Kallion Oiva

Kallion Oiva

Jätän tähän kirjoittamatta kaikki ne väkinäiset aloitukset Fredistä, Kolmannesta Linjasta ja portsarille annetusta lantista ja kuittaan kaiken Kallion Oivaan liittyvän kulttuuriväritteisen legendan vain kuittauksella:

Kallion Oiva on legendaarinen paikka.

Kuten kaikki tiedämme, legendaarisuus ei aina automaattisesti tarkoita, että paikka olisi oikeasti suositeltava tai siellä tarjottava ruoka hyvää – mutta tokihan legendat asettavat vastaavanlaisten paikkojen ylläpitäjille ja pyörittäjille tiettyjä odotuksia joihin sopisi ihan kulttuurihistoriallisista syistä sitoutua. read more

Boka

Boka

Helsingin Kallioon laskeutui jokin aika sitten Boka-niminen balkanilaista ruokaa tarjoava pikkuravintola ja kuulin yhtäkkiä siitä suunnasta jos toisestakin. Tämä piti käydä testaamassa ja se tapahtui tänään.

Saavuin paikalle samana päivänä kuin HS oli kirjoittanut asiasta artikkelin ja paikalla oli lisäkseni vain neljä asiakasta. Varasin itselleni ja ruokaseuralleni pöydän ja odotellessani katselin muiden saapumista paikalle – jokainen tuntui olevan vähän hämmästynyt, että paikassa on tilaa.

Palvelu tähän mennessä oli erinomaista, tosin sitä sai vain englanniksi, joka aina vähän hiertää. En tiedä miksi, mutta jotenkin olisi kiva että asiakaspalvelussa osattaisiin edes perussanasto. read more

JJ’s BBQ

JJ’s BBQ

Helsingissä ei pahemmin amerikkalaistyyppistä BBQ:ta ole näkynyt – mieleen tulee ns. aidoista paikoista vain 2019 itä-helsinkiin avannut Helsinki Beer Factory.

Kävin Onlynams-youtubekanavan kolmantena osapuolena nauttimassa JJ’S BBQ -ravintolan popupista viime viikolla ja siinä samalla tuli tarkasteltua tarjontaa tutun analyyttiseen tapaan. Sallinette, että tämä teksti ei kuitenkaan lähesty siis paikkaa samankaltaiseen, tavallisen asiakkaan näkökulmasta suoritettuun visiittiin – vaan arvostelun taustalla on tyypillinen mediakorruptio. Ravintola tarjosi annokset mediastatusta vastaan, mutta toivottavasti koette tekstin silti säilyttäneen koskemattomuutensa. Minä ainakin koen (ja se riittää ainakin minulle).

Ravintola on tosiaan perustettu Sturenkatu 21:n, eli ns. Volvo-talon kulmatilaan taannoin perustettuun Naughty Burgerin koekeittiöön ja sen on luvattu pysyvän toiminnassa ainakin loppuvuoden. Arvatakin jo voi sen löytävän uuden kodin jo vuoden 2023 alkupuolella, sillä perjantai-iltapäivällä reilusti lounasajan jälkeen paikka oli silti lähes täynnä. Tiedä häntä, jos JJ’s ja Naughty tulevaisuudessa löytävät suuremmankin yhteisen sävelen? Nähdäänkö tässä kenties jonkinasteinen fuusio omistavien yhtiöiden välillä vai tekeekö Naughty Group Oyj niinsanotut Kotipizzat (joka hankki Social Burgerjointin aikanaan) ja laajentaa toimintaansa JJ’s BBQ Oyn avulla? Laajentumista kebappirintamallehan on vastikään jo todistettu!

Jokatapauksessa, paikan tunnelma on tuttu ja kun kerran paikalla oleva ystävällismielinen korporaation edustaja ilmoitti, niin valitsimme lautaselle mitä monenlaisinta särvintä. Itse pääannokseksi valitsin Texas Hot Dogin (9 €) ja lounasseuran kanssa jaettavaksi Meat Platter 2+2 (20 €), johon vaihtoehdoista valitsimme pulled porkin, pork bellyn, mac & cheesen ja fried potatoesin. Tämän lisäksi extrana saimme myös coleslawn ja valkosipulidippiä. read more

Addis Ethiopian Kitchen

Addis Ethiopian Kitchen

Aina siitä lähtien kun monta kesää sitten Helsinkiä kiersi berbere-maustettuja hodareita tarjoava ruokapyörä, olen kaivannut syvällisempää otetta etiopialaiseen ruokaan – ja Sturenkadulle kaikessa hiljaisuudessa avannut Addis vastasi tähän kysyntään.

