Boneless’n Smash Burger

Boneless’n Smash Burger

Elän elämäni ensimmäistä poikkeustila-aikaa, ellei jonkin lapsuusaikani influenssa-aallon aiheuttamaa varuskuntien (ja meidän siviileiden sinne sisälle) sulkeutumista lasketa. Kuten kaikissa poikkeustiloissa, innokas ja energinen etätyöläinen kaipaa moraalinkohotusta, joka toimii hyvän ruoan puolesta.

Koska tällä hetkellä ravintolat elävät muutenkin poikkeustilassa, otan karanteeniaikana tähän blogiin esimerkkejä ravintoloista tai ruoista, jotka täyttävät seuraavat kriteerit:

1.) Ne tarjoavat kotiinkuljetusta asuinalueelleni Helsingin Kallioon.

2.) Tiedän (tai voin hyvällä Lue lisää...

Boneless

Boneless

Helsingin Kalasataman REDI ei liene kenellekään ole varsinanen ravintolakulttuurin kukkkea keskittymä, mutta viimeisen vuoden aikana olen vieraillut paikassa hämmentävänkin usein.

…ja aina eksynyt, mutta se on ihan toinen tarina.

Paikka silti on kiitettävissä mitoissa mitä ravintoloiden määrään tulee, mutta samalla toki ketjuravintolat dominoivat täälläkin. Seassa on kuitenkin useita piristäviä poikkeuksia, kuten syksystä lähtien REDIn food marketista löytyvä Boneless.

Kyseinen köökki ei liene kaikille tuttu, mutta Boneless on ollut jonkinlaisen sorinan aiheena jo pidempäänkin katuruokapuolella. Fokuksena on friteerattu kana ja tarkemmin sanottuna reisipalat, joista paikka on nimensäkin ottanut. Annoksissa on vahvoja vivahteita aasiaan, kuten myös vierailupäivänä valitsemassani lounassa, Asian BBQ bowl (9,50e).

Paikka toimii samalla periaatteella kuten kaikki food courtit, eli maksat tiskillä, saat piipparin ja kun se alkaa pirisemään, voit noutaa annoksesi tiskiltä. Yksinäiselle lounasläppärinomadille käytäntö on edelleen yhtä saastaa, mutta ainakin myöhäiseen lounasaikaan paikassa on paljon tilaa, jolloin voit optimoida istumapaikkasi sen mukaan, että ruokaa noudettaessa lähes kymppitonnin tavarat ovat edelleen näköpiirissäsi.

Annos kuitenkin saapuu nopeasti ja sitä noudettaessa saa jopa ystävällisen hymyn, toisinkuin sitä tilatessa, jossa tunsin olevani enemmän häiriöksi. Koko on sitä mitä odottaa yleisestikin saattaa, varsinaiseksi mättöruoaksi tästä ei ole, mutta kylläiseksi vatsansa saa. Myös asettelulle on kiinnitetty huomiota, ainekset ovat lautasella tasaisesti ja jos oltaisiin bowlien kauneuskilpailussa, saisi annos täydet pisteet.

Maku kuitenkin ratkaisee ja syöksyn ensimmäisenä olennaisen, eli kanan kimppuun. Raaka-aineena on käytetty kanan reisipaloja, mikä monen mielestä on koko linnun maukkain osa, eikä tämän jälkeen voi olla ainakaan eri mieltä. Lähtökohdasta johtuen palat ovat ikäänkuin ryppäissä, mutta maku on tavattoman maukas ja friteerattu pinta ällistyttävän hyvä. Tietynlaista siirappisuutta toki on, mutta siitä on kiitäminen annoksen makeaa kastiketta, joka kombottaa tuoreen chilin ja korianterin kanssa täydellisesti. Annoksen alustana oleva riisi taasen on imenyt itseensä samaisia makuja ja on kypsyydeltään juuri oikea.

Suurin pettymys annokseen tulee sen koosta.

