Teurastamon Roslund

Teurastamon Roslund

Jos Helsingissä on yksi lihansyöjän tunnistama nimi, se lienee Roslund. Nimi on tuttu ainakin burgerinsyöjille, sillä firma toimittanee valtaosan Helsingin ravintoloiden hampurilaispihveistä. Tuo suosio ei liene ole myöskään ansiotonta, sillä myös hampurilaisenthusiastien ääni tuntuu hiukan värisevän aina kun lihantoimittajan nimi mainitaan.

Olen pitkään ajatellut käyväni paikanpäällä itsekin syömässä, mutta kun sosiaalisen median kautta nähtävät Roslundin omat hampurilaiset ovat aina olleet pelkkien kuvien perusteella itselleni vähän sitä ”liikaa kokoa, liian vähän luottamusta” -osastoa, en koskaan ole ottanut sitä asiakseni.

Kun nyt kuitenkin tänään eksyin Teurastamon alueella Roslundin porttimyymälään ja valikoimista löytyi hampurilaisten lisäksi myös baoja (4,50e / kpl), päädyin syömään lounaani siellä. Baoista oli muutamia vaihtoehtoja, joista valitsin kana- ja possutäytteellä olevat, sekä rinnalle otin parmesanranskalaiset (3e). Palvelu oli hiukan kiireellistä ja hajamielistä, mutta kun vihdoin neljästä ympärillä olevasta ihmisestä yksi osasi ottaa tilauksia vastaan puhelinkeskustelun sijaan – alkoi tapahtumaan. Ruoka saapui alle 10 minuuttia tilauksesta, joka kahden jälkeen iltapäivällä on ihan ok saavutus.

Ensisilmäykseltä Roslundin baoista näkee tietyn kotikutoisuuden. Katuruoan osalta termi ei ole mikään haukkumasana, mutta samalla se kovasti muistuttaa siitä, että annoksen sämpylä taitaa olla peräisin ihan kaupoista saatavasta Vaasan Street Food -sarjasta. Tällä on merkitystä erityisesti baoissa, joissa sämpylällä on koko annoksen osista ehkä suurin merkitys sen onnistumiselle. Valmissämpylän käyttö ei aina automaattisesti ole huono asia, mutta muistuttaa kaikissa annoksissa aina, miksen tekisi tätä vain itse kotona.

Toki vastaus tähän retoriseen kysymykseen on vain se, että olen huono ja laiska kokki, mutta se nyt ei ole se pointti.

Aloitin syömisen kuitenkin kanaversiosta ja kun sitä lähemmin tarkastelin, oli vähän vaikea erottaa täytteen pääraaka-aineen lähdettä. Litteänkulmikas leivitetty palanen sämpylän välissä kun toi ensinnä mieleen tofun ja puraisun jälkeen kalan. Rapeaksi onnistuneen pinnan alta paljastui pettymys, sillä maussa ei rasvan lisäksi oikein muuta löytynyt. Toisaalta possuversio voitti kaksintaistelun täysin 10-0, jossa maistoi talon kyvyt ennenkaikkea punaisen lihan osalta. Muut täytteet toimivat molemmissa mainiosti ja erityismaininnan ansaitsee toimiva chilin puraisu, jota on uskallettu annokseen laittaa tavallista enemmän.

Ehkä suurin ongelma näiden baojen kanssa on samankaltaisuus. Itse pidän niin baoissa kuin esim. tacoissakin siitä, että eri makuja voi vaihdella. Näissä proteiinilähteen lisäksi ei tuntunut muita eroja olevan ja kokemus jäi siksi näiden osalta vähän latteaksi. Lounasseuralainen itse arvioi annoksensa kahteen tähteen viidestä, mutta en menisi ihan niin ankaraksi, sillä on paikassa paljon hyvääkin. Erityisesti parmesanranskalaiset olivat helposti 4/5 arvoiset ja hinta-laatusuhteeltaan erinomaiset. Simppeli lisuke, joka ansaitsee paikassa suosituksensa. Samaten iso lisäplussa siitä, että virvoitusjuomilla ei ole lähdetty rahastamaan liiaksi, vaan tyydytty kohtuulliseen 6e litrahintaan.

Kokonaisuutena, Roslund tuntuu sopivan Teurastamon hipster-uskottavaan ilmapiiriin kuin nenä päähän. Se ei oikein tunnu erottuvan mitenkään erinomaisena ruokapaikkana ainakaan tämän kokeilun perusteella, mutta se tarjoaa ihan toimivaa näläntappajaa rentoon lounashetkeen kesäisellä terassilla. Paikan ehdoton myyntivaltti kun on Teurastamon ympäristö, jossa voi hyvin valita istumapaikan auringosta tai puiden katveesta, pienestä lasiakvaariosta – tai ihan vaan ottaa mukaan ja istua vaikka naapuriravintolan edessä nurmikolla.

Erinomaisten lisukkeiden ja kohtuullisen hinnoittelun siivittämänä 3/5.

[vifblike btntype="html5"]