Oon joskus miettinyt, kuinka pitkälle ihmiskunnan kehitys voi mennä mainosmiesten käsissä, mutta ilmeisesti jonkinlainen lakipiste on saavutettu ravintoloiden nimeämisessä. ”SameSame – but different” lienee nimi, jolla kukaan ei kutsu ravintolaa sen löytämisen jälkeen. En edes minä, koska nimihirviön kirjoittaminen uudestaan olisi vain ihan helvetin typerää. Kun tässä artikkelissa viitataan jatkossa ravintolaan vain ravintolana – lukekaa otsikko uudestaan, jos unohdatte mistä paikasta oli kyse.
aasialainen
Teurastamon Roslund
Jos Helsingissä on yksi lihansyöjän tunnistama nimi, se lienee Roslund. Nimi on tuttu ainakin burgerinsyöjille, sillä firma toimittanee valtaosan Helsingin ravintoloiden hampurilaispihveistä. Tuo suosio ei liene ole myöskään ansiotonta, sillä myös hampurilaisenthusiastien ääni tuntuu hiukan värisevän aina kun lihantoimittajan nimi mainitaan.
Olen pitkään ajatellut käyväni paikanpäällä itsekin syömässä, mutta kun sosiaalisen median kautta nähtävät Roslundin omat hampurilaiset ovat aina olleet pelkkien kuvien perusteella itselleni vähän sitä ”liikaa kokoa, liian vähän luottamusta” -osastoa, en koskaan ole ottanut sitä asiakseni.
Kun nyt kuitenkin tänään eksyin Teurastamon alueella Roslundin porttimyymälään ja valikoimista löytyi hampurilaisten lisäksi myös baoja (4,50e / kpl), päädyin syömään lounaani siellä. Baoista oli muutamia vaihtoehtoja, joista valitsin kana- ja possutäytteellä olevat, sekä rinnalle otin parmesanranskalaiset (3e). Palvelu oli hiukan kiireellistä ja hajamielistä, mutta kun vihdoin neljästä ympärillä olevasta ihmisestä yksi osasi ottaa tilauksia vastaan puhelinkeskustelun sijaan – alkoi tapahtumaan. Ruoka saapui alle 10 minuuttia tilauksesta, joka kahden jälkeen iltapäivällä on ihan ok saavutus.
Lie Mi
En ole varmasti yksin, jos sanon hyljeksiväni keittoja todellisena vastauksena nälkään. Sen sanottuani, ei ole myöskään ihme, että jos ravintolan nimi on ”Liemi” (tai sinnepäin) niin se ei myöskään kuulosta kovin houkuttelevalta. Siitä huolimatta, muistan muutamienkin vuosien takaa kerran, kun kokeilin nopeasti LieMi-ravintolan tarjontaa Kalliossa ja olin muistaakseni ihan vaikuttunut. Ja humalassa.
Nyt kun olemme virallisestikin kesän puolella, olin kaivanut fillarin varastosta ja hurautin sillä Töölöön myöhäiselle lounaalle ja sattumalta matkan varrelle osui juurikin mainitun ravintolan Töölön sivukonttori. Ovessa oli varoituksia koronasta ja ruokalista – josta vilaukselta tajusin löytäväni parikin kiinnostavaa annosta – joten ei muuta kuin sisään.
Sentro
Olen tätä ”blogia” pyörittänyt nyt jo pari vuotta ja edelleen on ikävän harvassa ne kerrat, joissa ravintola itse ottaa asiakseen tiedottaa itsestään. Sentro siis siinä mielessä oli jo lähtökohtaisesti varsin ilahduttavan oma-aloitteinen. Tosin heti keskustelussa mainitsin, että ensikokemukset paikasta maksan aina itse ja tulen paikalle tavallaan incognito.
En siis tiedä, oliko takahuoneen seinälle nostettu pärstävärkkini varoitusten kera, kun kävelin kynnyksen yli lähes tyhjään ravintolaan. Työntekijöitä ja/tai omistajakuntaa tosin oli varsin rennolla otteella viettämässä siestaa asiakastilassa, jossa innokas puheensorina täytti ilmaa. Haahuileva palloiluni selkeästi näkyi, kun ystävällinen tarjoilija tarjoili huomiotaan. Kysyttyäni lounasmahdollisuuksista, vaikka virallinen lounasaika oli päättynyt vain muutamia minuutteja aiemmin, sain yltiöystävällisen vastauksen, että tottahan toki se onnistuu vielä. Valitsin siis listalta annoksekseni monchon fried chicken (11,90e). Huomioni kiinnitti tässä vaiheessa myös se, että ruokajuomaksi valitut virvoitusjuomat oli hinnoiteltu varsin rapeisiin hintoihin – vaivaiset 14e / litra. Tyypillinen tunnelmanlatistaja Helsingin ravintoloissa, valitettavasti.
Annos saapui pöytään kymmenessä minuutissa ja se tarjoiltiin kahdelta lautaselta, joissa riisi oli omassa kulhossaan, siemenien ja merileväsuikaleiden koristelemana. Itse pääannoksesta ensimmäisenä silmä kiinnittyy friteerattuihin nuudeleihin (?), jotka peittelevät muuten herkulliselta näyttävät kananpalat. Vahvan makeat kanat tarjoavat makunystyröille imelän savuista vahvaa makua, mutta myös rapeutta jota itse toivoisin aina näissä enemmän. Olen siinä mielessä perverssi, että pidän kanasta hiukan kuivempana mitä se oppikirjojen mukaan pitäisi olla – mutta Sentron friteerattu kana on kieltämättä kypsyysasteeltaan täydellistä. Kanan lisäksi lautaselta löytyy kasviksia, lähinnä paprikaa, porkkanoita, kesäkurpitsaa ja papuja – jotka täyttävät sen raon mitä varten ne lautasella ovatkaan. Suorituksena teknisesti toimivat ja tukevat annosta täysin. En tiedä miten annoksen kokonaisuuden voisi tehdä paremminkaan.
Lounasannokseksi hinta on siellä totutun hintahaitarin yläpäässä, mutta vaikka vatsanpohjalle jäi annoksen jälkeen pieni ”olisi vielä mahtunut enemmänkin” -tunne, on Sentron annos varsin positiivinen yllätys. Hintakiskontaa muistuttava virvoitusjuomien hinnoittelu jättää aina pahan maun suuhun, mitä ei kuitenkaan voi sanoa ruoasta. Annos on erinomainen, sen maut ovat kohdallaan, se tarjoaa ruumiinravinnon lisäksi silmänruokaa ja se henkii paikan persoonallisuutta. Paikasta on tämän kokemuksen perusteella vaikea keksiä varsinaista kritiikkiä, mutta kaiken edellämainitun jälkeen lopputulokseksi jää kuitenkin pieni tyhjyyden tunne. Tästä syystä arvosana 4/5 on vielä paikallaan vahvan suosituksen kera.