Sillä saa helposti nälän taittumaan, mutta se ei sellaisenaan riitä isompnaan nälkään, joten on helppo suositella sen sivuun jotakin tuhdimpaa, kuten paikan ranskalaisia. Toisaalta samainen pettymys herää myös vain siksi, että olisin halunnut lautasen tyhjennettyäni vain lisää, joka on aina hyvä merkki.

Toki voidaan keskustella, onko tämä 9,5 euron hintaisena sen arvoinen? En tarkistanut asiaa, mutta jos tämän sivuun saisi muutamalla eurolla juurikin esim. ranskalaisia, olisi asiakkaan helppo säätää aterian kokoa nälkänsä mukaiseksi.

Toisaalla, voisin laukoa valittuja sanoja niistä v-tun piippareista, mutta foodmarketeissa niillä on edes jonkinlainen järkeenkäypä perustelu – vaikken pidä siitäkään.

Kuten aina hyvissä ravintolakokemuksissani, nämäkin kritiikit on oikeasti kaiveltu jostain ihan pakolla, sillä Boneless tarjoaa juuri sitä mitä tällaisesta paikasta pitääkin. Aitoa, erinomaista annosruokaa, jonka maut jäävät kaipaamaan lisää vaikka vatsa olisi jo tyytyväinen. Erittäin hyvä käytännön esimerkki paikan ruoan vaikutuksesta on se, että tätä kirjoittaessani syljeneritykseni on kasvanut, vaikka söin maittavan lounaan vain vajaa tunti aiemmin.

Saatatte ihmetellä, mutta kaiken tämän jälkeen jään kaipaamaan jotain lisää. Kiireettömän bistrohenkisen ravintolan/baarin tunnelma palveluineen tekisi Bonelessista ehdottoman suosikkini, jos tietty karuus ja suoraviivaisuus säilyisi – mutta ehkä juuri tämän puuttumisesta johtuen annan arvosanaksi 4/5…..

….äh.

Paskanmarjat. Kyllä tämä ansaitsee täydet pisteet. 5/5.

REDI Momenton wieninleike

REDI Momenton wieninleike

Kolmannen kerran kauppakeskus Redissä eksyessäni päädyin ravintolamaailmaan, jossa odottelin työtoveriani sattumalta Momento-ravintolan ruokalistan kohdalla. Lueskeltuani sitä aikani kuluksi bongasin listalta wieninleikkeen, joten työperäisen keskustelun jälkeen, nopea lounas oli paikallaan.

Vaikka olen käynyt samaisen ketjun toisessa ravintolassa itäkeskuksessa leikkeen syömässä, odotin jotenkin valveutuneempaa otetta. Katsauksestani on jo kuitenkin yli vuosi aikaa ja jotenkin toivoin, että ravintola olisi ottanut palautteesta vaarin. En voi uskoa olevani ainoa, joka on pettynyt annokseen – ja varsinkin nyt kun yhtiö on avannut uuden paikan REDIin, niin syytä olisi skarpata.

Maksettuani wieninleikkeen (12,90e) kassalle kiinnittyy huomio ravintolasalin epäsiisteyteen. Puoli kahdelta iltapäivällä lähes kaikki vapaat pöydät ovat täynnä likaisia astioita ja mikä tavallaan hämmästyttävintä, henkilökunta kävelee niistä ohitse aivan kuin samalla ei voisi viedä lautasia mukanaan keittiön suuntaan. Istun erääseen tällaisista pöydistä ja sama tapahtuu 10 minuutin päästä annostani tuotaessa – lautanen kyllä ojennetaan iloisesti, mutta tarjoilija jättää täysin huomiotta sen, että pöydässä on likaisia tiskejä ennestään. Kuitenkin kääntyy takaisin pyydettäessä ja kerää ne ”kömmähdystään” pahoitellen.

