Muistan kun Döner Harju tuli Fleminginkadulle Helsingin Kalliossa. Tuota punaviherkuplassaan makoilevaa kaupunginosaa ravisutteli tuo uusi ravintola, joka oli hakenut oppia ihan Berliinistä asti ja tarjoili jotain uutta mitä ei oltu koskaan ennen nähty. Paitsi tietysti siellä Berliinissä.
Döneriä.
Eikä mitä tahansa Wotkinsin tusinatavaraa, vaan oikein ja aidosti tehtyä döneriä, jonka ravintola oli itse valmistanut. Hipsterivaltakunnan kunniaksi ruoka tarjoiltiin emalitarjottimilta ja annoksessa oli korianteria.
”Uuuh” ja ”Aaah” kuului kautta Helsinginkadun molempien puolten, kun ihmiset kulkivat ohi Bullmannin rasvaisten leikkeiden syömään tuota premium-kebabiksikin kutsuttua nannaa. Jonot kasvoivat ja vain costeau-pipojen määrästä pystyi arvioimaan kauanko omassa tilauksessa saattoi mennä.
Joskus se oli kolme varttia.
Silti ihmisiä riitti.
kebab
Bröner
Niinsanottu premiumisaatio on aiemmin muokannut suomalaista pizza- ja burgerskeneä, joten ei ole mikään ihme sen ulottaneen seuraavaksi tavoitteensa myös kebabbiin. Viiden euron mättökebabeista ollaan kovaa vauhtia siirtymässä 10+ euron Kallio-uskottaviin annoksiin, jonka trendin tosin aloitti noin 10 vuotta sitten Döner Harju, joka jo silloin erottui joukosta ja ketjuuntui myöhemmin neljän ravintolan ryppääksi.
Pikakelauksella 10 vuotta myöhemmin muut ovat vasta aloittamassa omaa liikehdintäänsä. Ensimmäisenä näkyvästi aloitti DIF Döner (linkki Onlynams-tubevideoon) ja myöhemmin jopa S-ryhmä on julistanut kebab-vallankumousta Babista-ketjunsa kautta. Nämä siis vain muutamia mainitakseni.
Baba Döner
Tässä artikkelissa pikatestissä Tiktokissa kesällä 2023 suunnatonta buustia saanut Baba Döner.
Ravintola on osa Fennia-korttelin ravintolamaailmaa, ns. ”food courtia” joka muutoin oli vielä 2023 kärsinyt pahasti asiakaskadosta. Kävimme itse paikanpäällä loppuvuodesta 2023 Onlynamsin toimesta, josta ohessa myös videolla lopputulos.
Kävin myös itse viime viikolla kokeilemassa paikan annoksen, eli Patates (15,90 €), joka on taannoisesta tilanteesta kokenut euron hinnankorotuksen. Yhdessä pienehkön juoman kanssa annos maksaa 19,40 € joka alkaa olla jo korkeimmassa luokassa, mitä tulee kebablounaaseen.
Almas
Jokainen tietää sen epätoivoisen hetken kun kaverin kanssa mietitään ruokapaikkaa, eikä mitään ole päätetty etukäteen. Sitä istutaan hiljaa selaillen kännyköistä karttasovelluksen kautta sattumanvaraisia ravintoloita ja ehdotellaan toisille toisella puolella kaupunkia sijaitsevia ravintoloita, joista n ”joskus kuullut jotain”.
Tämä oli sellainen päivä, kun eksyimme lopulta Sompasaaren Almasiin.
Ennakkokäsitykseltään paikka ei herättänyt suurtakaan ihastusta tarjotessaan ruokalistassa ensin sieluttomilta tuntuvia pizzoja ja burgereita. Ruokalistan loppupuolelta kuitenkin löytyivät ne kiinnostavimmat ja kun listalla vilahtelee sanoja torsh, chenjeh ja joojeh – liikutaan jossain lähi-idän syvimmissä ruokakulttuureissa. Automaattisesti kiinnostaa siis.
