Chéri

Chéri

Jotenkin tavattoman kökösti nimetty ravintola ei avauduttuaan saanut minua mitenkään innostumaan siellä vierailusta, mutta kuunneltuani vuoden verran päivityksiä ylihintaisesta ruoasta ja tarkoitushakuisesta kitcheydestä, päätin vihdoin astua ovesta sisään.

Tämän sytykkeenä oli toki armas vaimoni, joka halusi viettää aikaa kanssani hetken rauhallisella ja myöhäisellä iltapäivälounaalla ja valitsi paikan vain sijainnin perusteella tietämättä sen kummemmin asiasta.

En välttämättä ollut valinnasta pelkästään iloinen, mutta toki arvostin mahdollisuutta kokea jotain uutta. Kokemus se on pettymyskin. read more

[vifblike btntype="html5"]

Vilamo

Vilamo

Olin käyny paikanpäällä Ravintola Solvikissä aika tarkalleen kolme vuotta aiemmin, mutta jossain vaiheessa tuo lounaalla positiivisesti yllättänyt ravintola on lopettanut olemasta ja samassa tilassa on nyt Ravintola Vilamo. Syytä toki voidaan vain arvailla, mutta veikkaisin taannoisella kulkutaudilla ollut osansa asiassa sanottavana.

Jokatapauksessa, istahdimme syömään rauhallisena arki-iltana vähän yli tunti ennen sulkeutumisaikaa ja ensimmäinen havainto oli, että tilauksen tekemisessä kesti yli 20 minuuttia. Syy tähän löytyi toki yksittäisestä isosta seurueesta, joten sinänsä ymmärrettävää. Yksittäisen asiakaskokemuksen kannalta toki riskit ovat melkoiset.

Tilasin kuitenkin paneroidun porsaanleikkeen (22,60 €) ja sen lopulta saavuttua huomasin paikan nimen lisäksi vaihtaneen myös laatutavoitteitaan. Paitsi että porsaanleike oli niin pieni, että luulin ensin saaneeni lastenannoksen, voisin myös veikata sen olevan puolivalmiste jonkin suuren lihatalon bulkkihihnalta. Myös leikkeen pinta antoi ymmärtää tämän – tappavan tasaisesti (voisiko sanoa, koneellisesti) leivitetylle päällispuolelle oli lipsahtanut vähän liikaa suolaa ja pohjalta leivitys oli joko palanut tai puuttui kokonaan. Vaikka tämä on pyritty selvästi frittaamaan kovalla tulella, ei rasvaa oltu lisätty pannulle enää leikettä käännettäessä. read more

[vifblike btntype="html5"]

Vltava

Vltava

Pääpostitalon ja rautatieaseman väliin jäävässä, entisessä Finnairin kaupunkiterminaalissa sijaitseva S-ryhmän Vltava ei ole koskaan saanut allekirjoittaneessa suuriakaan tunteita aikaiseksi, osittain siksi, että tsekkiläinen ruokakulttuuri ei kuulu omaan ”TOP5 maailman keittiöt” -listaani. Ystävän kanssa lounaskutsu osui kuitenkin tänään aseman seudulle ja päätin ehdottaa juuri tätä paikkaa lounaalle.

Yhdeltä iltapäivällä, missään ei kuitenkaan ollut mitään mainintaa paikan lounastarjonnasta. Ei ovella, ei tiskillä – ei missään. Seinällä olevasta ruokalistasta kuitenkin bongasin ”porsaan schnitzelin”, joka on tarpeeksi lähellä wieninleikettä, jotta se on ikäänkuin pakko ottaa. Mainitsin lounaslistan puuttumisesta tiskillä, johon pirteä asiakaspalvelija sitten luetteli lounastarjonnan jostain koneen kätköistä – päädyin siitä huolimatta alkuperäiseen ratkaisuuni, vaikka hinta (24,90e) suorastaan kauhistutti.