Itse annos on juuri sitä mitä osaa odottaa. Leike on melko pieni, hyvin ohueksi nuijittu. Leivityksessä pientä epätasaisuutta, mutta paistopinta suhteellisen tasainen – tosin reunat jopa palaneet. Pinnan väri kuitenkin ihmetyttää ja epäilen pinnassa olevan jopa kurkumaa, mutta jos on, se peittyy maistettaessa eltaantuneelta maistuvan öljyn makuun. Hyvin leikatusta sitruunasta pieni plussa, kaprikset ja anjovis ovat varsin tavanomaiset, mutta lisäksi päälle on ripoteltu tilliä(!). Leikkeessä on huoltoasemaleikkeen brutaalia tuntumaa ja vaikka viimeisestä Momentosta on tosiaan aikaa, muistelen sen silloin olleen selkeästi toimivampi.

Lisukkeissakaan ei olla onnistuttu. Paistinperunat ovat latteita ja mauttomia – mausteet tuntuvat unohtuneen kokonaan, porkkanat tarjoillaan kylminä ja ylikypsinä, sekä lautaselle eksyneeseen salaattiin on truutattu jotakin etäisesti curryltä maistuvaa majoneesia.

Nämä huomioiden annos ei millään tasolla suoriudu kärkijoukkoon. Rakenteeltaan se ansaitsisi ehkä juuri ja juuri 2/5 arvosanan, mutta leikkeen eltaantunut maku pudottaa sen reilusti 1/5 puolelle.

Harbour Tap & Taste

Harbour Tap & Taste

Jos maailma ei tarvitsisi enää yhtään tiettyä ruokalajia tarjoilevaa ravintolaa lisää, olisi hampurilaiset helppo sijoittaa kärkipaikalle. Niitä löytyy lähes jokaisen ravintolan listalta, suurimmaksi osin kahdesta syystä. Ne on helppo valmistaa, eli niiden kate on hyvä – ja ne juuri siitä syystä on helppoja myytäviä usein suhteellisesti edulliseen hintaan.

Tässä mielentilassa matkasin lähelle Helsingin uusinta sokkeloa, kauppakeskus Rediä, jonka lähellä Capellaninaukiolla sijaitsee Harbour Tap & Taste – jokseenkin bissepaikkana itsensä profiloiva ravintola, joka tarjoilee myös ruokaa. Kuultuani paikan omistuksen olevan samalla taholla kuin Bar Broncot, nousi odotusarvoni hiukan, sillä vaikka Bronco ei ihan täysiä pisteitä missään tapauksessa saa, on sitä ollut kiitettävä mielikuvituksesta mitä tulee ruokalistaan.

Saavuin paikkaan alkuiltapäivästä, jolloin nurkkapöydässä notkui vain yksi asiakas. Sen ymmärtää, sillä ulkopuolella oli melkoinen rakennustyömaa käynnissä ja ihan selvää on, että kenties jo ensi kesänä baarilla on tässä erinomaiset mahdollisuudet terassikauden avajaisiin, lähes vesirajassa ja näköalalla Korkeasaareen.

Lounaslistalta irtosi valinnaksi viikon burger (10,40e) – ”PULLED BURGER”, eli nyhtöpossua sisuksissaan tarjoileva voileipä. Sanon sitä voileiväksi, koska oli itseasiassa tilattaessa jo ilmiselvää, että tätä ei pysty syömään yhdellä kädellä, mikä on laajalti käyttöönottamani hampurilaisen määritelmä.

Annos saapui pöytään melko rivakasti, noin kymmenessä minuutissa ja vaikutti varsin toimivalta. Annoksen ranskalaiset edustivat toimivaa ja vahvasuolaista pakastelinjaa ja erityismaininnan ansaitsee annoksen ketsuppi, joka eroaa perusheinzeista.