Vöner lippakioski
Töölössä sijaitseva Jaskan Grilli on jonkinlainen legenda, mutta vuoden 2016 vegaanitrendin jälkilöylyissä sen naapurissa olevaan, huonokuntoiseen lippakioskiin avasi vegaanigrilli Jänö.
Osuuskunnan pyörittämänä grilli piti majaansa kolme vuotta, kunnes 2019 paikalla oli turkulaisille tutumpi VG Wok ja nykyään majaansa siinä pitää vegaanisen kebab-brändin, Vönerin nimeä kantava grilli.
Pitkän työpäivän jälkeen fröökkynän kanssa huomasin olevani liikkeellä Töölön läpi ja kun nälkä yllätti, mietimme mistä saisimme ruokaa nopeasti ja helposti mukaan. Kun sekasyöjä-vegaaniperheessä usein tapahtuu, ruokapaikka valitaan vegaanivalikoiman mukaan – valitsimme tällä kertaa tutulla paikalla sijaitsevan kioskin.
Olin Jänön aikoihin käynyt täällä viimeksi kesällä 2018, enkä silloin vaikuttunut ihan sydänjuuriani myöten. Kioski on kuitenkin loistavalla paikalla ja se on onnistunut saattamaan lähiympäristönsä viihtyvyyttä kertanaksauksella ylöspäin, eikä auringonpaisteinen kesäilta sitä viihtyvyyttä suinkaan vähennä.
Newroz 21
”Itä-Helsinki on kuin ulkomaille lähtisi”, kuulin kerran erään ulkopaikkakuntalaisen sanovan. Lausahduksessa on toki oma totuutensa, mutta miten itse omassa mielessäni itäiset kaupunginosat ajattelen, nousee siellä tulevien vuosien aikana kiihtyvällä tahdilla uusia ravintolauutuuksia. Taannoinen vierailu Mellunmäessä sijaitsevaan Helsinki Beer Factoryyn hyvänä esimerkkinä.
Yksi niistä paikoista jotka kuitenkin ovat liikkeellä toiseen suuntaan on Puhoksen surullisenkuuluisalla ostarilla sijaitseva Newroz 21, joka avasi keväällä ravintolan myös Kampin Sähkötalossa. Paikalla on kova maine, eikä siitä kovinkaan usein kuule mitään huonoa sanottavaa. Siksipä juuri, myöhäinen lounasvierailu paikkaan oli hyvä idea satunnaisena arkipäivänä.
Bagdad Cafe
Vaikka ennakkotiedot viittasivat paikan olevan etnisen ravintolatarjonnan edustaja, oli ennakkokäsitys silti rukattava heti ovella ihan uudelle tasolle. Mekkala oli melkoinen, henkilökunta monilukuinen ja jokaisella tuntui olevan jotain tärkeää tekemistä joka vaati pinkomista keskilattian poikki mitä nopeammalla tahdilla.
Tervetulotoivotus oli tästä näennäisestä kiireestä huolimatta (tai juuri siksi) tyhjä kysyvä tuijotus tiskin takaa. Ilmoitettuamme aikeistamme nauttia paikassa ruumiinravintoa, reaktio muuttui kädenheilautukseksi liikeyrityksen asiakastiloja kohti.
Pöytään heitetyt menut vilisivät kaikenlaista juotavaa ja pikkusyötävää, mutta yllätyksekseni ruokapuoli jäi selkeästi vähemmäksi. Annoksista kuitenkin löytyi kana- ja falafelrullat, jotka molemmat saapuivat pöytään noin 10 minuutin kuluttua. Tätä ennen tarjoilija toi juotavaksi myös kolpakolliset haaleaa vettä – pilleillä, tottakai.
