Beerger

Beerger

Helsingin Hämeentiellä sijaitsee ravintola, jossa olen joskus ohikulkiessani käynyt syömässä ihan menettelevän lounaan. En muista enää, mitä söin, mutta muistan paikan olleen hipsterikäyrällä melkolailla kaaren lakipisteessä.

Nyt, kun koko maailman uusi normaali on saada ruokansa ravintoloista kotiin kannettuna, myös minäkin innostuin kokeilemaan paikkaa uudestaan. Siispä tilaukseen paikan juustohampurilaisateria (15e) ranskalaisineen ja juomineen. Annos oli tilaushetkellä tarjouksessa, normaalihinta oli neljä euroa korkeampi.

Annos saapui lounasaikaan alle puolessa tunnissa Lue lisää...

Boneless’n Smash Burger

Boneless’n Smash Burger

Elän elämäni ensimmäistä poikkeustila-aikaa, ellei jonkin lapsuusaikani influenssa-aallon aiheuttamaa varuskuntien (ja meidän siviileiden sinne sisälle) sulkeutumista lasketa. Kuten kaikissa poikkeustiloissa, innokas ja energinen etätyöläinen kaipaa moraalinkohotusta, joka toimii hyvän ruoan puolesta.

Koska tällä hetkellä ravintolat elävät muutenkin poikkeustilassa, otan karanteeniaikana tähän blogiin esimerkkejä ravintoloista tai ruoista, jotka täyttävät seuraavat kriteerit:

1.) Ne tarjoavat kotiinkuljetusta asuinalueelleni Helsingin Kallioon.

2.) Tiedän (tai voin hyvällä Lue lisää...

Hook

Hook

Jos Helsingistä haluaisi hakea kirottua liikepaikkaa ravintolalle, olisi Kisahallin päätyä vaikea voittaa. Vuosien aikana siinä on viihtynyt kaikenlaista ravintolaa, joista viimeisimpänä kolmisen vuotta paikalla viihtynyt Hook.

Paikka on jokseenkin tunnettu piireissä kiekonpelaajien kantapaikkana, joka lienee kerää viikonloppu-iltaisin terassille ja lähipusikoihin kytikselle myös nälkäisiä missejä, muotibloggaajia ja muotimissi-influencer-bloggaajia. Ravintolan ruokalistassa tämä ei juuri erotu ja se onkin varsin suoraviivainen, keskittyen lähinnä burgereihin ja uppopaistettuihin puolivalmisteisiin.

Aurinkoisena kesäiltapäivänä terassilla on neljä ihmistä, enkä usko sisällä viihtyneen ainakaan yhtään sen enempää. Muistelen syöneeni paikassa joskus aiemmin hyvän, mutta ylihintaisen juustoburgerin, joten valinta kohdistui siihen (15,90e).

Lautasen saapumiseen menee hiljaisuudesta huolimatta 15 minuuttia, mikä ei välttämättä ole huono asia. Annoksen yleisilme valitettavasti ei aiheuta kuitenkaan hurraahuutoja, vaikka lankulta tarjoaminen tuokin kivan säväyksen pienelle, sisälläni asuvalle puusepänalulle. Ensivilkaisulta kuitenkin on helppo todeta, että burgerin remoladekastike ja viherosasto on lähtökohtaisesti väärin. Tiedän – olen juustoburgerfanaatikko (kuten olen myös fish & chipsien ja wieninleikkeen suhteen), mutta näissä ruoissa on kaikissa se yhteistä, että yksinkertaisuus on kaunista. Kastiketta on kolmannes liikaa ja se vetistää yleistuntumaa burgerissa huimasti. Maku on kuitenkin kohdallaan, mutta sekin latistuu kun huomaa burgerin haalistuneen hetkessä heti tarjoiltaessa –  burgeria ehtii syömään noin kolmanneksen ja lämpimästä ilmasta huolimatta, pihvin lämpötila on laskenut salaatin tasolle. Pihvi on myös täysin ylikypsä ja sen pinnasta tuntuu unohtuneen mausteet. Hiukan ristiriitaista kyllä, mutta muiden täytteiden maku on toisaalta kohdallaan, mutta ei edusta minulle sitä juustoburgeria jonka ajattelin tilaavani.

Lisukkeranskalaisissa on myös parantamisen varaa, mutta ainakin niiden suola on kohdallaan ja pinnasta löytyy jopa rapeutta. Hetki lisää rasvakeittimessä ei silti olisi haitaksi.

Paikan ehdoton plussa on kuitenkin palvelu. Erittäin reipas ja ystävällinen tarjoilija huomioi välittömästi alueelle käveltyäni, toi nopeasti myös ruokalistan ja mikä parasta – tarkkaili tilannetta huomaamattomasti, sillä sain myös laskun odottelematta turhaan. Ravintolalle tiedoksi, jotta kiitokset voidaan ohjata oikeaan paikkaan – vierailin siis paikanpäällä 17.6. klo 17.30.

Luette tän kuitenkin.

