päätyi pöytään noin viidessä minuutissa ja valmistusvaiheessa parasta antia oli juurikin se havainto, että paikka tekee itse tortillat omalla prässillä, asiakkaan seuratessa vierestä. Yhtään tuoreempina ne eivät siis paketointimateriaalisiksi voisi päästä.

Ensipuraisulta paikan tortilla antaa luontaantyöntävän säväyksen. Valmistortilloihin tottuneelle tuntuma on kuin purisi märkää tiskirättiä, mutta hetken mussutuksen ja pohdinnan jälkeen totuus valkenee. Pehmeydestään huolimatta Saintin tortilla ei hajoa sisustan kastikkeista huolimatta, jonka varmistaa myös taikinan oiva sitko. Jos hakisin vertailukohtia, vertaisin tähän pakastepizzan ja tuoreen napolilaisen pizzapohjan eroa. Myös maku on kohdallaan, vaikka sisukset tottakai valtaavatkin makunystyrät.

Tortillat tehdään paikanpäällä itse. Tässä se lämpölevyllä prässäämisen jälkeen.

Myönnän, en tunne tuoretortilloja kovinkaan hyvin, mutta en muista ikinä sellaisiakaan maistaessani saaneeni näin sitkoista versiota. En nyt sanoisi tätä edes miinukseksi, mutta hampaisiin jäi syömisen yhteydessä sellainen vähän liimamainen tuntuma, sellainen samankaltainen kuin oikein huonosta makkarasta.

Aineksista on kovin vaikea sanoa juuri mitään muuta, kuin että kaikki ainekset synkkaavat hyvin yhteen. Toki valitsemani kana oli itsessään maukasta vaikka mustapavut ja maissi taisivatkin olla säilykekamaa (?). Chilifanaatikoille tiskiltä löytyy lisämaustetta vaikka minkä, mutta jo paikan chipotle soittaa sisuksissani sambaa sataprosenttisella varmuudella hiukan myöhemmin. Niille, jotka eivät tulisia ruokia lainkaan harrasta, tämä siis varoituksen sanana – annoksesta saa varmasti myös raikkaamman valitsemalla täytteisiin vain kevyet kastikkeet.

Tämän kokemuksen ja annoksen perusteella Saint Tortillas on todella oiva pikainen lounaspaikka. Se ei hienostele tai koreile yhtänä millään, vaan on tiukka paketti kovaluokkaista ravintola joka jörnii sisuksiisi kuin raivotautinen mäyrä.

En jaksanut syödä loppuun. Luulin pienemmäksi. Kannattaa myös varata servettejä, sillä varsinkaan loppuvaiheessa tämä saattaa sotkea kädet.

Arvosanana 4/5, mutta jos käyn uudestaan ja toinen kokemus on yhtä hyvä, saatan nostaa tämän vitoseen. Suosittelen kokeilemaan ja myös jakamaan kokemuksen tämän kommenteissa.

P.S: 6k:lle noin kollektiivisia terveisiä: Suuri osa asiakaspöydistänne oli lauantaina klo 14 aivan saastaisessa kunnossa ja laittakaa selkeät laput/kyltit sinne roskasäiliöihinne mitä mihinkin pitää laittaa. Metallinkeräys olisi varmasti ihan kohdallaan myös, varsinkin kun nyt tuli paikka joka tarjoilee ruokansa foliossa.

[vifblike btntype="html5"]