UG – Urban Gourmet

UG – Urban Gourmet

Helsingin Kalliossa pystyyn kohoava Lyyra on malliesimerkki helsinkiläisestä uudisrakentamisesta, jossa torpataan maan tasalle vanhoja rakennuksia ja rakennetaan tilalle ihan samanlaisia persoonattomia möhkäleitä.

Mitä tahansa arkkitehtuurisista ratkaisuista mieltä olenkaan, niin olen kiinnostuksella seurannut alueen ravintolaskenen kehittymistä. Aiemmin viereiseen rakennukseen ilmestynyt Cave tuli testattua jo aiemmin (aiheesta en tosin tehnyt artikkelia tänne) ja nyt käväisin juuri aloittaneessa UG:ssä – viralliselta nimeltään ”Urban Gourmet”.

Kyseessä on ihan perinteinen ns. food court kävijän näkökulmasta ja sen myötä viiden eri ravintolan tarjonta on myös liian laajaa tarkasteltavaksi yhdessä artikkelissa. Kuten aina, tämäkään artikkeli ei anna laajaa kuvaa ravintolakonseptin antamasta tarjonnasta – ainoastaan mielipiteeni yhdestä annoksesta, jonka tällä kertaa tarjoili Roskakala.

Pidän kovasti kalasta, mutta sitä tulee syötyä aivan liian vähän. Pidän myös todella paljon ajatuksesta, jossa kamppaillaan ”roskakala”-termiä vastaan ja myös siitä tietynlaisesta ”fuck you” -asenteesta, joka paistaa ravintolan nimeämisen kautta koko termiä kohtaan. Mutta kun näin ruokalistalla paikan tekemän Fish & Chips -annoksen (17,90 €), päätös oli helppo myöhäistä lounasta ajatellen.

Ravintolan toiminta on automatisoitu todella pitkälle. Pöydässä on QR-koodi, jonka skannaat puhelimella, maksat tilaamasi ruoat ja juomat verkossa – ja tarjoilija tuo ruoat samaan aikaan pöytään koko seurueelle – vaikka jokainen olisikin tilannut eri ravintoloista ruokansa. Kuulostaa teoriassa kätevältä, paitsi niille joilla ei ole älypuhelinta.
read more

Ravintola Oiva

Ravintola Oiva

Tästä Kallion Porthaninkadun dinosauruksesta ei kuitenkaan voida puhua mainitsematta Fredin biisiä tai portsarin lanttia, joten päätin aloittaa tämänkertaisen tekstin sanomalla ne heti aluksi.

Ja nyt kun ne on hoidettu pois tieltä, mainittakoon, että paikka on muutamia vuosia sitten tehnyt kasvojenkohotuksen ja tarjoaa tätänykyä myös ruokaa. Tältä tiiviiltä listalta minäkin eräänä tiistai-iltana rujokani valitsin ja siksi valinta osui klassiseen Fish & Chipsiin – tai paikallisesti ”Fisu ja ranet” (16e). Seuralainen otti friteeratut kukkakaalit (6e).

Palvelu on suorasukaista ja ystävällistä, mutta aloite asiakastapahtumaan on täysin asiakkaan kontolla. Paikalle saapuvaa asiakasta ei huomioida eikä puhutella, joka lienee seurausta paikan varsin juomakeskeisestä painotuksesta. Pöydissä on ruokalistat, mutta tilaus tehdään siitä huolimatta tiskiltä, joka baariympäristössä monelle onkin luontaisempi tapa.

Seuralaisen kukkakaalit saapuvat 12 minuutin kuluttua tilauksesta ja asettavat odotukset astetta korkeammalle. Lautasen päällimmäiset kukkerot ovat nimittäin rapeita, juuri sopivasti suolattuja ja kuoren sisältä paljastuvat kukkakaalit juuri sopivassa kypsyysasteessa. Myöhemmin tosin paljastuu, että annos ei kestä kovinkaan kauaa seisomista, sillä lautasen pohjalla olevat ovatkin vettyneempiä.

Fisu ja ranet kuitenkin ottavat aikaa pidempään ja saapuvat 20 minuutin päästä. Annos ei ensivilkaisulta ole sitä mitä odotin, sillä kala on kalapuikkomaisina puikuloina. Leivitys on rapea ja onnistunut, mutta maustamisessa ollaan yltiövarovaisessa linjassa – suola tuntuu unohtuneen kokonaa, jota toki korvaa ranskalaiset, joissa sitä sitävastoin on vähän liikaakin. Ranskalaiset myös jakavat pöydän mielipiteet, sillä toisaalta ne ovat täydellisen rapeita, mutta samalla sisältö on kuivahtanut ja monilta osin tuntuu niissä olevan pelkkä kuori jäljellä. Kurkkumajoneesi ajaa asiansa, mutta ei nouse annoksessa erityisesti parrasvaloihin.

Kokonaisuutena Oivan fisu & ranet ajaa asiansa. Vaikka friteeratun kalan koostumus on tiivis ja mehevä, sen maku ei aivan kohtaa ja toteutustapa tuo tahtomattaan mieleen vahvasti kalapuikot. Myös annoksen koko ei aivan kohtaa 16 hintaiseksi, jotta se olisi hinta-laatusuhteeltaan ihan kohdallaan, mutta vaikea tästä on dramaattisia virheitäkään mainita. Osaltaan lievä pettymys selittyy pelkästään venyneellä odotusajalla ja friteerattujen kukkakaalien nostamilla odotuksilla.

Oivan annos on hyvä esimerkki kohtuullisesta ja ihan kannatettavasta toteutuksesta perus-baariruoan suhteen. Vaikka se ei nouse kaupungin parhaiden joukkoon, se on silti tasavahva annos minkä tahansa illan pelastajaksi tai kahdestaan jaettavaksi oluttuopposten kanssa.