Ravintola on ollut paikoillaan jo pitkään – todennäköisesti vuosia, mutta jostain syystä Vallila edustaa ravintoloidensa osalta sellaista aluetta, jota harvemmin kokeiluluonteisesti tutkii. Kotiinkuljetetun ruoan osalta ovat sormet monta kertaa hiplailleet ravintolan tarjontaa, mutta syystä tai toisesta valinta on aina osunut toiseen ravintolaan. Paitsi tällä kertaa. read more

Noodle Story

Noodle Story

En ole kovinkaan suuri kiinalaisen ruoan fani, mutta Helsingin ravintolaskene on niidenkin osalta monipuolistunut tavattomasti. Hyviä esimerkkejä löytyy tästäkin blogista, mutta nyt kun kävin vihdoin lähes kotini naapuriin pystytetyssä Noodle Storyssä, olen entisestäkin vakuuttuneempi, että geneeristen kiinalaisten seasta löytyy timantteja.

Toki, Noodle Story on hyvä esimerkki myös siitä, miten osa etnisistä keittiöistä on kehittymässä ketjuluonteiseen suuntaan. Tälläkin ravintolalla on rinnakkaispaikat niin Isossa Omenassa Espoossa kuin Herttoniemessäkin. Ja kuten ketjuluonteisuuteen kuuluu, kaikissa sama ruokalista. read more

La Mesa De Maya

La Mesa De Maya

En ole meksikolaisen ruoan (jos minkään) asiantuntija, mutta tiedän mistä pidän. Siksi lähdin tänäänkin pitkälle ja myöhäiselle lounaalle Helsingin Kalliossa Toiselle linjalle avanneeseen La Mesa De Maya -ravintolaan.

Kyseessähän on Rautatientorin laidalla olevan ”Mayan” sisarravintola ja se näkyy. En tiedä paikan autenttisuudesta, mutta tietynlainen ravintolasisustuksen tukkuliikkeen henki kieltämättä tulee mieleen. Paikan sijainnilla on joka tapauksessa tiettyä nostalgiaa, sillä pidin samaisessa rakennuksessa yhtä omista yrityksistäni vuonna 2010-2012. read more

Capo 33

Capo 33

Pari vuotta sitten kirjoitin Kallion ytimeen saapuneesta Hum Hum -ravintolasta, joka keskittyi egyptiläiseen katuruokaan. Muutamia kuukausia sitten kuulin Capo 33:sta, joka on avannut Alppilan Viipurinkadulle. Paikan ruokalista vaikutti myös tutulta, joten testi oli jossakin välissä tehtävä.

Nyt koronakevään aikana testaus tuli ajankohtaiseksi Woltin kautta ja ruoka saapui paikanpäälle kerrankin lämpimänä. Tilasin Big Guy Fattah’in (10e), jonka mukana saapui myös neljä lisuketta. Tzatziki, hummus, baba ganoush ja ”oriental salad”. read more

Frantoio

Frantoio

Kotikaupunginosassani Kalliossa on jonkin aikaa pitänyt majaansa Frantoio-niminen pikku kuppila, jonka falafelit ovat herättäneet huomiota jopa Helsingin Sanomissa asti. Toissapäivänä huomasin Woltissa paikan ensimmäistä kertaa ja kun työpäiväksi olin sitoutunut tehokkaasti istumaan kotona – ei tilauspäätöksen tekeminen ollut vaikeaa.

Tapani mukaan, otin kaksi annosta. Shawarma-pitaleivän (7,90e) ja falafel platen (10,90e). Ensimmäinen näistä oli odotetun kaltainen, standarimallinen pitaleipä salaattipainotteisella sisällöllä. Ei mitään erikoista, mutta tyylipuhdas suoritus alle kahdeksan euron pitaleiväksi. Falafel-lautasen asettelu taasen kärsi kovasti kuljetusastiasta ja rapeapintaiset falafelit (6 kpl) olivat kärsineet hiukan. Annoksessa oli myös hummusta, tabboulehia ja ranskalaisia. Vaikka näistä kahdesta kuljetusannoksesta pitaleipä oli hinta-panossuhteeltaan edullisempi, ei Frantoion falafelit ole syyttä saaneet positiivista huomiota. Falafeleiksi ne ovat poikkeuksellisen maukkaita ja rakenteeltaan erinomaisia – mutta koska ne ovat falafeleita, niitä ei edes pidä nauttia ilman jotakin mihin dipata. read more

Villd

Villd

Siitä ei ole kuin kuukausi – kenties puolitoista, kun asuntoni läheisen kebabpizzerian ikkunoihin ilmestyi ilmoitus paikan valtaavasta Villd-ravintolasta. Nimi, joka on joillekin merkinnyt tähän asti enemmän kuin toisille, mutta vaikka nimi on omienkin silmieni ohitse kulkeutunut, ei se hirvittävästi herättänyt uuh-aah-ooh -reaktioita. Mitä nyt vaan yhtenä todisteena taas siitä, että Kallion gentrifikaatio on saavuttanut yhden lakipisteensä. 