Burgerin sämpylänä toimii tavanomainen briossi ja sen välissä iso mytty nyhtöpossua, joka erikseen maistuu ihan toimivalta, mutta joka sämpylän väliin melko yhdentekevän salaatin ja tipan majoneesia kanssa tuo lähinnä mieleen vain märän tippaleivän tai lattienpesumopin. En ole koskaan ymmärtänyt nyhtöburgereiden väitettyä hienoutta, eikä se tälläkään kertaa saa minua voitettua puolelleen, mutta on tässä T&T:n versiossa hyvääkin, kuten sopivan lievä chilin puraisu.

Kokonaisuutena annos kuitenkin jää varsin keskinkertaiseksi. Siinä ei varsinaisesti ole mitään huonoa, mutta ei mitään suurempaa iloittavaakaan. Adjektiivi ”mitäänsanomaton” olisi kohdallaan ellei sillä olisi hiukan negatiivinen konnotaatio. Suurimmat syytökset voi ylipäätään antaa konseptille, jossa ihan hyvää lihaa riivitään epämääräiseksi möttöseksi tarjottavaksi sämpylän välissä. Jos tässä olisi hyvin valmistettu ja maustettu pihvi, voisi annos saavuttaa jopa 4/5 arvosanan, mutta tässä tapauksessa 3/5 on kohdallaan.

Suvilahti TBA:n wieninleike

Suvilahti TBA:n wieninleike

Vittumaisen sateinen perjantai-aamu valkeni infernaalisessa krapulassa. Edellisen yön peli-ilta oli venähtänyt aamuneljään ja päässä ei jyskyttänyt miljoonaa kupariseppää, vaan yksi joka heilutteli aivan helvetin isoa lekaa. Massiivinen päänsärky ja joku oli mausta päätellen paskonut suuhuni.

Oli lounasaika ja todellinen tarve myös absorboida nopeasti mahdollisimman tehokas määrä rasvaa ja hiilihydraatteja. Kuin onnekseni olin kuullut muutamaa päivää aiemmin samana päivän olevan TBA Suvilahdessa schnitzel-perjantai.

En lämpene juurikaan ajatukselle, jossa wieninleikettä tarjoillaan lounaana lämpöhauteesta. Odotukset eivät siis olleet kovinkaan korkeat, mutta olosuhteiden pakosta mikä tahansa olisi käynyt. Siispä Suvilahteen, entiseen Ravintola Lämpöön, jossa 10,40e hinnasta lounasbuffa aivan liian hilpeän asiakaspalvelijan veloittamana. Muuten olisin jaksanut tiskin takaa tulvivaa ylimaallista pirteyttä, mutta kuolin pala palalta sisimmissäni koko ajan, eikä hirveästi hymyillyttänyt.

Zombeilin buffapöydän ääreen ja tarkastelin tarjontaa. Noutopöydän valikoima vaikutti muutoin vallan mainiolta ja monipuolisuuteen on panostettu. Ainoa selkeä ongelma on selkeästi se, että osaa aineksista ei ollut laputettu, vaikka ne selkeästi olisivat sitä kaivanneet. Erityisryhmille noutopöydän laputtaminen on asiakaspalvelua, mutta ns. sörsseliosastolle osuttuani olin itsekin ihmeissäni mitä missäkin purkissa on. Enkä edes kuulu erityisryhmiin.

Lämpöhauteen avattuani tuli kuitenkin ensimmäinen yllätys, sillä luukun takaa ei paljastunutkaan odottamani Atrian valmisleike, vaan kuohkeapintainen, tasaisesti ruskistunut ja suhteellisen reilunkokoinen leivitetty porsaanleike. Varsin yllättävää, sillä tätä en todellakaan odottanut. Jälkikäteen kuulin, että jokainen leike paistetaan ihan erikseen ja se kieltämättä näkyy. Pientä laadun heittelyä silti on nähtävissä, sillä pienessä osassa leikkeistä oli kääntöpuoli jäänyt paikoittain hiukan palaneeksi tai reuna ylirapeaksi. Suurin miinus kuitenkin tulee leikkeen paksuudesta, sillä nuijimista olisi voinut jatkaa vielä tovin – paksuutta olisi voinut olla puolet nykyisestä, jolloin myös leivitys olisi päässyt paremmin oikeuksiinsa. Nyt leivityksen sinänsä onnistunut maustaminen hukkuu paljon helpommin kuin miten se toimisi ohuemman leikkeen kanssa.

