Alice Italian

Alice Italian

Jos ajattelisin haluavani töihin trendikkääseen startupiin lippispäisten mainostoimistojamppojen kanssa, olisi Konepajan kulmassa sijaitseva Wonderland juuri sellainen paikka missä viihtyisin. Saman talon pohjakerroksessa on sijainnut jo jonkin aikaa Alice Italian -ravintola, joka huhujen mukaan suoriutuu tehtävästään erinomaisesti. Tätä olen yrittänyt viimeisen puolen vuoden ajan todeta itsekin, mutta yllättävän monesti paikka on ollut joko kiinni tai yksityistilaisuudessa. Näin aluksi siis suosittelisin kiinnostuneita varmistamaan, että paikka on ylipäätään avoinna.

Koska Lue lisää...

Thai Orchid (Konepaja)

Thai Orchid (Konepaja)

Asun Alppiharjussa, jota kiinteistönvälittäjät tiuhaan nimittävät myös Kallioksi. Melkein vieressä sijaitsevan Konepajan alueella sijaitseva Thai Orchid on naapuruston kanssa käydyissä ravintolasuosituskeskusteluissa vilahdellut aina silloin tällöin ja siksi oli aika käydä koeponnistamassa sekin.

Paikka sijaitsee suhteellisen isossa ja hyvinvalaistussa liiketilassa, jossa vastaanotto on mitä se aasialaisissa paikoissa usein on. Täynnä olutlaatikoita ja myrtsin näköistä vastaanottajaa. Palvelu on kuitenkin iloista – jopa siinä vaiheessa kuin luulin tänään olevan Lue lisää...

Classic & Vegan

Classic & Vegan

Muutama päivä sitten huomasin Facebookin paikallisryhmissä, että Hakaniemen metroasemalle oltiin avaamassa uutta ravintolaa. Koska tuo liikennesolmu osuu lähes päivittäin myös omalle reitilleni, oli syytä käydä heti tarkistamassa tilanne.

Ravintola ei tosiaan vielä ole ehtinyt juuri omaa tarjontaansa esittelemään sosiaalisessa mediassa, mikä oikeastaan kenen tahansa mielestä on suuri virhe. Vähintäänkin ruokalista pitäisi saada näkyville kaikissa mahdollisissa kanavissa, mutta ainakin vielä se on nähtävissä vain ravintolan tiskillä, josta myös tilaukset tehtiin.

Ensimmäisellä kerralla kävin syömässä vain pikaisesti pikkunälkään, joten ruokalistasta valikoitui mezelautanen, jossa valikoimasta voi valita viisi eri täytettä, joiden lisäksi tarjoillaan leipää. Annos saapuu pöytään täysin tyhjässä ravintolassa varttitunnissa ja asettelu lautasella on toteutettu varsin kauniisti. Annokseen valittu hummus on keskiluokkaa parempaa, mutta ei räjäytä mitenkään pankkia. Viininlehtikääryleissä olisi parantamisen varaa ja grillattu paprikamunakoiso toimii mainiosti leivän kanssa kuten pitääkin. Vihannestahna ezme ei taas erotu edukseen. Tahnojen toteutus on hyvää keskitasoa, mutta varsinainen positiivinen yllätys jää kokematta. Annoksen osana tilatut falafelit ovat ehkä sen heikoin osa, sillä kaksi pikkuruista falafelkiekkoa ei anna parastaan. Sisus on kyllä maistuvaa, mutta molempia on kypsytetty hitusen liian pitkään ja pinta on brikettimäisen kova ja kuiva – makuun tulee helposti ripaus hiiltä ja perinteisen suomalaisen juhannuksen ylikypsytetty grillikokemus tulvii mieleen. Annoksesta saisi suoraan paremman tuplaamalla leivän määrän ja suurentamalla falafeleja.

