Erään illan suunnitelmien puitteissa päätimme lähteä testaamaan Ullanlinnassa sijaitsevan Taqueria el Reyn (jonka nimi kääntyy käsittääkseni ”kuninkaan tacopaikaksi”) tarjontaa.
Paikka löytyy sivukadun alkupäästä ja ulkoa päin vaikuttaa varsin pieneltä – ja sanalla sanoen, vaatimattomalta paikalta. Jos en tietäisi, luulisin että täällä tuoppi maksaa alueen keskivertoa vähemmän, mutta rohkeasti sisään vaan.
Oven sulkeutuessa takanani seison ovella hetken. Tarjoilija pyyhältää ohitseni huomioimatta lainkaan ja hetken päästä tiskin takana oleva baarimikko katsahtaa luokseni ja kysyy englanniksi voiko auttaa. Vastatessani suomeksi, että kahden hengen pöytä olisi kiva saada, saan vastaukseksi jotakin varatuista pöydistä – edelleen englanniksi, jonka kontekstista en saa oikein selvää. Päädyn johtopäätökseen, että kaksi ravintolan vapaata pöytää on varattuja, joten parkkeeraan ikkunan baarituolin ääreen.
Menee muutamia minuutteja, tarjoilija tulee luokseni ja kysyy, haluanko syödä ikkunan ääressä. Vastattuani, että odotan seuraa, mutta sopisiko seinän vieressä oleva kahden hengen pöytä – saan vastaukseksi myöntävän vastauksen. Istun siihen, tarjoilija tuo yhden ruokalistan. Tilaan itselleni pisco sourin (12,50e) alkujuomaksi.
Viisi minuuttia myöhemmin seuralaiseni saapuu paikalle, eikä henkilökunta huomioi häntäkään. Hetken päästä tosin pöytään tuodaan toinenkin ruokalista ja oma pisco sourini tulee pöytään. Väittäisin kyseessä olevan pienin koskaan juomani drinkki, jota pohtiessa yli kympin hinta tuntuu vähän tyyriiltä. Maku tosin on kohdallaan. Tilaan siitä huolimatta Malqueridan, espanjalaisen punaisen oluen (8,50e) ruokajuomaksi. Samalla seuralaiseni juomatilaus sössittiin, mutta uusi drinkki tehtiin erittäin nopeasti.
Päätämme seuralaisen kanssa tilata kahdet tacoannokset ja splitata ne keskenämme. Pescado Capeado -kalatacot (18,90e) ja de Nopal -kaktustacot (18,70e). Molemmissa annoksissa on neljä tacoa ja ne saapuvat noin 15 minuutissa. Koska palvelua saa englanniksi, sekoilu tilauksessa vaikutti ettemme saaneet toivotusti annoksia valmiiksi jaettuna. Ruoan mukana saapui pieni kastikelautanen kolmella eri salsalla.
Aloitin kalatacoista, joissa leivitetty ja friteerattu kala on topattu majoneesilla ja peitetty punakaalilla ja porkkanalla. Ensipuraisulla maku ja tuntuma tuo vahvasti mieleen kalapuikot, mutta kertaluokkaa freesimmällä otteella. Ruokalistan kehoitus yhdistää tämä ”sinaloa”-salsaan on erittäin hyvä idea, jota kannattaa kokeilla.
Kaktustacot taasen herättävät ensimmäisenä kummastusta. En ole kaktusta tietääkseni aiemmin syönyt, mutta avotacona tarjoiltu kasa ei ollut aivan sitä, mitä oletin sen olevan. Pienen selvityksen jälkeen kun täytteistä saimme tietää mikä siinä oikeastaan on sitä kaktusta, se vaikutti lähinnä vihreiltä pavuilta – ja nimenomaan siltä vetiseltä purkkitavaralta. Luojan kiitos, maku ei kuitenkaan ollut sama – vaan pirtsakkaampi, pirteämpi – mutta kuitenkaan ei hönkinyt mitään kovin eksoottista makuelämystä. Kokonaisuutena tacossa maistui enemmän ranskankerma ja juusto, pienin säväyksin kaikesta muusta.
Neljän tacon syömisen jälkeen nälkä edelleen muistutti itsestään, joka tarkoitti jälkiruoaksi tilattua churros-annosta (9,50e), joka saapui suhteellisen pian. Annoksen koko miellytti, mutta jälleen kerran pieni dippikipollinen hädin tuskin riitti säästeliääseen käyttöön. Churrosien rapeus ja maku oli täsmälleen kohdallaan ja täydellinen lopetus varsinaiselle aterialle. Tosin täydensin sitä vielä tilaamalla uno mas -henkeen 2cl sotolia (6e), eli samannimisestä kasvista uutettua, mezcalin kaltaista juomaa. Juoma on voimakasta, mutta niille jotka tietävät että tequilaa voi juoda muutenkin kuin suolan ja viskin kanssa tuskasta ähkäisten, tätäkin kannattaa kokeilla.
Kokonaisuutena, illallisesta on vaikea olla pahoillaan. Kaikki el Reyn annokset toimivat erittäin hyvin, joskin palvelussa tuntui välillä olevan vaikeuksia. Silloin kun sitä sai, se oli tosin ylitsevuotavan kohteliasta, vaikkakin väärinymmärrysten mahdollisuus tuntui olevan moninkertainen. Suomeksi palvelua ei tuntunut saavan vaikka kieltämme tunnuttiin ymmärtävän.
Suurin ongelma kokonaisuudessa on se, että itse annokset eivät oikein vastaa hintaansa, vaan niissä on viidennes liikaa. Tacoista puhutaan aina aitona oikeana meksikolaisena katuruokana, mutta samalla lähes femman kappalehintaan niitä ei oikein voi pitää enää alkuperäajatukselleen uskollisena, varsinkin kun pienenkin nälän peittämiseen niitä tarvitaan neljä. Itse ruoan mausta tai laadusta ei ole kuitenkaan pahaa sanottavaa, mutta hinta-laatusuhteesta ja palvelun tökkimisestä johtuen, viisi tähteä on kaukana arvosanasta. Siitä huolimatta 4/5.