Lie Mi

Lie Mi

En ole varmasti yksin, jos sanon hyljeksiväni keittoja todellisena vastauksena nälkään. Sen sanottuani, ei ole myöskään ihme, että jos ravintolan nimi on ”Liemi” (tai sinnepäin) niin se ei myöskään kuulosta kovin houkuttelevalta. Siitä huolimatta, muistan muutamienkin vuosien takaa kerran, kun kokeilin nopeasti LieMi-ravintolan tarjontaa Kalliossa ja olin muistaakseni ihan vaikuttunut. Ja humalassa.

Nyt kun olemme virallisestikin kesän puolella, olin kaivanut fillarin varastosta ja hurautin sillä Töölöön myöhäiselle lounaalle ja sattumalta matkan varrelle osui juurikin mainitun ravintolan Töölön sivukonttori. Ovessa oli varoituksia koronasta ja ruokalista – josta vilaukselta tajusin löytäväni parikin kiinnostavaa annosta – joten ei muuta kuin sisään. read more

[vifblike btntype="html5"]

Mr. Don

Mr. Don

Runeberginkadulla keskellä Töölöä on ravintola, jossa olen käynyt viimeisimmän kerran noin 10 vuotta sitten. En tiedä olisinko nytkään käynyt, ellei salitreenin jälkeen seurassani olisi ollut vegaania, jolle ruokapaikan valinnassa aasialaislähtöiset keittiöt ovat useinmiten turvallisia valintoja.

Netistä ennakkotiedustelu kertoi paikan tarjoilevan noutopöytälounasta aina kolmeen asti iltapäivällä ja näin tosiaan heti ovesta sisään käveltyämme tuli havaittua. Noutopöytä oli kärrätty oven eteen ja valikoimassa oli erinäisten salaattien lisäksi neljä lämmintä GN-pakillista ruokaa. Riisiä, Tikka Masalaa, kasviksia currykastikkeessa ja kebablihaa.

Ai niin ja olihan tarjolla myös pizzaa. Kinkku-meetwursti, ilmeisimmin. Tämä tosin istui nätisti lautasella noutopöydän reunalla keikkuen, kuin unohdettuna paikoilleen.

Vähän yllättäen, kasvisruoka ei ollut vegaanista, joten seuralainen joutui ottamaan listalta (15,80e) annoksensa. Selkeästi kalliimpi annos ei tuonut toivottua laatua pöytään, sillä tomaattikastikkeeseen oli lähinnä lisätty Finduksen (?) pakastevihanneksia. Sinällään ihan toimiva ratkaisu, mutta 15,80e oli annoksesta vähän liikaa.

Sitävastoin varsinainen kokemus lounaasta vaihtelee. Huoneenlämmössä ilmeisen pitkäänkin säilytetyn kumipizzan aiheuttamasta ripulitaudin pelosta selvittyäni taivastelin seuraavaksi tarjonnan yksinkertaisuutta. Riisi itsessään oli sitä mitä olettaa saattaa ja paljaan, vienosti kastikkeella sotketun kebablihan asettaminen tarjolle sellaisenaan antaa aihetta pohdiskelulle, ettei Mr. Don tiedä lainkaan, mihin suuntaan ravintolaa kannattaisi kehittää. Sen lisäksi kun kasviscurry kertoo vegaaniannoksen tavoin terveiset pakastealtaasta, oli ensikokemus lautasellisesta hieman pettymys. Tosin lounaspöydässä tarjoiltu Tikka Masala (normaalisti annoksena 15,80e) oli tulisuudessaan ihan välttävää, joskin muutamassa palassa oli havaittavissa pientä sitkeyttä, joka ei pitäisi kuulua asiaan.

Nyt jälkikäteen toivon ruoan olleen läpikypsää.

Sana salmonella käväisi juuri mielessäni.