Mezekokemus ei siis hirvittävästi vakuuttanut, mutta päätin  antaa paikalle uuden mahdollisuuden. Ruokalista on kuitenkin laaja tarjoten niin hampurilaisia, pizzaa, pihvejä ja kebabbejakin – kaikkia vahvasti myös vegaanisine vaihtoehtoineen. Ensivaikutelma, yleisestä atmosfääristä ja palvelusta puhumattakaan ei kuitenkaan hengi ihan perinteistä kebabberiaa, joten yllätyksiä saattaa löytyä. Siispä seuraavana päivänä uudestaan…

…ja tilaukseen grillipihvi (18,50e). Jälleen odotusta pöydässä 15 minuuttia ja annos löytää tiensä eteeni. Tällä kertaa annos on selkeästi runsaampi kooltaan vaikka 220 gramman naudanlihapihvi on kutistunut kypsennettäessä enemmän kuin olettaisi. Tilausvaiheessa pihvin kypsyysastetta ei tiedusteltu ja lautaselle päästyään se kostautuu – pääosa siitä on läpikypsää, mutta liha on silti mureaa ja laadukasta ja maustaminen on kohdallaan.

Annoksen lisukkeet eivät myöskään aiheuta vallattomia ilonkiljahduksia. Ranskalaisissa on onnistuttu hyvin ja suolaus on kohdallaan ja sivusalaatti on hiukan yllättäen selkeästi parempi. Tuoreus ja vinaigrette (?) tuo makuun sopivasti vääntöä ja tästä on helppo olla tyytyväinen. Itseasiassa sen tarjoama makuelämys ei ole ihan linjassa annoksen muiden osien ”tavallisuuden” kanssa, joka edelleen pohdituttaa. Jokseenkin kummallista, kun ”ihan ok”-tasoisessa kokemuksssa yhtäkkiä tulee tällainen pikkujuttu, josta ei tiedä onko se parasta koskaan maistamaasi.

Kokonaisuutena grillipihvi kuitenkin kärsii samasta lopputuloksesta kuin mezelautanen. Se ei tunnu sellaisenaan aivan hintansa arvoiselta ja kaipaisi parin euron hinnanalennusta. Ravintolan sisustus on siisti, palvelu on ystävällistä, mutta loppujenlopuksi kyse on hiukan erikoisesta konseptista – kebabberian, vegaaniravintolan ja sporttibaarin risteytys – metroasemalla. Vähemmästäkin jää ilmaan kysymys, ollaanko tässä pyritty vaan palvelemaan kaikkia ja unohdettu se, että alle kymmenelläkin annoksella pärjää, kunhan ne on toteutettu erinomaisesti?

Jokatapauksessa, paikasta jää helposti miellyttävä jälkimaku vaikka arvosanaksi ruoalle on pakko antaa 3/5. Toivottavasti annokset jatkossa saavat entistä enemmän omaperäisyyttä ja paikka löytää nopeasti oman linjansa. Metroaseman välitasanne ei liene maailman helpoin liikepaikka.

Oluthuone Konepaja

Oluthuone Konepaja

Aina sillointällöin huomaan viipyileväni alueella, jossa nälkä pakottaa tikanpojan syömään jotain paikassa, johon ei jo lähtökohtaisestikaan koe kovinkaan suurta mielenkiintoa. Tällaiseksi osoittautui Oluthuone Konepaja, joka sijaitsee Aleksis Kivenkadun ja Sturenkadun kulmassa, uuden toimistotalon kulmahuoneistossa.

Paikalla on myös kirous ja se on ”S-ryhmä”. Luvassa on useinmiten siis odotettavissa melko heikkotasoinen ja/tai ylihintainen ruokatarjonta, sikälimikäli kokemusta on muistaminen – mutta rehellisyyden vuoksi ketju on toki erityisesti pubeissa ja anniskeluun keskittyvissä ravintoloissa parantanut tahtiaan. Valitettavasti jokin muukin on noussut siinä samalla, mutta siitä lisää myöhemmin.

Tilasin tyhjässä ravintolassa iltapäivästä itselleni ilahduttavasti hodareihin kallistuneesta listasta perusversion (5,90e) jossa luvattiin olevan mausteinen makkara kaiken keskipisteenä. Koska en uskonut annoksen olevan kovinkaan iso ja nälkä oli melkoinen, otin sivuun myös dippiperunat (5,90e).

Perunat saapuivat ensimmäisenä – ja vaikka ulkonäkö oli suorastaan sykähdyttävä, jäi kokemus annoksesta vajaaksi. Perunoiden reunat olivat osittain hiiltyneitä ja ilmeisesti uunissa paistettuna osa niistä jäi silti hiukan raaoiksi. Tarjottava dippi (BBQ) täysin ok, mutta myös persoonaton, ns. suoraan purkista.

