JJ’s BBQ

JJ’s BBQ

Helsingissä ei pahemmin amerikkalaistyyppistä BBQ:ta ole näkynyt – mieleen tulee ns. aidoista paikoista vain 2019 itä-helsinkiin avannut Helsinki Beer Factory.

Kävin Onlynams-youtubekanavan kolmantena osapuolena nauttimassa JJ’S BBQ -ravintolan popupista viime viikolla ja siinä samalla tuli tarkasteltua tarjontaa tutun analyyttiseen tapaan. Sallinette, että tämä teksti ei kuitenkaan lähesty siis paikkaa samankaltaiseen, tavallisen asiakkaan näkökulmasta suoritettuun visiittiin – vaan arvostelun taustalla on tyypillinen mediakorruptio. Ravintola tarjosi annokset mediastatusta vastaan, mutta toivottavasti koette tekstin silti säilyttäneen koskemattomuutensa. Minä ainakin koen (ja se riittää ainakin minulle).

Ravintola on tosiaan perustettu Sturenkatu 21:n, eli ns. Volvo-talon kulmatilaan taannoin perustettuun Naughty Burgerin koekeittiöön ja sen on luvattu pysyvän toiminnassa ainakin loppuvuoden. Arvatakin jo voi sen löytävän uuden kodin jo vuoden 2023 alkupuolella, sillä perjantai-iltapäivällä reilusti lounasajan jälkeen paikka oli silti lähes täynnä. Tiedä häntä, jos JJ’s ja Naughty tulevaisuudessa löytävät suuremmankin yhteisen sävelen? Nähdäänkö tässä kenties jonkinasteinen fuusio omistavien yhtiöiden välillä vai tekeekö Naughty Group Oyj niinsanotut Kotipizzat (joka hankki Social Burgerjointin aikanaan) ja laajentaa toimintaansa JJ’s BBQ Oyn avulla? Laajentumista kebappirintamallehan on vastikään jo todistettu!

Jokatapauksessa, paikan tunnelma on tuttu ja kun kerran paikalla oleva ystävällismielinen korporaation edustaja ilmoitti, niin valitsimme lautaselle mitä monenlaisinta särvintä. Itse pääannokseksi valitsin Texas Hot Dogin (9 €) ja lounasseuran kanssa jaettavaksi Meat Platter 2+2 (20 €), johon vaihtoehdoista valitsimme pulled porkin, pork bellyn, mac & cheesen ja fried potatoesin. Tämän lisäksi extrana saimme myös coleslawn ja valkosipulidippiä. read more

Oluthuone Konepaja

Oluthuone Konepaja

Aina sillointällöin huomaan viipyileväni alueella, jossa nälkä pakottaa tikanpojan syömään jotain paikassa, johon ei jo lähtökohtaisestikaan koe kovinkaan suurta mielenkiintoa. Tällaiseksi osoittautui Oluthuone Konepaja, joka sijaitsee Aleksis Kivenkadun ja Sturenkadun kulmassa, uuden toimistotalon kulmahuoneistossa.

Paikalla on myös kirous ja se on ”S-ryhmä”. Luvassa on useinmiten siis odotettavissa melko heikkotasoinen ja/tai ylihintainen ruokatarjonta, sikälimikäli kokemusta on muistaminen – mutta rehellisyyden vuoksi ketju on toki erityisesti pubeissa ja anniskeluun keskittyvissä ravintoloissa parantanut tahtiaan. Valitettavasti jokin muukin on noussut siinä samalla, mutta siitä lisää myöhemmin.

Tilasin tyhjässä ravintolassa iltapäivästä itselleni ilahduttavasti hodareihin kallistuneesta listasta perusversion (5,90e) jossa luvattiin olevan mausteinen makkara kaiken keskipisteenä. Koska en uskonut annoksen olevan kovinkaan iso ja nälkä oli melkoinen, otin sivuun myös dippiperunat (5,90e).

Perunat saapuivat ensimmäisenä – ja vaikka ulkonäkö oli suorastaan sykähdyttävä, jäi kokemus annoksesta vajaaksi. Perunoiden reunat olivat osittain hiiltyneitä ja ilmeisesti uunissa paistettuna osa niistä jäi silti hiukan raaoiksi. Tarjottava dippi (BBQ) täysin ok, mutta myös persoonaton, ns. suoraan purkista.