Kokonaisuudessa Mr. Don ei juuri erotu edukseen. Ovesta käveltäessä paikka ei vakuuta oikein millään osa-alueella siten, että satunnainen kävelijä jäisi syömään muusta syystä kuin kohteliaisuudesta tai välttämättömästä pakosta – eikä tämä tilanne muutu tarkemmin ruokaan tutustuttaessa. Listan ruoat ovat täysin tavanomaisia ja lounastarjontaan tutustuttaessa reilusti laadultaan alle keskitason. Kun ottaa huomioon, että hintataso on laatuun suhteutettuna pökerryttävän kallis, ei Töölöön tämän jälkeen ole enää mitään asiaa.

[vifblike btntype="html5"]

Töölön Sävel & wieninleike

Töölön Sävel & wieninleike

Koska tänään on myös ryhmän ensimmäinen (ja kenties viimeinen) viini-ilta, ajattelin laittaa sen varalle myöhäisenä lounaana itseeni wieninleikkeen. Paikaksi valikoitui Töölön Sävel, jonka annoin itselleni luvata herkkua, sillä paikan wieninleike maksaa kokonaista 23,90e.

Saapuessani paikalle puoli neljän maissa, ravintolasalissa on kaksi pöydällistä ihmisiä. Jään ovelle odottamaan pöytiinohjausta ja muutamassa sekunnissa, keittiöstä rientänyt tarjoilija neuvoo valitsemaan minkä pöydän tahansa.

Annos saapuu pöytään noin kymmenessä minuutissa ja ensipettymys on valmis. Leikkeen päälle on niputettu rucolaa ja lisukkeena toimiva perunamuussi on todella onnistuneesti onnistuttu piilottamaan leikkeen alle.

Tätä projektia eteenpäin vietyäni olen hiljalleen tajunnut mitä se tekee hetkessä leikkeen leivitykselle, eikä tämäkään annos ole poikkeus. Pahimmillaan annoksen leivitys on suorastaan pesusienimäisen kosteaa ja leivityksen rapeus on suurilta osin muisto vain. En tiedä miksi näin on tehty sillä lautaselta tilaa olisi riittänyt. Myös uunijuurekset on aseteltu muussin ja leikkeen väliin, jolloin niitä saa kalastella muussin seasta. Ei näin.

Leivitys itsessään on kuitenkin maukas, mutta ainakin oman leikkeeni pohjana toimiva lihankappale melko tehokkaasti nuijittu riekaleiksi. Totuuden nimissä, välillä kävi mielessä tarvitsenko veistä lainkaan, koska osa leikkeestä oli leivityksen alla jo valmiiksi kappaleina.

Maut ovat kuitenkin kohdallaan, poislukien loppupuolella syystä tai toisesta annoksen valtasi selvä hiilen maku. En tiedä mistä se oli peräisin, mutta leikkeen leivityksessä ei palaneita kohtia ollut.

Rucolan ja hampurilaisista opitun kasauksen jälkeen sitruunaviipaleen käyttö ei ole mikään suuri synti (jos se on sitä nyt edes muutenkaan). Anjovis on hyvää erää ja myös perunamuussi on onnistunut hyvin.

Kaiken edelläolevan luettuasi ei liene yllätys, että annos oli melkoinen pettymys, erityisesti hintaisekseen. Leike on vasikkaa, mutta annos on onnistuttu sössimään suhteellisen alkeellisillal tavoilla. Jos kyse on keittiön pyrkimyksestä persoonallisuuteen, rucolaa ei pitäisi löytyä edes ravintolan seinien sisältä – saati wieninleikkeen päältä.

Potentiaalia on, mutta tämän hintaiseksi Töölön Sävelen wieninleike on uskomattoman huono esitys. Oikein rakennettuna se saattaisi päästä arvosanaan 4/5, mutta tällaisena 3/5 tuntuu sekin todella vahvasti liioittelulta, vaikka hinta-laatusuhteen tuomaa katkeraa pettymystä ei ottaisikaan huomioon.