Pääkohteena kuitenkin oli hot dog ja sen ensinäkeminen sai pienen puoliheijarin aikaan. Herkullinen ilmestys, kieltämättä, jonka asetteluun oli panostettu. Paahdettua sipulia tosin oli niin paljon, että puolet siitä sai suoraan varistella pois. Täytteiden määrässä ei muutenkaan olla kitsasteltu, mutta kokonaisuutena se olisi saanut olla suurempikin. Myöskään luvatusta mausteisuudesta makkaran osalta ei saanut mitään kosketusta, koska melko massiivisesti annosteltu aioli peitti kaiken muut maut alleen. Myöskin sämpylä oli kuin Idolsin neljänneksi tullut – niin tylsä että unettaa.

Baariruoan kyseessä ollessa arvosteluasteikkoni on kuitenkin hiukan matalammalla, sillä ravintolamaailmat ansaitsevat hyvää pubiruokaa listoilleen. Tämä Konepajan hodari jää kuitenkin melko keskitien kulkijaksi. Se on ”ihan ok” – mutta sieluton, tylsä ja aiolin jälkeen myös muuten mauton. Se ei tee perushodarin tehtävää ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta siinä on oikeaa kunnon yritystä viedä perushodaria hiukan sille ”nextille levelille”.

Sen se kuitenkin tekee hiukan horjuen. 3/5.

Hum Hum & Cairo Lover

Hum Hum & Cairo Lover

Muutama vuosi sitten Kallion ytimessä, Kurvin välittömässä läheisyydessä avasi Hum Hum Fast Food, joka tarjoili pääasiassa melkoisen isokokoisia falafel- ja shawarmarullia. Paikka ei juuri noussut parhaaseen kukoistukseensa ikinä, johtuen lähinnä tilan aiheuttamista rajoituksista, jonka vuoksi oikeaa keittiötä ei ollut mahdollista käyttää.

Nyt ravintola on kuitenkin vaihtanut paikkaa 3. linjan ja Porthaninkadun kulmaan, jossa se on vallannut tilat geneeriseltä kebabpaikalta, jonka nimeä kukaan ei enää muista, jos alunperinkään tiesi. Taakka vanhasta tilasta ja sen ylläpitäjän aiheuttamista muistikuvista on aina olemassa, mutta jos paikassa kävi ainoastaan valuessaan Majavasta hirvittävässä tuiterissa alaspäin Porthaninkatua – ei muistikuvat muutenkaan ole olleet kovinkaan selkeitä. Siinä mielessä Hum Hum ei varmastikaan joudu kärsimään entisestä taakastaan.

Joka tapauksessa, alueella on tilaa aina erikoiselle keittiölle.

Käyntini osui hetkeen, jossa paikan tilanne on muuton jäljiltä vielä sekaisin. Ruokalistat ovat itsessään vielä vähän olemattomat, nettisivut päivittämättä ja muutenkin on vähän kokeilun makua. Suosituksesta päädyn kuitenkin Cairo Lover -pizzaan – vaikka välttelisin muuten tällaisessa paikassa sellaisten syömistä. Vaihtoehto vaikutti kuitenkin sen verran eksoottiselta, että myönnyin.

Pizza tulee pöytään 10 minuutin päästä, tulikuumana. Tuoksussa on tosiaan poikkeavuutta, eli heti ensimetreiltä tietää, että maussa ei tule olemaan tavanomaista pizzaa. Pohja on tehty pitaleivän reseptillä, jossa reunojen rapeutta on reilusti, mutta sitkoa jopa siinä määrin, että epäilin hetken taikinan olevan raakaa. Täytteistä makua ensimmäisenä hallitsevat tavanomaisemmat sipuli ja munakoiso, kana-shawarma jää upoksiin muiden täytteiden taustalle – mutta ajoittain makua hallitsee täysin kastikkeena käytetty tahini. Omaan makuuni sitä on ajoittain tuplasti liikaa ja se tuo makuun tunkkaisen, hiekkaisen lisänsä.

Hum Humin Cairo Lover -pizzassa on kieltämättä ajatusta, mutta omaan makuuni se ei aivan osu kohdalleen. Itse toivoisin reilusti enemmän kanaa täytteeseen ja tahinin taittamiseen sen sekoittamista esimerkiksi jugurttiin. Toisaalta tällöin kun pohjassakin on jo vahvaa pitasuorittamista, olisi enää kyseessä lättymuotoon tehty kanapita, joten miksei sitten suoraan söisi sellaista?