Pääkohteena kuitenkin oli hot dog ja sen ensinäkeminen sai pienen puoliheijarin aikaan. Herkullinen ilmestys, kieltämättä, jonka asetteluun oli panostettu. Paahdettua sipulia tosin oli niin paljon, että puolet siitä sai suoraan varistella pois. Täytteiden määrässä ei muutenkaan olla kitsasteltu, mutta kokonaisuutena se olisi saanut olla suurempikin. Myöskään luvatusta mausteisuudesta makkaran osalta ei saanut mitään kosketusta, koska melko massiivisesti annosteltu aioli peitti kaiken muut maut alleen. Myöskin sämpylä oli kuin Idolsin neljänneksi tullut – niin tylsä että unettaa.

Baariruoan kyseessä ollessa arvosteluasteikkoni on kuitenkin hiukan matalammalla, sillä ravintolamaailmat ansaitsevat hyvää pubiruokaa listoilleen. Tämä Konepajan hodari jää kuitenkin melko keskitien kulkijaksi. Se on ”ihan ok” – mutta sieluton, tylsä ja aiolin jälkeen myös muuten mauton. Se ei tee perushodarin tehtävää ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta siinä on oikeaa kunnon yritystä viedä perushodaria hiukan sille ”nextille levelille”.

Sen se kuitenkin tekee hiukan horjuen. 3/5.

Little Big Cafen hot dog

Little Big Cafen hot dog

Little Big Cafe tarjoaa ainakin paikan omien puheiden perusteella kaupunkimme parhaat hodarit. Väite on yllättävän helppo uskoa. Ei siksi, että Little Big Cafe olisi mitenkään mekkaan verrattavissa oleva määränpää hodarinystävien keskuudessa, vaan siksi että varteenotettavat kuumat koirat ovat harvinaisuus Helsingissä tai koko Suomessa.

Koska uskon liian helpolla mainospuheisiin, kohtasi ruokinta-aukkoni tänään paikan Helsinki Hot Dogin (4,90e), jossa oletan paikan tietotaidon hodareiden suhteen kiteytyvän.

Sämpylä saapuu viidessä minuutissa tilauksesta (klo 15.30 iltapäivällä) verkkokorissa paperitaskuun käärittynä ja heti on päivänselvää, että karvaturpainen asiakas kiroaa annoksen. Paitsi sen myötä tuodaan yksi postimerkin kokoinen servetti (niitä toki saa lisää), on paikan tyyli nähtävästi spruuttailla mausteet myös sämpylän ulkopuolelle. Tätä on vaikea uskoa millään tavalla fiksuksi ratkaisuksi, mutta tekeehän se annoksesta vähän myyvemmän näköisen.

En uskonut tätä, mutta tämä annos siis sai minut toivomaan, että joskus ruokien ei tarvitsisi muistuttaa mainoskuviaan.

Maku kuitenkin ratkaisee ja siinä Helsinki Hodarin sämpylä on parhaimmillaan. Se on paahdetttu juuri oikein jotta se erottuu positiivisesti kilpailjoistaan, mutta kuten muutkaan ainesosat, ei se silti aiheuta mitään riemunkiljahduksia. Nakkina toimii ilmeisesti Chef Wotkin’sin pippurinakki (korjatkaa jos olen väärässä) ja mausteista paahdettu sipuli ja ketsuppi ovat aikalailla peruskauraa. Sinappi sitävastoin nousee edukseen, poislukien se, että se on myös noussut pois sämpylän sisältä.

Ilmainen vinkki – koko hodarin idea on alunperin ollut se, että se sämpylä pitää mausteet siellä sisällä. Plus tietty se, että kuuma nakki on helppo syödä sen kanssa.

Little Big Cafen Helsinki-dog on ihan pätevä oman genrensä edustaja. Se ei ole pahan hintainen, mutta ei myöskään kokonsa osalta vastaa täysikasvuisen miehen kokonaista ateriaa.

Se ei ole missään tapauksessa paras koskaan syömäni hot dog, mutta kysymykseen että onko se kaupungin paras, en osaa vastata. Jokatapauksessa esimerkiksi Sibyllan French Dog on sille tässä hintaluokassa ihan pätevä haastaja, joka tarjoaa hiukan ruokaisamman vaihtoehdon.