Ja kun luitte edellisenkin, niin luetta varmasti tämänkin. Kaikenkaikkiaan, Hook – burgerinne ei anna hirvittävästi aihetta uuteen vierailuun. Burgerin perusrakenteessa on tehty muutamia perustavaa laatua olevia virheitä ja siksi tason parantamiseen on vaikea uskoa. Tälle nykyiselle tasolle päästäkseen voi oikeastaan heittää sokkona tikkaa ja osua mihin tahansa burgeria tarjoavaan ravintolaan. On kuitenkin sanottava, että katastrofi ei tämä kuitenkaan ole, josta syystä 2/5 on oikea arvosana.

Hard Rock Cafe Helsinki

Hard Rock Cafe Helsinki

Niin vaan koitti se päivä, jolloin päädyin syömään tähän 1970-luvulla Lontoosta esiinponnahtaneeseen ravintolaketjuun, joka aloitti Helsingissä vuonna 2012. Tätä ennen toki ravintoloita oli avattu mm. Fidzille, Maltalle ja Nicaraguaan, joten meidän varmasti pitäisi olla kiitollisia tästä maailmanvieraasta, joka tuli rikastuttamaan ravintolatarjontaamme.

”Ennakkoluulot sikseen ja tanssimaan”, sanoisi entinen jumppamaikkani, joten portaat ylös toiseen kerrokseen ja heti paikalleen ravanneen tarjoilijan kanssa jutustelemaan, löytyisikö viideltä keskiviikko-iltapäivästä vapaata pöytää. Tarjoilija tähän toteamaan, hiukan pahoillaan, että saatavilla ravintolasalista on vain kolme (uloskäynnin lisäksi myös WC:tä) lähinnä olevaa pöytää, joista toki sopivan kelpuutimme. Pahoittelevasta luonteesta johtuen jäi hiukan pieni fiilis, onko ilmassa odotettavissa vahvaa urean tuoksua klosettien suunnalta (vastaus: ei todettu saapuvan myöhemminkään).

Listat käteen ja tarkastelemaan vaihtoehtoja – ja koska seuralaiseni oli vegaani – ja erityisen nälkäinen sellainen, samantein tarkastelemaan vaihtoehtoja alkuruoista, jotka toivottavasti saataisiin pöytään nopeasti. Tarjoilijalta kysyttyämme, vegaanisia vaihtoehtoja oli ainoastaan nacholautanen. Hiukan erikoista, sillä äkkinäkemältä listalta löytyi kolme muutakin annosta, joista pienellä väkertämisellä olisi voitu tehdä vegaanisia. Ilmeisesti kaikki listan aineksista ovat keittiössä puolivalmisteina, mikä ei suorastaan paranna paikan mielikuvaa.

Alkuruokien pakollisen skippaamisen vuoksi burgertilaus suoritettiin samointein ja valitsin listalta Hickory BBQ Bacon Cheeseburgerin (19,90e). Ruoka saapui pöytään yllättävän nopeasti, noin kymmenessä minuutissa lähes täydessä ravintolassa, joka entisestään nostatti ajatuksia puolivalmisteista.

Burgerannos ensivilkaisultaan kuitenkin vaikutti varsin tavanomaiselta, jossa lisukeranskalaiset on laitettu voipaperitötsässä kuppiin ja burgeri on rakennettu keskitasoisen yksinkertaisesti sen viereen. Kuva ei tee ehkä oikeutta, sillä ravintola päätti juuri syömisemme aikaan vähentää valoa puoleen ja lisätä sen kompensoimiseksi muusikin voimakkuutta vastaavasti. Meille, jotka kärvistelemme keski-ikäisyyden alttarilla, valmistaudumme syyttämään kaikesta ”nuorisoa” ja tulimme paikanpäälle vain syömään – muutos ei välttämättä ollut yhtään niin tervetullut, kuten ei myöskään kuvanlaadulle.

Nälkäisenä ei kuitenkaan ole varaa nirsoilla, joten ensipuraisu burgerista aikaansai sen nälkäisen mielen euforian joka tapauksessa. Pureskelun aikana mausta irrottautui pekoni ja punertavaksi jätetty burgeriliha, mutta pientä savuaromia lukuunottamatta muuten mausta oli vaikea saada mitään irti. BBQ-kastikkeen imelä makeus erottui jokseenkin kaukaisena ja juusto tuntui varsin yhdentekevältä lihan tasapaksuisuuden dominoidessa. Suurin ongelma kuitenkin burgerissa on kuitenkin yleinen mauttomuus – tuntui kuin suolaa ja pippuria ei keittiöstä olisi löytynyt lainkaan, joka hyvin paistetun pihvin huomioonottaen on astetta suurempi pettymys – ja kun sämpyläkään ei tarjoa itsessään mitään ahaa-elämystä mössöytyessään epämääräisiin nesteisiin lautasella, ei kokonaisuus ole oikein hallittavissa.