Kokemus ei ole kuitenkaan lainkaan huono, hinta (8e) tuntuu täysin sopivalta. Tuntuu että resepti tarvitsee vielä paljon työtä tuodakseen maut tasapainossa kitalakeen. Tällaisena vaikka arvosana onkin vain 2/5, on pettymystä vaikea tuntea. Lähinnä olo on vähän etuoikeutettu, sillä harvemmin näin varhaisessa vaiheessa saa kokeilla jotain uutta.

Huomiona muuten, että paikan palvelu on täysin 5/5.

Musta Härkä & wieninleike

Musta Härkä & wieninleike

Jossakin välissä tähän ryhmään tuli vinkki, että Mäkelänkadulla sijaitseva Ravintola Musta Härkä tarjoilee listallaan myös wieninleikettä. Tänään oli siten se päivä jolloin kävin lähistöllä palaveerattuani tarkistamassa, mihin tuo Mäkelänkadun mustassa aukossa sijaitseva ravintola kykenee.

Hiukan neljän jälkeen sisään kävellessäni tunnelma oli synkkä. Tuntui kuin olisin kävellyt sisään yökerhojuottolaan sen aukioloaikojen ulkopuolella. Pikainen vilkaisu takaoikealle kuitenkin vahvisti, että paikassa on kuin onkin ruokaosasto – ja yleisilmeestä kovasti poikkeava sellainen. Tupakkakopin mieleen tuovan lasiseinän takana oli nimittäin hiukan tunkkaisesti sisustettu, mutta siististi katettu ruokailutila.

Paikan sisäinen ristiriita ei antanut lupaa odottaa kovin korkeatasoista elämystä, varsinkin kun leikkeen hinta (12,90e) edustaa tavanomaista kebabberiatasoa.

Annoksen saapuessa melko pian pöytään, ensivaikutelma löi ällikällä. Annos ei varsinaisesti ole niitä kaikkein suurimpia, mutta annoksen lisukkeet eivät ole myöskään tavanomaisimpia. Toisessa päädyssä suorakulmaista lautasta tarjolla on äärimmäisen maukkaiksi maustettuja (ja omaan makuuni himpun ylikypsiä) uuniporkkanoita ja toisessa kermaviili-majoneesikastiketta.

Tässä vaiheessa hylkäsin ajatuksen klassisesta wienerschnitzelistä lopullisesti.

Itse leike on hinnastakin päätellen possua ja rehellisyyden nimissä, se voisi olla laadukkaampaakin. Hammas tavoittaa kumimaista tuntumaa muutamaankin kertaan tätä leikettä syödessä, mutta vaikka leikkeen leivitys on maultaan onnistunut, on leike onnistuttu paistamaan korppumaisen kuivaksi erityisesti reunoiltaan. On aivan karvan varassa, onko se vielä syötäväksi kelpaavaa. Leikkeen keskiosilta tilanne on jo selkeästi parempi, mutta siitäkin löytyy hiiltyneitä osia. Annoksen kokannut on tehnyt klassiset ”parempi puoli ylöspäin”, mikä toki on enemmän kuin odotettavaa.

Ranskalaiset, kaprikset ja anjovis toimivat – vaikka viimeksi mainittua löytyy annoksesta hälyttävän vähän. Myös sitruunaviipaleen soisi tarjoiltavan lohkona, mutta tämän nyt kaikki tiesivätkin jo.

Noin yleisesti ottaen on hämmentävää välillä törmätä annoksiin, joissa on selkeästi pyritty tavoittelemaan jotain perus kebabberian tarjontaa parempaa, mutta silti hintataso on hyvinkin kohtuullinen. Tämän annoksen suhteen on harmi, että pienet virheet kostautuvat juuri väärissä paikoissa, sillä pienellä pieteetillä tästä olisi helposti rakentunut hyvää 3/5-tasoa oleva hinta-laatusuhteeltaan erinomainen annos. Tällaisena tämä kuitenkin ansaitsee arvosanan 2/5.