[vifblike btntype="html5"]

Töölöläinen Rune’s

Töölöläinen Rune’s

Töölö ei ole niitä kaupunginosia joissa vierailen kovinkaan usein ja siksi on aina hieno huomata paikallisten ravintoloiden tarjonnan kasvaneen. Muutama päivä sitten kohteeksi osui Rune’s Ravintola, Runeberginkadulla aivan Mannerheimintien tuntumassa.

Ravintola vaikuttaa ensivilkaisulta pitkälti trendikkäältä kahvilalta, jossa mainosmiehen urasta haaveilevat hipsterit hörppivät kuuden euron hintaista latteaan, eikä ensikäsitys nyt aivan väärin ole. Hintataso on selkeästi perusmättölää korkeampi (esim. pieni keitto 9e tai burgerit 15-17e) ja ravintola panostaa myös kahvila-asiakkaisiin.

Ruokalistalta valikoituu kuitenkin fish & chips (17e), jota mainostetaan turskan seläkkeestä tehdyksi. Siihen en ota kantaa, mutta annos kannetaan pöytään alle 15 minuutin sisällä tilauksesta. Ensivaikutelmaltaan näky on melko koruton, kuten fish & chipsin toki odottaakin olevan.

Maistelu kuitenkin tuottaa hymyn huulille. Panerointi on erittäin onnistunut, pinta rapsahtaa mukavasti ja avaa pääsyn sopivasti hiutaloituvaan kalaan. Maussa on juuri sopivasti suolaa, rasvaa ja happamuutta.

Itse perunat taas ovat lankkuperunoita käsitteen pohjimmaisessa merkityksessään. Paisto on onnistunut, mutta jos lähdetään tikusta tekemään asiaa, kaikki eivät ole aivan tasalaatuisia. Suolaa on keittiössä myös käytetty hiukan säästeliäästi, joka on toki pitkälti makuasia.

Lisukkeista löytyy merkityksetön ketsuppi, hernemuju ja remoulade-kastike. Ensimmäinen on mitä ketsupit nyt yleensä ovat, mutta hernemujussa ollaan vedetty reilusti hutilaukaus. Se on vetisintä mikä vastaan on tullut ja kolmannes dippikupista on vain vihreää hernevettä. Hiukan sekoittamalla tilanne paranee, mutta itse toivoisin omani reilusti kiinteämpänä. Se maku mikä vetisyyden takaa pilkistää, on kuitenkin kohdallaan.

Sitävastoin remoulade on erittäin hyvä ja sinappisuus tulee onnekseni juuri sopivasti esiin. Maussa on juuri oikeassa suhteessa makeutta, rasvaisuutta ja happamuutta, eikä tämän kohdalla kastikkeessa puhuta turhaan aineksesta joka aateloi itse ruoan.

Vaikka kokonaisuutena kokemus onkin hyvää laatua, jää Runesista hiukan ristiriitainen fiilis. Lähdin paikasta todella tyytyväisenä, mutta hetken päästä mietin annoskokemusta ja siihen verrattavissa olevaa laskua. Siinä missä hampurilaisesta voidaan tehdä melko helpolla premium-luokkaa oleva ravintolatason annos, on fish & chips huomattavasti vaikeampi tapaus. Oikein toteutettuna siinä kun ei ole oikeastaan mahdollisuuksia muuttaa sen koostumusta tai raaka-aineita, mitkä voisivat perustella moninkertaisen hinnoittelun. Fish & chips on katuruoan eliittiä ja sitä löytyy Helsingistä harmittavan vähän. Siksi tämän maksaa vielä mielellään, mutta pohdinnan jälkeen itselleni jäi ylihinnoittelun tunne. Edes neljäntoista euron hintaisena tämä olisi ehdottomasti suosituksen arvoinen.

[vifblike btntype="html5"]