Kampanjan vuoksi maksoin burgerista kympin, mikä lienee olisikin annoksen oikea, laatua vastaava hinta, mutta normaalihinta 19,90e on ehdottomasti ylihintaa. Tämä ei oikein millään tasolla vastaa sitä vaikka jokaisen annoksen yksityiskohdan arvioisi erikseen, mitä nyt pekoni on aina yhtä hyvää ja ”mahdotonta” saada pilalle.

Hyvin tasapaksu, mauttomassa päässä oleva kokonaisuus jossa ei oikein ole mitään kehuttavaa. Kamppailen juuri tätä kirjoittaessani kahden arvosanan kesken. Arvosanana 3/5 tuntuu selkeästi liian korkealta, joten 2/5 on aikalailla kohdallaan. En syö enää edes alennettuun hintaan ja kokemuksen perusteella vaikea mennä uudelleen.

Naughty BRGR

Naughty BRGR

Viime aikoina arkipäivät ovat muissa hommissa olleet melkoista hulinaa ja ruokailu on ollut usein ihan tyylipuhdasta ravinnon absorbointia siitä mihin ikinä nyt onkaan sattunut kompastumaan. Tänään kynnyksen yli loikkasin Naughty BRGRissa, jossa olen ainoan ja viimeisimmän kerran käynyt kun ketju aloitti ravintolanssa Albertinkadulla. Silloin muistan kokeneeni jonkinlaisen pettymyksen, joten lähtöasetelmat eivät olleet mitenkään positiiviset.

Näitä hiukan negatiivisesti sävyttyneitä odotuksiani jotenkin tuki kassakokemus, joka sekään ei ollut mieltäylentävin. Tilatessani listalta NYC Cheese -burgerin, tuli vastaukseksi ”Ai sä otat vaan pelkän burgerin?”. Vastatessani myöntävästi, jatkokyselynä ”ei extrapihviä, ei lisukkeita?” ei kuulostanut asiakkaan tarpeista huolehtimiselta, vaan lähinnä pettymykseltä lisämyynnin osalta.

Samaa linjaa jatkaa toki myös virvoitusjuomien hinnoittelu, joka menee suoraan Helsingin hinnoittelun kärkikastiin, 3,80€ / 0,33L. Lisämyyntiä todella haetaan rajusti, mutta ehkä tässä maksetaan myös siitä että tölkki jostain syystä avataan sinulle valmiiksi.

Myös niille, jotka eivät paikassa ole käyneet, saattaa tulla yllätyksenä, että maksamisen jälkeen saat aitoon americca-tyyliin minimipalvelua. Kun tilauksesti on valmis, sinulle annettu limppusummeri soi ja noudat tilauksesi tiskiltä.

Jokatapauksessa, burger on tiskillä noudettavissa 15 minuutin päästä tilauksesta, joten läppäri kainaloon (sitä ei yksin arvaa jättää pöytään) ja harppominen hakemaan apetta. Viimeisen metrin tästä huolimatta hoitaa salin puolella työskentelevä henkilö, joka piipparilimppuni numeron perusteella etsii tiskiltä oikean burgerin ja ojentaa sen minulle.

En tiedä mitä ajattelisin tästä palvelusta.

Mutta, kori pöytään ja bursa lähempään tarkasteluun. Olen monta kertaa sanonut aiemminkin ja sanon vielä, että olen burgerentusiasti. Hampurlainen ei ole hampurilainen ellei sitä voi syödä käsin, mielellään yhdellä kädellä. Naughty tämän testin läpäisee liehuvin värein ja lisäplussaa saa riittävän kokoisesta voipaperitaskusta, jossa nostalgikkojen ajatukset liitänevät entisaikojen nakkikioskikulttuuriin asti.

Paperitaskulle löytyy myös käyttöä, sillä ketsuppia on vähintäänkin riittävästi ja se tuntuu olevan kaikki taskun pohjalla. Muutoin sisältö koostuu läpikypsytetyn pihvin päällä olevasta vaatimattomasta juustokuorrutuksesta, suolakurkusta ja liiankin runsaasta salaatista, jonka seassa muutama punasipulin riekale.

Yksittäiset maut ovat kohdallaan, mutta kokonaisuutena burgerista pakkaa läpi kaksi asiaa. Ketsuppi (kun sinne asti pääsee) ja salaatti (kunnes ketsuppi valtaa makunystyrät). Omaan makuuni molempia on vain liikaa ja erityisesti juustoburgerikokemusta odottaneille makukokonaisuus ontuu. Toki tämä ei ole juustohampurilainen vaan tämä on NYC Cheese – kuulen jo jonkun sanovan.

Ja se on ihan totta. Kyse on silti, kuten aina – vain ja ainoastaan makuasioista.

Tästä huolimatta on pakko sanoa, että Naughty BRGR ei säväyttänyt. Sen tuote ei yllä parhaimpien tasolle, mutta kun hinta yltää ja palvelukokemus jää vajavaiseksi, jää helposti lopputunteeksi vain pieni kusetuksen maku.

Ja ketsuppi.