Sanottakoon tässä vaiheessa, että paikan atmosfääri ei ihan ensimmäisenä kannusta ruokabloggaamiseen. Jokaisella seinällä vilisee ”ei valokuvausta” tai ”kuvaaminen kielletty” -kylttejä, jotka ensimmäisenä tuovat mieleen henkilökunnan huonon itseluottamuksen omiin tarjoiluihinsa, mutta toisaalla tajuaa, että sillä liene enemmän tekemistä varsin vapaamielisen shishankulutuksen kanssa – joka myöhemmin googlettamalla osoittautuukin herättäneen pahennusta lainlaatijoissa alkuvuodesta 2018. Jos artikkeliin on luottamista, vaikutus itse salissa on jäänyt melko vähäiseksi – mutta onneksi ainakin takaseinää koristaa iso ”tupakointi kielletty” -kyltti.
Ruoka itsessään kuitenkin on tämän artikkelin tärkein anti ja se tässä pureksittakoon. Kooltaan melko pieni rulla on nimittäin hyvin yksinkertainen – sen keskelle on aseteltu nippu ranskalaisia ja leivän sisällä on mausteista kanaa – ja lisää ranskalaisia. Ei kastikkeita, ei mitään salaatteja.
Kanan maku on kieltämättä kohdallaan, tuoden mukanaan myös juuri oikean määrän hiiltynyttä pintaa. En tiedä onko keittiössä oikeasti puugrilli käytössä, mutta ainakin sen antamaa makua ollaan hyvin jäljitelty ja täytteenä olevan kanan maku on kieltämättä todella kohdallaan. Ranskalaisten lykkäämistä rullan keskelle voidaan toki pitää millaisena syntinä tahansa, mutta kokonaisuus toimii satunnaiseen pikkunälkään vallan mainiosti. Tämä on hyvin kaukana gourmeesta ja katuruoaksikin tämä on vallattoman simppeliä – mutta jokin tässä yksinkertaisuudessa viehättää. Se ei kuitenkaan ole hinta, sillä yhdeksän (9) euron hintaisena annos on kallis. Ei se ihan kusetuksen makua suuhun jätä, mutta verrattuna siihen millaisia makuja samalla hinnalla saa esimerkiksi itä-Helsingin etnisistä keskittymistä, tuntuu Bagdad Cafen hinnoittelu hiukan korkealta. Koska käyntimme oli melko pikainen, jäi kuitenkin tutkimatta millaista paikan muu tarjonta on, josko se olisi tukenut korkeaa hintaa pienessä ruokalistassa.
Jokatapauksessa, varsin kiinnostava ja kansainvälistä pörinää tarjoava pieni kahvila. Kannattanee käydä kokeilemassa vielä kun se siellä on, ellei tupakkalakitarkastaja ehdi ensin. Ruoalle kuitenkin 3/5.
Eerikin Pippuri
Kuulun itse sukupolveen, jolle Kebab Eerikin Pippuri oli vuosituhannen vaihteen jälkeen legendaarisiin mittasuhteisiin paisunut yöpaikka. Kun satuin kävelemään paikan ohitse tänään nälkäisenä, väsyneenä ja Helsingin erinomaisen katuhuollon sallimin täydellisen kuivin jaloin, valitsin listalta itselleni kana-iskenderin.
Annos saapui pöytään alle 10 minuutissa erinomaisen ystävällisen palvelun saattelemana ja ensimmäisenä on havaittavissa annoksen reilu koko, josta toki noin puolet on lisukkeita (riisi & salaatti). Olen itse pitänyt aina iskenderiä helppona yhden käden ruokalajina ja siksi ensimmäisenä kritiikkinä huomioinkin, että annoksen leipä oli pilkottu suhteellisen suuriin paloihin. Kana taasen oli juuri sellaista mitä hiutaloitu kana voi olla, eli tasaisen hyvää ja herkullista. Tosin itse olisin kaivannut enemmän mausteita, nyt kastikkeet ylittivät täysin itse kanan (ja leivän) maun ja rooleiksi jäi vain toimia purutuntuman luojina.