Buffassa luonnollisesti tarjotaan myös perunamuussia, anjovista, kapriksia ja sitruuna/limeviipaleita. Näistä ei ole sinänsä pahaa sanottavaa ja perunamuussi itsekseen arvioituna on suorastaan erinomaista. Sitruunan olisi toki voinut leikata lohkoiksi, mutta alan uskoa että näin yksinkertaisen käytettävyysparannuksen opettaminen ravintoloille on turhaa taistelua tuulimyllyjä vastaan. Ainakin TBA:ssä viipaleet on leikattu tarpeeksi ohuiksi.

Sivuhuomautuksena sanottakoon, että TBA:n schnitzel-lounaalle kuului myös vegaaninen portobello-schnitzel. Ensivaikutelmaltaan hiukan grillinpuhdistukseen käytettyä tunkkaista tiskirättiä koostumukseltaan muistututtava esitys oli ensijärkytyksen jälkeen varsin kiinnostava ja maistuva kokeilu. Paikka selkeästi kalastelee lähialueiden vegaaneja lounasasiakkaikseen, josta syystä vielä ennemmin kannattaisi merkitä noutopöydän ruoat selkein merkinnöin.

Tämä on yksi niistä kokemuksista joiden arviointi on todella vaikeaa. Olen pruukannut jättämään huomiotta näiden wieninleikearvioiden osalta annoksen hinnan ja keskittynyt vain ja ainoastaan laatuun, mutta tämän annoksen osalta se on todella vaikeaa. On ilmiselvää, että tässä on käsissä tähän mennessä paras lounasnoutopöytä-wieninleike mihin olen törmännyt (tosin niitä on melko harvassa muutenkin) ja tämä vetää vertoja laadussaan hyvin monelle lähes tuplasti kalliimmalle lautasannokselle. Jos kyseessä olisi lautasannos, moittisin annosta myös pienestä koosta – mutta tässä tapauksessa tällainen moite on täysin turha, koska voisit ottaa leikkeitä hauteesta kaksi. Tai kolme, jos on oikein hätä. Siksi buffet-lounaalle ei voi oikein käyttää samoja arvosteluperusteita kuin lautasannoksille.

Palvelukokemus, hinta, leivityksen laatu, mausteet, muu tarjonta – kaikki nämä tukevat sitä, että arvio olisi neljä tai viisi tähteä, mutta liian paksuksi jätetty leike saa tuntemaan, että sopiva arvosana on siellä kolmen ja neljän välillä – ja oma painotukseni on juuri siinä.

Toistan vielä, että jos kyseessä olisi lautasannos, tämä olisi 3/5, mutta koska kyseessä on laatuun nähden todella edullinen ratkaisu, jossa leikkeen horisontaalista pienuutta voi kompensoida käymällä noutopöydän ääressä uudelleen, nostaa se arvion neljään tähteen. Jos paikka työllistää dedikoidun leikkeenhakkaajansa käsivarsia jatkossa vähän enemmän, ei neljän tähden perusteita tarvitse edes pohtia, vaan puhutaan siitä, että kyseessä on viittä vaille viiden tähden kokemus.

Disclaimer:
Yksi Suvilahti TBA:n omistajista on yhtiökumppaninani Pub Sirdietä operoivassa Helsingin Klassikkoravintolat Oy:ssä. Teksti on kirjoitettu välittömästi käynnin jälkeen, krapulassa, itse ruokani täysihintaisesti maksaneena ja mahdollisimman kriittisesti ja muihin, aiemmin kirjoittamiini artikkeleihin verraten.