Newroz 21

Newroz 21

”Itä-Helsinki on kuin ulkomaille lähtisi”, kuulin kerran erään ulkopaikkakuntalaisen sanovan. Lausahduksessa on toki oma totuutensa, mutta miten itse omassa mielessäni itäiset kaupunginosat ajattelen, nousee siellä tulevien vuosien aikana kiihtyvällä tahdilla uusia ravintolauutuuksia. Taannoinen vierailu Mellunmäessä sijaitsevaan Helsinki Beer Factoryyn hyvänä esimerkkinä.

Yksi niistä paikoista jotka kuitenkin ovat liikkeellä toiseen suuntaan on Puhoksen surullisenkuuluisalla ostarilla sijaitseva Newroz 21, joka avasi keväällä ravintolan myös Kampin Sähkötalossa. Lue lisää...

Bagdad Cafe

Bagdad Cafe

Pieni parisuhdeseikkailu sai allekirjoittaneen eksymään jälleen kerran Malmin pimenevään iltaan, jossa alkuperäinen tarkoitus oli käyttää kauniimpi osapuoli tutustumassa nepalilaisen ravintola Makalun tarjontaan. Paikan ollessa hiukan yllättäen kiinni perjantai-iltana, vaihtui ravitsemusliike google mapsin avustuksella vain muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan Bagdad Cafe -nimeä kantavaan kuppilaan.

Vaikka ennakkotiedot viittasivat paikan olevan etnisen ravintolatarjonnan edustaja, oli ennakkokäsitys silti rukattava heti ovella ihan uudelle tasolle. Mekkala oli melkoinen, henkilökunta monilukuinen ja jokaisella tuntui olevan jotain tärkeää tekemistä joka vaati pinkomista keskilattian poikki mitä nopeammalla tahdilla.

Tervetulotoivotus oli tästä näennäisestä kiireestä huolimatta (tai juuri siksi) tyhjä kysyvä tuijotus tiskin takaa. Ilmoitettuamme aikeistamme nauttia paikassa ruumiinravintoa, reaktio muuttui kädenheilautukseksi liikeyrityksen asiakastiloja kohti.

Pöytään heitetyt menut vilisivät kaikenlaista juotavaa ja pikkusyötävää, mutta yllätyksekseni ruokapuoli jäi selkeästi vähemmäksi. Annoksista kuitenkin löytyi kana- ja falafelrullat, jotka molemmat saapuivat pöytään noin 10 minuutin kuluttua. Tätä ennen tarjoilija toi juotavaksi myös kolpakolliset haaleaa vettä – pilleillä, tottakai.

Sanottakoon tässä vaiheessa, että paikan atmosfääri ei ihan ensimmäisenä kannusta ruokabloggaamiseen. Jokaisella seinällä vilisee ”ei valokuvausta” tai ”kuvaaminen kielletty” -kylttejä, jotka ensimmäisenä tuovat mieleen henkilökunnan huonon itseluottamuksen omiin tarjoiluihinsa, mutta toisaalla tajuaa, että sillä liene enemmän tekemistä varsin vapaamielisen shishankulutuksen kanssa – joka myöhemmin googlettamalla osoittautuukin herättäneen pahennusta lainlaatijoissa alkuvuodesta 2018. Jos artikkeliin on luottamista, vaikutus itse salissa on jäänyt melko vähäiseksi – mutta onneksi ainakin takaseinää koristaa iso ”tupakointi kielletty” -kyltti.

Ruoka itsessään kuitenkin on tämän artikkelin tärkein anti ja se tässä pureksittakoon. Kooltaan melko pieni rulla on nimittäin hyvin yksinkertainen – sen keskelle on aseteltu nippu ranskalaisia ja leivän sisällä on mausteista kanaa – ja lisää ranskalaisia. Ei kastikkeita, ei mitään salaatteja.

Kanan maku on kieltämättä kohdallaan, tuoden mukanaan myös juuri oikean määrän hiiltynyttä pintaa. En tiedä onko keittiössä oikeasti puugrilli käytössä, mutta ainakin sen antamaa makua ollaan hyvin jäljitelty ja täytteenä olevan kanan maku on kieltämättä todella kohdallaan. Ranskalaisten lykkäämistä rullan keskelle voidaan toki pitää millaisena syntinä tahansa, mutta kokonaisuus toimii satunnaiseen pikkunälkään vallan mainiosti. Tämä on hyvin kaukana gourmeesta ja katuruoaksikin tämä on vallattoman simppeliä – mutta jokin tässä yksinkertaisuudessa viehättää. Se ei kuitenkaan ole hinta, sillä yhdeksän (9) euron hintaisena annos on kallis. Ei se ihan kusetuksen makua suuhun jätä, mutta verrattuna siihen millaisia makuja samalla hinnalla saa esimerkiksi itä-Helsingin etnisistä keskittymistä, tuntuu Bagdad Cafen hinnoittelu hiukan korkealta. Koska käyntimme oli melko pikainen, jäi kuitenkin tutkimatta millaista paikan muu tarjonta on, josko se olisi tukenut korkeaa hintaa pienessä ruokalistassa.

Jokatapauksessa, varsin kiinnostava ja kansainvälistä pörinää tarjoava pieni kahvila. Kannattanee käydä kokeilemassa vielä kun se siellä on, ellei tupakkalakitarkastaja ehdi ensin. Ruoalle kuitenkin 3/5.

Eerikin Pippuri

Eerikin Pippuri

Ollakseen halpaa, nopeaa ja pohjimmiltaan tarkoitetukin puhtaaksi katuruoaksi, shawarma-tyyppinen kanakebab on Suomessa yleistymään päin. Ei ehkä siis vielä mitenkään tusinalounaaksi kutsuttava annos, mutta hyvää vauhtia valloittamassa tilaa perinteikkäämmiltä kebabeilta.