Tämä ei ollut mitenkään huono asia, sillä annoksen kastikkeet ovat varsin hyviä. Toki enemmän paukkua haluavien kannattaa hakeutua kokonaan muihin ruokalajeihin, sillä kanakebabit tuppaavat kaikki olevaan melko mietoja – ja kuten mainittua, Eerikin versio vieläpä kevyestä päästä.
Miten tämä sitten vertautuu esimerkiksi King Kebabin kanakebabeihin? Ainakin siten, että Kingin kanassa on mielestäni himppasen enemmän maustepohjaa, mutta se taasen häviää Eerikille kastikkeissa.
Mutta kuten aina, nyanssit löytyvät maistajan suusta, joten arvioikaa itse alapuolelle, mistä löytyy mielestänne Helsingin paras kanakebab?
Tikke, kaupungin paras shish kebab
Kontula ja varsinkin sen ostoskeskus, ostari – on useimpien mielissä ollut lähinnä uutisotsikoista, joissa retostellaan erilaisilla ongelmilla. Milloin puukotuksia, milloin jengitappeluita ja milloin huumekauppaa. Ei siis ihme, että tendenssi näkyvyyden laadun osalta on vaikuttanut paikan vuokriin – ja siksi Kontulan ostari on loistava paikka lähteä vähän eksoottisemmalle makumatkalle.
Kohteeksi valikoitui ennakkosuosituksen myötä Tikke Kebab – joka mainostaa jo teippauksissaan olevansa gourmetin asialla. Seikka, joka vähän puistattaa heikon mieltä, kun muistelee mitä kaikkea vuosien varrella on gourmet-leiman alla joutunut syömään.
Paikka itsessään on melko vaisu, suorastaan askeettinen. Jos siisteydestä ei pidettäisi huolta, tulisi vahvat vibat 80-luvun Esson baareista. Ratkaisut ovat muutenkin erikoisia, sillä kaikki ruoka on heti nähtävillä – Tikke nimittäin myy aitoa shish kebabia ilmeisesti irakilaisten pitäjien twistillä. Vaihtoehtoina löytyy niin jauhettuja, kuin kokolihaakin olevia vaihtoehtoja – ja myös maksaa ja sydämiä. Perusannokseen joiden hinnat ovat 10-12 euron hintaisia (!) kuuluu kaksi varrasta, jotka saa valita itse kylmätiskistä. Vartaat kypsennetään sen jälkeen keittiössä ja samalla voit aloittaa ”salaattipöydästä” jonka valikoiman määrä ei ole kovinkaan korkea – mutta laatu on huikea. Hummus ja jugurttikastike ovat loistavia ja itseasiassa kaikki muutkin. Ruoan lisäkkeenä tarjoillaan myös (valtava) tuore leipä.
Annos tulee pöytään soikiossa teräslautasella, jonka pohjana on palanen leipää imeyttämässä lihanesteitä ja rasvaa. Itse valitsin vartaiksi kanan ja naudan, jotka molemmat olivat kerrassaan loistavat. Sopiva hiilen maku, pintarapeus ja jopa vähän ”kuivakka” pinnasta, mutta sisältä mehevät – liha täydellisen medium.
Mukana myös grillattu tomaatti, punasipulia ja sitruunalohko.
– – –
Ottiatuotanoin….
– – –
Yritän olla hehkuttamatta tätä liikaa, sillä kokemus jätti sanattomaksi. Tikke Kebab on nimittäin _loistava_ paikka harrastaa ruokakulttuurimatkailua. Annokset ovat laatuun ja kokoon nähden aivan naurettavan edulliset.
Käykää ihmiset kokeilemassa, sillä vaikka asuisitte kauempana, ette kadu. Tämä paikka on kevyesti kahden metrolipun (meno-paluu) lisähinnan arvoinen!
Kertokaa myös omia kokemuksianne, jos olette paikan ehtineet käydä tsekkaamassa. Tai jos tämän perusteella menette, niin kertokaa sittenkin!