Helsingin Kalliossa pystyyn kohoava Lyyra on malliesimerkki helsinkiläisestä uudisrakentamisesta, jossa torpataan maan tasalle vanhoja rakennuksia ja rakennetaan tilalle ihan samanlaisia persoonattomia möhkäleitä.
Mitä tahansa arkkitehtuurisista ratkaisuista mieltä olenkaan, niin olen kiinnostuksella seurannut alueen ravintolaskenen kehittymistä. Aiemmin viereiseen rakennukseen ilmestynyt Cave tuli testattua jo aiemmin (aiheesta en tosin tehnyt artikkelia tänne) ja nyt käväisin juuri aloittaneessa UG:ssä – viralliselta nimeltään ”Urban Gourmet”.
Kyseessä on ihan perinteinen ns. food court kävijän näkökulmasta ja sen myötä viiden eri ravintolan tarjonta on myös liian laajaa tarkasteltavaksi yhdessä artikkelissa. Kuten aina, tämäkään artikkeli ei anna laajaa kuvaa ravintolakonseptin antamasta tarjonnasta – ainoastaan mielipiteeni yhdestä annoksesta, jonka tällä kertaa tarjoili Roskakala.
Pidän kovasti kalasta, mutta sitä tulee syötyä aivan liian vähän. Pidän myös todella paljon ajatuksesta, jossa kamppaillaan ”roskakala”-termiä vastaan ja myös siitä tietynlaisesta ”fuck you” -asenteesta, joka paistaa ravintolan nimeämisen kautta koko termiä kohtaan. Mutta kun näin ruokalistalla paikan tekemän Fish & Chips -annoksen (17,90 €), päätös oli helppo myöhäistä lounasta ajatellen.
Ravintolan toiminta on automatisoitu todella pitkälle. Pöydässä on QR-koodi, jonka skannaat puhelimella, maksat tilaamasi ruoat ja juomat verkossa – ja tarjoilija tuo ruoat samaan aikaan pöytään koko seurueelle – vaikka jokainen olisikin tilannut eri ravintoloista ruokansa. Kuulostaa teoriassa kätevältä, paitsi niille joilla ei ole älypuhelinta.
UG – Urban Gourmet