Ai niin – tuo valkoinen kastike. Toimi loistavasti ranskalaisten kanssa, mutta sen voisi tarjoilla erillisessä dippikulhossa. Leikeenkin kanssa sen maku pehmensi osittain korpuksi poltettua leivitystä, mutta keskustelu siitä kuuluuko se sellaisenaan wieninleikkeeseen on liene turhaa. Asiakkaan kannalta olisi juuri siksi mukavaa jos sen voisi eristää jo tarjoiluvaiheessa leikkeestä.

Kahvila-Ravintola Nuppu

Kahvila-Ravintola Nuppu

Vuosia sitten huomasin kotikulmilleni ilmestyneen vähän kauhtuneen näköisen ravintolan, jossa en pitkään aikaan ymmärtänyt käydä. Sitten eräänä kauniina kevätpäivänä eksyin sinne lounaalle ja hämmästyin, miten hyvää ruokaa paikka tekikään. Jostain syystä en paikassa ole tästä huolimatta käynyt kuin ehkä kahden käden sormilla lueteltavan määrän, enkä itsekään ymmärrä miksi. Hinta-laatusuhde, varsinkin lounaissa etsii nimittäin vertaistaan. Itse valitsin taannoin meriahventa (12e) ja vähän pelkäsin valkoisen kalan kirousta, niistä kun helposti tulee mauttomia.

Pelko oli silti (taas) täysin turha, sillä annos oli jälleen kerran erinomainen. Öljyssä ja suolassa ei selkeästi ole taaskaan säästelty ja kaikki muut mausteet ovat kohdallaan. Toki annosta voi kritisoida ihan koon osalta, sillä raskaan työn duunarit jäävät tästä helposti nälkäiseksi.

Ehkä siinä on juuri se syy, miksi Kahvila-Ravintola Nuppu on niin usein hiljainen kortteliravintola? Se ansaitsisi oman ruokansa osalta kuitenkin huomattavasti paljon enemmän asiakkaita ja vilskettä, sillä ainakin omaan makumaailmaani paikan ruoka on todella hyvää. En ole kovin paljoa itse paikassa kokeiluja harrastanut, mutta toki vajavaisella otannallani olen huomannut lisukkeiden (ymmärrettävän) samanlaisuuden annoksesta toiseen. Toisaalta, itselleni ne ovat tämänkin annoksen paras osuus, joten en valita. Huomioinpahan vain.

Jos ette tästä paikasta ole vielä kokemust saaneet, niin menkää ihmiset syömään ja kertokaa oma mielipiteenne tässä ketjussa. Paikka omasta mielestäni ansaitsee tosiaan paljon enemmän, mutta säälimättömästä hehkutukestani huolimatta ihmettelen itsekin miksen ole paikkaa enempää itse suosinut.

Going Greek

Going Greek

Helsingin Kallioon, aivan omille nurkille avasi tänään GoingGreek – pieni 12 asiakaspaikan kreikkalainen ravintola. Paikka tarjoaa paitsi gyroja, myös kovasti muodissa olevia kulhoannoksia.

Itse päädyin lammasgyroon (12e), lisukkeena paahdetut kurpitsat (4,50e).

Oma ongelmani on gyrojen kanssa, ettei omaa kokemusta niistä kovin paljoa ole, muutamaa napolilaista katuruokakokemusta lukuunottamatta. En siis ole paras ihminen arvioimaan, kuinka lähellä tämä on alkuperäistä kokemusta, mutta itse miellyin tarjontaan. Omassa gyrossani miellytti kovasti alun raikkaus ja tuoreus, joka vaihtui pieneen pettymykseen lampaan tullessa vastaan – joka olisi tarvinnut pientä kirpeyttä tai lisää mausteita. Nyt se maistui ”vain” lampaalta, joka tietysti sellaisenaan on hyvää – mutta leivän täytteenä tuntui vähän pettymykseltä. Annoin kuitenkin palautetta itse tekijöille ja paikassa luvattiin tätä(kin) palautetta kuunnella. Muistetaan siis antaa palautetta aina kun kysytään, miltä maistuu. Ensi kerralla kokeilen puheiden mukaan mausteisempaa kanavaihtoehtoa.

Varsinainen oma lempparini kuitenkin on paahdetut kurpitsat. Ehkä epäilin näiden toimivuutta ensin, mutta niiden kanssa tarjoiltu dippi oli kerrassaan loistava. Maut täydentävät toisiaan erinomaisesti ja vaikka paahdetun kurpitsan suutuntuma on vaahtomuovin tasolla, on sen maku tällaisessa paikassa erinomainen.