Kuulun itse sukupolveen, jolle Kebab Eerikin Pippuri oli vuosituhannen vaihteen jälkeen legendaarisiin mittasuhteisiin paisunut yöpaikka. Kun satuin kävelemään paikan ohitse tänään nälkäisenä, väsyneenä ja Helsingin erinomaisen katuhuollon sallimin täydellisen kuivin jaloin, valitsin listalta itselleni kana-iskenderin.

Annos saapui pöytään alle 10 minuutissa erinomaisen ystävällisen palvelun saattelemana ja ensimmäisenä on havaittavissa annoksen reilu koko, josta toki noin puolet on lisukkeita (riisi & salaatti). Olen itse pitänyt aina iskenderiä helppona yhden käden ruokalajina ja siksi ensimmäisenä kritiikkinä huomioinkin, että annoksen leipä oli pilkottu suhteellisen suuriin paloihin. Kana taasen oli juuri sellaista mitä hiutaloitu kana voi olla, eli tasaisen hyvää ja herkullista. Tosin itse olisin kaivannut enemmän mausteita, nyt kastikkeet ylittivät täysin itse kanan (ja leivän) maun ja rooleiksi jäi vain toimia purutuntuman luojina.

Tämä ei ollut mitenkään huono asia, sillä annoksen kastikkeet ovat varsin hyviä. Toki enemmän paukkua haluavien kannattaa hakeutua kokonaan muihin ruokalajeihin, sillä kanakebabit tuppaavat kaikki olevaan melko mietoja – ja kuten mainittua, Eerikin versio vieläpä kevyestä päästä.

Miten tämä sitten vertautuu esimerkiksi King Kebabin kanakebabeihin? Ainakin siten, että Kingin kanassa on mielestäni himppasen enemmän maustepohjaa, mutta se taasen häviää Eerikille kastikkeissa.

Mutta kuten aina, nyanssit löytyvät maistajan suusta, joten arvioikaa itse alapuolelle, mistä löytyy mielestänne Helsingin paras kanakebab?

Tikke, kaupungin paras shish kebab

Tikke, kaupungin paras shish kebab

Viime viikot on olleet sen verran vilkasta työrintamalla, että lounaatkin ovat jääneet varsin vaisuiksi – jotain 15 minuutissa absorboitavaa lounashöttöä ei hirvittävästi viitsi täällä arvioittaa, mutta poikkeuksia aina on. Yksi niistä on matka Kontulaan, tuohon itäisen Helsingin DDR:ään.

Kontula ja varsinkin sen ostoskeskus, ostari – on useimpien mielissä ollut lähinnä uutisotsikoista, joissa retostellaan erilaisilla ongelmilla. Milloin puukotuksia, milloin jengitappeluita ja milloin huumekauppaa. Ei siis ihme, että tendenssi näkyvyyden laadun osalta on vaikuttanut paikan vuokriin – ja siksi Kontulan ostari on loistava paikka lähteä vähän eksoottisemmalle makumatkalle.

Kohteeksi valikoitui ennakkosuosituksen myötä Tikke Kebab – joka mainostaa jo teippauksissaan olevansa gourmetin asialla. Seikka, joka vähän puistattaa heikon mieltä, kun muistelee mitä kaikkea vuosien varrella on gourmet-leiman alla joutunut syömään.

Paikka itsessään on melko vaisu, suorastaan askeettinen. Jos siisteydestä ei pidettäisi huolta, tulisi vahvat vibat 80-luvun Esson baareista. Ratkaisut ovat muutenkin erikoisia, sillä kaikki ruoka on heti nähtävillä – Tikke nimittäin myy aitoa shish kebabia ilmeisesti irakilaisten pitäjien twistillä. Vaihtoehtoina löytyy niin jauhettuja, kuin kokolihaakin olevia vaihtoehtoja – ja myös maksaa ja sydämiä. Perusannokseen joiden hinnat ovat 10-12 euron hintaisia (!) kuuluu kaksi varrasta, jotka saa valita itse kylmätiskistä. Vartaat kypsennetään sen jälkeen keittiössä ja samalla voit aloittaa ”salaattipöydästä” jonka valikoiman määrä ei ole kovinkaan korkea – mutta laatu on huikea. Hummus ja jugurttikastike ovat loistavia ja itseasiassa kaikki muutkin. Ruoan lisäkkeenä tarjoillaan myös (valtava) tuore leipä.

Annos tulee pöytään soikiossa teräslautasella, jonka pohjana on palanen leipää imeyttämässä lihanesteitä ja rasvaa. Itse valitsin vartaiksi kanan ja naudan, jotka molemmat olivat kerrassaan loistavat. Sopiva hiilen maku, pintarapeus ja jopa vähän ”kuivakka” pinnasta, mutta sisältä mehevät – liha täydellisen medium.

Mukana myös grillattu tomaatti, punasipulia ja sitruunalohko.

– – –

Ottiatuotanoin….

– – –

Yritän olla hehkuttamatta tätä liikaa, sillä kokemus jätti sanattomaksi. Tikke Kebab on nimittäin _loistava_ paikka harrastaa ruokakulttuurimatkailua. Annokset ovat laatuun ja kokoon nähden aivan naurettavan edulliset.

Käykää ihmiset kokeilemassa, sillä vaikka asuisitte kauempana, ette kadu. Tämä paikka on kevyesti kahden metrolipun (meno-paluu) lisähinnan arvoinen!

Kertokaa myös omia kokemuksianne, jos olette paikan ehtineet käydä tsekkaamassa. Tai jos tämän perusteella menette, niin kertokaa sittenkin!