Jos tämän blogin kirjoittamisessa olen jotain oppinut, on se – että ennakkokäsitykset ovat usein kohdallaan. Niin myös tässä tapauksessa, jossa yli 10 minuutin odottelun jälkeen saapui pöytään annos, mikä aikaansai pienen pettymyksen herkässä sielussani. Toki on syytä muistaa, että olen tottunut katsomaan kaikkia paneroituja leikkeitä samalla wieninleikesilmällä, mutta vaaleaksi paistettu, keuhkotautisen vihellyksellä poispuhallettava leivitys ei aivan vastaa neljännessatasen arvoista annosta – ei edes, vaikka leivityksen pinta olisikin sopivan rapea ja leikkeellä kokoa niin reilusti, että se on jouduttu taittamaan kahtia. Tosin sekin perunamuussin päälle, joka käytännössä tuhoaa senkin leivityksen, mitä leikkeeseen on kehdattu pistää. Vielä kun mausteet tuntuvat unohtuneen, osa possusta punertaa ja liha narskuu ajoittain hampaissa, alkaa vähän miettimään, mikä kate annoksen hinnasta taloon jää.

Annoksen kirkkaampana yksityiskohtana on perunamuussi, joka maistuu ihan mainiolta. Ei siinä silti mummon väkivalloin murskaaman muussin kermaisaa muhevuutta juuri ole. Annoksen cocktailkurkut ovat tavanomaisia ja yrttiöljyn funktio jää vähän makuasioiden ratkaistavaksi. Sitruuna on leikattu taas niin ohueksi, että siitä ei juuri twistaavaa makua edes saa irti.

Kokonaisuutena annos on ihan tavallaan oiva ratkaisu isoon nälkään. Koko on reilu, mutta rehellisesti sanottuna siihen erinomaisuudet jäävätkin. Visualistina voisi lisätä, että se on toki myös ihan kaunis, mutta kun tarkoituksena ei ole arvioida pelkkää silmänruokaa – jää arvosana varsin vajaaksi 1/5 tasolle. Hinta-laatusuhteeltaan verrattavissa Kreikan lainoittamispäätökseen.

[vifblike btntype="html5"]

Ravintola Viisi Penniä

Ravintola Viisi Penniä

Tänään kohteeksi osui Viisi Penniä, tuolla vilkkaalla Mannerheimintien osuudella, joka ei ole tunnettu ainakaan hyvästä ravintolatarjonnastaan. Lähdin erikseen tuota kokeilemaan kahdesta syystä. Ensinnäkin siitä, että joku teistä lukijoista joskus kehoitti kokeilemaan paikkaa, muistaakseni jopa sen wienerleikettä (sellaista ei ole listalla) – ja toisekseen siitä, että päivä oli siihen mennessä ollut jokseenkin levoton, enkä kokenut saaneeni mitään järkevää aikaiseksi.

Listalta valikoitui lupaavalta kuulostava Urheilijan Leike (20e) jonka valitsin sen potentiaalisen ensivaikutelman, mutta myös wienerleikemäisyyden vuoksi. Paneroitu porsaanleike, ananasta (!) ja bearnaisekastiketta (!!!). Pyysin viimeisimmän erikseen, koska pohdin sen todennäköisesti muuttavan leikkeen mössöksi ja peittävän sen maun alleen. Ruokajuomaksi 0,5 virvoitusjuoma maksoi kätevän 4,70 euroa, jossa siinäkin on hitunen rahastusta.

Annos saapui pöytään 10 minuutissa, jona aikana ehdin katsella ympärilleni ja todeta ravintolan sisustuksen ja muun atmosfäärin olevan ihan miellyttävä ainakin omaan silmääni. Tämä olisi todennäköisesti juuri sellainen paikka, missä itse viihtyisin luvattoman paljon, jos se olisi taloyhtiöni alakerrassa.

Myönnän, olin 20 euron hintaisen porsaanleikeannoksen osalta jokseenkin latautunut ennakko-odotuksella ”jaksanko syödä kaiken”, mutta olin vähän pettynyt annoksen kokoon. Toisaalta tähän mennessä olen nähnyt jo monta minimalistisempaakin annosta isompaan hintaan, joten ei tämä nyt ihan katastrofi ollut. Ravintolan yleiseen hintatasoon nähden tämän olisi voinut kuvitella olevan isompikin, mutta ilmeisesti paikka ei kilpaile raksamiesannoksilla muutenkaan.