Yleisenä kritiikkinä tottakai voi sanoa, että 16,50 euron ateriana kokonaisuus on melko arvokas, jopa kallis – mutta toisaalta lisukkeineen ateria toimi hyvin ja täytti kovankin nälän.

Ilmapiiristä kuitenkin vahva plussa, paikan sisustus on mahtava, eikä paikka nyt ole tarkoitetukaan pitkään illanistujaisiin. Plussaa myös, että pienen salipuolen nurkassa on asiakkaille ilmainen kuplavesihana, jonka vieressä on tuoreita yrttejä ja appelsiinilohkoja juoman virittelyyn.

Kannattaa käydä kokeilemassa.

Bites Vallila

Bites Vallila

Lauantai-iltaan kuului olennaisena osana jätkäin kanssa pelaaminen ja koska kukaan ei jaksanut alkaa miettimään ruokaa, päätettiin yksissä toimin hoitaa Woltin kautta sapuskaa pöytään. Kohteeksi valikoitui Bites Vallila, josta jokaiselle tilattiin paikan perusburger.

Paikka on jäänyt kokeilematta vaikka olen kuullut siitä pelkkää hyvää. Kahden eri burgerin (tavallinen ja vege) lista ei antanut syytä uskoa paikkaan – saati näky avatessamme rasiat. Kuljetuksen jälkeen rasian sisältö näytti lähinnä siltä että nautaeläin olisi sontinut siihen – ollessaan pahassa vatsataudissa.

Hampaiden upotessa bursaan ensivaikutelma kuitenkin muuttui iloksi. Pihvi nimittäin oli paitsi paistettu täydellisesti, myös maustettu. Juusto ja lisukkeet olivat hillityt ja ennenkaikkea toivat lisää itse pihvin makuun, eivätkä peittäneet sitä (vink vink Hesburger, ottakaa oppia). Ja kaiken lisäksi myös itse pulla on erinomainen.

Olen aiemminkin mainostanut olevani burgerfundamentalisti ja se tarkoittaa osaltani sitä, että burger ei ole burger, jos sitä ei voi syödä käsin. On ilo törmätä tällaisiin burgereihin jossa yksinkertaisuudella ja voisinpa sanoa – rakkaudella – saadaan aikaan simppeli burger, joka maistuu erinomaiselta ja joka on ilo nauttia. Siksi on helppo sanoa, että Bitesin burger on aikalailla 5/5.

Ainoa miinus tulee siitä, että bursan kokoon nähden hinta (10e) tuntuu hiukan kovalta. Sen maksettuani ja bursan syötyäni ei silti jäänyt kusetettu olo. Siispä vahva suositus.

Alppitorin pariloitu lohi

Alppitorin pariloitu lohi

Tänään testauksessa oli Ravintola AlppiTorin lounas. Alueen lounashintoihin verrattuna paikka tarjoaa keskihintaista lounasta, annoshintojen liikkuessa 8-12 euron välillä.

Tämän viikon lounaslistalta valikoitui syötäväksi pariloitu lohi (10e), joka tarjoiltiin tillimuusin ja punajuurimuhennoksen kanssa.

Itse lohi tarjoiltiin sellaisena mitä se tarjoillaan monissa muissakin paikoissa – eli oikein tehtynä ja maustettuna. Mitään suuria makuelämyksiä tämä annoksen ”pihvi” ei tarjoa, mutta vaikea tähän on pettyäkään.

Sitävastoin punajuurimuhennos on täydellinen. Punajuurikuutiot ovat maukkaita ja kermaan rakennettu kastike todella maukas, erityisesti ryyditettynä hyvällä perunamuussilla jonka rakenne on myös erittäin hyvä.

Annos on hyvä esimerkki lounasannoksesta, jossa keskinkertaisen raaka-aineen (=lohi) varaan rakennettu annos saadaan hyvillä lisukkeilla korotettua aivan toiseen sfääriin. Alppitorin lounaslohiannos on hyvä, jopa niin hyvä, että sitä on vaikea olla suosittelematta kaikille heille, jotka lohta eivät aivan täysin vihaa.

Lounasannoksena helposti 4/5. Erittäin kohtuullisen hintainen, maukas, konstailematon – mutta samalla arkeen ripauksen luksusta tuova annos.

Suosittelen.