Tältä osin ei siis liene ihme, että päättäessämme tämän viikonlopun illallispaikkamme olevan juurikin Villd, ei ennakkoasenteilta voinut välttyä. Kyselin kihlatultani, onko kotiin pakastimeen varattu pizzoja tai voidaanko tulla Hesen kautta himaan. Valmistautuessamme iltaan Kalliossa, nälkä kaiversi jo vähän sisuksia ja pelko fine dinigin piperryskurimuksesta oli kasvussa. Kävellessämme Helsinginkatua kohti ravintolaa muistelin viimeisintä käyntiäni kyseissä ravintolatilassa. Oli kesäyö, noin puoli viisi aamulla. Valitsemani annoksen laatua en muista, mutta se oli litteä ja rasvainen.  read more

Ravintola Oiva

Ravintola Oiva

Tästä Kallion Porthaninkadun dinosauruksesta ei kuitenkaan voida puhua mainitsematta Fredin biisiä tai portsarin lanttia, joten päätin aloittaa tämänkertaisen tekstin sanomalla ne heti aluksi.

Ja nyt kun ne on hoidettu pois tieltä, mainittakoon, että paikka on muutamia vuosia sitten tehnyt kasvojenkohotuksen ja tarjoaa tätänykyä myös ruokaa. Tältä tiiviiltä listalta minäkin eräänä tiistai-iltana rujokani valitsin ja siksi valinta osui klassiseen Fish & Chipsiin – tai paikallisesti ”Fisu ja ranet” (16e). Seuralainen otti friteeratut kukkakaalit (6e).

Palvelu on suorasukaista ja ystävällistä, mutta aloite asiakastapahtumaan on täysin asiakkaan kontolla. Paikalle saapuvaa asiakasta ei huomioida eikä puhutella, joka lienee seurausta paikan varsin juomakeskeisestä painotuksesta. Pöydissä on ruokalistat, mutta tilaus tehdään siitä huolimatta tiskiltä, joka baariympäristössä monelle onkin luontaisempi tapa.

Seuralaisen kukkakaalit saapuvat 12 minuutin kuluttua tilauksesta ja asettavat odotukset astetta korkeammalle. Lautasen päällimmäiset kukkerot ovat nimittäin rapeita, juuri sopivasti suolattuja ja kuoren sisältä paljastuvat kukkakaalit juuri sopivassa kypsyysasteessa. Myöhemmin tosin paljastuu, että annos ei kestä kovinkaan kauaa seisomista, sillä lautasen pohjalla olevat ovatkin vettyneempiä.

Fisu ja ranet kuitenkin ottavat aikaa pidempään ja saapuvat 20 minuutin päästä. Annos ei ensivilkaisulta ole sitä mitä odotin, sillä kala on kalapuikkomaisina puikuloina. Leivitys on rapea ja onnistunut, mutta maustamisessa ollaan yltiövarovaisessa linjassa – suola tuntuu unohtuneen kokonaa, jota toki korvaa ranskalaiset, joissa sitä sitävastoin on vähän liikaakin. Ranskalaiset myös jakavat pöydän mielipiteet, sillä toisaalta ne ovat täydellisen rapeita, mutta samalla sisältö on kuivahtanut ja monilta osin tuntuu niissä olevan pelkkä kuori jäljellä. Kurkkumajoneesi ajaa asiansa, mutta ei nouse annoksessa erityisesti parrasvaloihin.

Kokonaisuutena Oivan fisu & ranet ajaa asiansa. Vaikka friteeratun kalan koostumus on tiivis ja mehevä, sen maku ei aivan kohtaa ja toteutustapa tuo tahtomattaan mieleen vahvasti kalapuikot. Myös annoksen koko ei aivan kohtaa 16 hintaiseksi, jotta se olisi hinta-laatusuhteeltaan ihan kohdallaan, mutta vaikea tästä on dramaattisia virheitäkään mainita. Osaltaan lievä pettymys selittyy pelkästään venyneellä odotusajalla ja friteerattujen kukkakaalien nostamilla odotuksilla.

Oivan annos on hyvä esimerkki kohtuullisesta ja ihan kannatettavasta toteutuksesta perus-baariruoan suhteen. Vaikka se ei nouse kaupungin parhaiden joukkoon, se on silti tasavahva annos minkä tahansa illan pelastajaksi tai kahdestaan jaettavaksi oluttuopposten kanssa.