Leikkeen lisäksi annoksesta löytyy muutama purkkiananasrengas, erittäin kohtuulliset lankkuperunat ja tosiaan, erikseen pyydettynä bernaisekastiketta.Viimeisimmän kohdalla sitä kokeiltuani kävi kuitenkin todella mielessä, että mitäköhän ihmettä tämän kehittelijä on oikein ajatellut. Ylipäätäänkin kaikki kastikkeella tarjoiltavat leivitetyt leikkeet ovat rikos ihmiskuntaa vastaan, mutta että niitä pitää ehdointahdoin keksiä lisääkin? Eikö havaijinleike olisi vaan riittänyt ja bearnaisen voinut jättää keittiöön? Sinänsä kastike on ihan hyvää, mutta toimii lähinnä jos syöjä kokee leikkeensä olevan liian kuiva.

Sillä sitä se kyllä on. Itse idän usein vähän kuivemmasta pinnasta, sillä se tarjoaa myös rapeutta ja parempaa suutuntumaa, mutta tämä on aivan sillä rajalla, onko leikkeen pinta jo käristelty rasvassa takaisin korpuksi. Pinta on kuitenkin erittäin tasainen, eikä palaneita pintoja näy. Tästä syystä täysin syötävää kuitenkin ja kutittelee kivasti omaa kitalakeani – eikä makukaan aluksi ollut mikään hullumpi.

Niin. Aluksi.

Tämä annos nimittäin on ensimmäinen, joka on saanut kyseenalaistamaan oman arvostelukäytäntöni. Normaalisti kiinnitän huomiota annokseen kirjoitusta silmällä pitäen vain ensimmäisen noin 10 minuutin ajan ja sen jälkeen kiinnitän huomiota ihan milloin minnekin – tänään siinä sivussa sähköpostiani hoitaen ja hassuja meemejä feispuukista selaten siihen, että leike tuntui jo sitkeältä. Epäilin sen ensin johtuvan vaan jäähtymisestä, mutta kun pääsin viimeisiin paloihin, huomasin sen olevan vaan osaltaan raaka. Todennäköisesti se puolikas, mikä oli tuntunut sitkeämmältä, oli sekin pääosin raakaa.

Ja ei, vaikka pidänkin tartarista ja siisteistä sisäpossuista, on raaka possunleike aikalailla epämiellyttävien tarjoiltavien listalla. Toisaalta, jos bearnaisekastike olisi ollut lautasella sotkemassa kokonaisuutta, en ehkä olisi sitä koskaan huomannutkaan. Jokatapauksessa, syöminen jäi sikseen, mikä sinänsä oli harmi – koska vielä jäi vähän nälkä.

Uskon, että kyse on vain ihan vahingosta – kuten niin asia usein onkin, mutta tällaisesta herää kieltämättä kysymys. Kuinka vaikeaa on leikkeen kypsentäminen läpikotaisin? Kyseessä on kuitenkin täydellisen oikeaoppinen, ohueksi nuijittu tasainen leike, jossa 5/5 kullanruskea leivitys.

Ja silti. Raakaa possunlihaa.

Hirveän vaikea antaa Viidelle Pennille ja sen annokselle tämän kokemuksen perusteella mitään muuta arvosanaa kuin 1/5. Toisaalta annoksessa on kuitenkin potentiaalia, mutta myös hinta tuntuu annoksen yleiseen laatuun nähden ylihinnoitellulta. Viidentoista euron hintaisena (ja kypsänä) tämä olisi oiva lisä mihin tahansa baari-iltaan, mutta silloinkin bearnaise kannattaa ottaa jossain muualla kuin valmiina leikkeen päällä.

Ja ne ananakset voi laittaa vaikka pizzaan.

[vifblike btntype="html5"]

Ravintola Kannaksen jättileike

Ravintola Kannaksen jättileike

Sydän- ja verisuonitautitoimistosta päivää. Meillä on teille kerrottavaa. Pääsette nimittäin kerralla riskiryhmään syömällä tämän eräästä helsinkiläisestä ravintolasta löytyvän annoksen.

TARINA JÄTTILEIKKEESTÄ

Oli hyvin lauha ja kesäinen syyskuun perjantai-ilta, kun kaksi seikkailijaa eksyivät pimeässä hohtavaan valopilkkuun nimeltä Seurusteluravintola Kannas. Molemmat herroista totesivat olevansa jo kylläisiä, mutta silti silmissä siinsi kylmä huurteinen. Ystävällisen henkilökunnan osoittaessa istumapaikan ravintolan ikkunalooshista, löytyi pöydältä myös ruokalista.

Ja kas, muutamien minuuttien jälkeen kuului jo: ”pitäiskö sittenkin ottaa jotain syötävää?”

Lukemattomien ”tossa olis noita pieniä naposteltavia”, ”hei eiks oopperaleipä oo sellanen pikkusyötävä?” ja muiden samankaltaisten varovaisesti lausuttujen tunnustelujen jälkeen toinen päätyi hiukan viime kuukausien harrasteensa kohteen kaltaiseen jättileikkeeseen, jonka maustevaihtoehdoista päätyi valkosipuli- ja sardelli-sitruunavoista jälkimmäiseen. Ajatellen tietenkin kumman tahansa olevan hiukan kummallinen ratkaisu leivitettyyn leikkeeseen, mutta maassa maan tavalla ja ravintolassa keittiömestarin.

Jättileike saapui pöytään alle varttitunnissa ja voi pojat, voin tuoksu saavutti pöydän ennen tarjoilijaa.

Annos oli sanalla sanoen valtava ja se oli kruunattu kahdella maustevoinapilla. Yhdessäkin näistä oli suunnilleen sama määrä voita, jota itse käytän ehkä puolessa vuodessa.

Tämän lisäksi annoksen leivitys tuoksahti ja myös maistui hyvin voimakkaasti voille. Ei siis jäänyt epäselväksi, miten jättileikkeen rapea pinta oli possunleikkeen kuoreksi saatu. Kolmannen nuuhkauksen kohdalla yksi valtimoistani tukkeutui.

Annoksen valtavan (300g) leikkeen alta löytyi kolme suolakurkun räävikettä, sekä iso kasa melko keskinkertaisesti paistettuja ranskalaisia perunoita – ja niiden ketsuppikulho. Mitään salaatin kaltaistakaan (ellei selaiseksi lasketa maustevoihin tökättyjä persiljoita) ei annoksesta löydy, mutta ravintolan asenteen huomioon ottaen, ei sellaista juuri tarvitsekaan.

Leike oli jätetty hiukan punertavaksi sisältä, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Possunleikkeessä itse tohtisin nähdä läpikypsää lihaa, mutta hyvässä raaka-aineessa en karsasta vähän puoliraakaakaan.

Itse annos on siis, kuten tästä tekstistä saattaa arvatakin, hyvin suoraviivainen ja kaunistelematon. Jopa tyly. Tämä ei siis ole missään tapauksessa mitään terveys- tai trendiruokaa, vaan vaatii syöjän jolla on (epä)terve ruokahalu ja mieluusti myös telakkaduunarin työrutiinit. Maussa maistuu vahvasti suola ja aito voi, eikä niiden lisäksi suuhun tulvahda muuta kuin ihan hyvin onnistuneen leivityksen tekstuuria – mikä syöjästä riippuen on hyvä tai huono asia. Itse mieltyisin vähän hillitympäänkin kansallismausteidemme käyttöön, mutta arvostan asennetta tästä huolimatta.

Ja ei, niille jotka nyt uteliaana ajattelevat sitä kuitenkin, tämä ei missään tapauksessa ole wieninleike. Hyvin vahvasti suomalaistettu versio (19,50e) siitä kenties, mutta paljon vahvemmin mielipiteitä jakava annos kuin mikään koskaan tätä ennen.

Valtavaan nälkään 5/5, mutta jos ravinnon absorboinnin seassa haluaisit maistaakin jotain – 2/5.

[vifblike btntype="html5"]