Bronda

Bronda

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, olin eräänä iltapäivänä suosituimman lounasajan jälkeen Helsingin keskustassa valmistautumassa myöhäiselle lounaalle. Suunnitelmissa oli käydä tarkistamassa The Cockin tilanne, mutta siellä ei listalta saanut tilattua haluamaani ennen kello neljää ja lähialueelta vaihtoehdoksi kaluamani Purpurkin olisi avannut vasta tunteja myöhemmin. Lounasseurani ehdotti sen jälkeen Brondaa, joka omissa mielikuvissani oli asettunut sinne pömpöösin ruoalla taiteilun ja kusipäisten bemarimiesten kantapaikkojen välimaastoon. Ovesta kävellessämme tämä Lue lisää...

Ravintola Solvik

Ravintola Solvik

Taannoin piti itäisestä Helsingistä löytää nopeasti lounaspaikka ja koska toverini Oskari oli paikan wieninleikettä käynyt maistamassa, valikoitui kohteeksi Ravintola Solvik. Valitettavasti aurinkoisen maanantailounaan elementteihin ei wieninleike kuitenkaan kuulunut, sillä ystävällisen DDR-henkinen tarjoilija ilmoitti välittömästi, että lounaslistan ulkopuolelta ei tilata. Tätä on syytä totella mukisematta, koska siihen aina on olemassa jokin syy – ja tästä syystä valinta kohdistui paikan lounaslistalla koreilevaan pippuripihviin. Hinta 16,50e, joka ei rehellisyyden nimissä antanut odottaa annokselta kovinkaan paljoa. Tosin hintaan kuului myös suhteellisen kattava salaattipöytä, sekä kahvi/tee ja jälkiruoka, joten keskinkertainenkaan annos ei pettymys olisi.

Annos saapui täsmällisesti viidentoista minuutin päästä tilauksesta. En silmämääräisesti pysty päättelemään minkä kokoinen annoksen pihvi oli, mutta monesti lounasannosten lihamäärään pettyneenä yllätyin hyvin positiivisesti. Varsinkin, kun se tärkein, eli lihan laatu ja maustaminen olivat myös täysin kohdallaan. Kastiketta on reilusti, jopa vähän liikaakin ja hetimiten harmittelin, miksen ymmärtänyt pyytää sitä sivuun. Maku siinä kuitenkin on kohdallaan, synkän pehmeä kermaisuus yhdistyy tiukkaan pippuriin, jota ajoittain olisi saanut olla ripaus lisääkin. Maut ovat tasapainossa ja kokemus on todellakin kohdallaan.

Lisukkeista tosin keittiön viitseliäisyys vasta kuitenkin mitataan, mutta olin vähän hämmentynyt niitä maistettuani. Perunat olivat rapeita, niiden maustaminen on juuri eikä melkein, sekä lisukkeena useinmiten tarjotut vihannekset ovat rapeita. Missä on lounailta tutut vettyneet ja pehmeät vihannekset tai kumiperunat? Missä on suomalainen lounaskattauksen perusoletus? Miksi Solvik kiusaa meitä näin!? On nimittäin häpeä, että tällaisia lounasannoksia Helsingissä on niin harvassa, jossa 16.50 eurolle tuntee todellakin saavansa vastinetta. Toki annoksen rinnalle otettu neljän euron hintainen virvoitusjuomalasi tuntuu itsessään törkeältä, mutta katteen ujuttaminen sinne annetaan helposti anteeksi tällaisen ruoan edessä.

Ravintola Solvikin pippuripihvi menee nimittäin kevyesti syömieni lounasannosten TOP5:een. Toki oman latauksensa aiheeseen antaa myös kesäpäivinä erinomainen suojainen terassi jossa lounaansa on helppo nautiskella, mutta ei ole epäilystäkään, etteikö tässä olisi asiansa osaavaa keittiöhenkilökuntaa taustalla. Samaa ei valitettavasti voi sanoa salihenkilökunnasta, jonka palvelu on täysin eleetöntä ja joka sanaakaan sanomatta käy noukkimassa lautaset pois pöydistä. Hymyn kerta tarjoiltu ”Maistuiko?” ei haittaisi, vaikkei olisikaan kiinnostunut kuulemaan vastausta.

En rehellisesti muista yhtäkään lounasannosta, jossa kohtuullinen hinta yhdistyy näin tervetulleella tavalla erinomaiseen suoritukseen. Tätä kannattaa käydä kokeilemassa kauempaakin. Heittämällä 4/5 ja hyvin lähellä numeroa suurempaa arvosanaa. Erittäin korkea suositus kokeiluun.

Vltava

Vltava

Pääpostitalon ja rautatieaseman väliin jäävässä, entisessä Finnairin kaupunkiterminaalissa sijaitseva S-ryhmän Vltava ei ole koskaan saanut allekirjoittaneessa suuriakaan tunteita aikaiseksi, osittain siksi, että tsekkiläinen ruokakulttuuri ei kuulu omaan ”TOP5 maailman keittiöt” -listaani. Ystävän kanssa lounaskutsu osui kuitenkin tänään aseman seudulle ja päätin ehdottaa juuri tätä paikkaa lounaalle.

Yhdeltä iltapäivällä, missään ei kuitenkaan ollut mitään mainintaa paikan lounastarjonnasta. Ei ovella, ei tiskillä – ei missään. Seinällä olevasta ruokalistasta kuitenkin bongasin ”porsaan schnitzelin”, joka on tarpeeksi lähellä wieninleikettä, jotta se on ikäänkuin pakko ottaa. Mainitsin lounaslistan puuttumisesta tiskillä, johon pirteä asiakaspalvelija sitten luetteli lounastarjonnan jostain koneen kätköistä – päädyin siitä huolimatta alkuperäiseen ratkaisuuni, vaikka hinta (24,90e) suorastaan kauhistutti.

Jos tämän blogin kirjoittamisessa olen jotain oppinut, on se – että ennakkokäsitykset ovat usein kohdallaan. Niin myös tässä tapauksessa, jossa yli 10 minuutin odottelun jälkeen saapui pöytään annos, mikä aikaansai pienen pettymyksen herkässä sielussani. Toki on syytä muistaa, että olen tottunut katsomaan kaikkia paneroituja leikkeitä samalla wieninleikesilmällä, mutta vaaleaksi paistettu, keuhkotautisen vihellyksellä poispuhallettava leivitys ei aivan vastaa neljännessatasen arvoista annosta – ei edes, vaikka leivityksen pinta olisikin sopivan rapea ja leikkeellä kokoa niin reilusti, että se on jouduttu taittamaan kahtia. Tosin sekin perunamuussin päälle, joka käytännössä tuhoaa senkin leivityksen, mitä leikkeeseen on kehdattu pistää. Vielä kun mausteet tuntuvat unohtuneen, osa possusta punertaa ja liha narskuu ajoittain hampaissa, alkaa vähän miettimään, mikä kate annoksen hinnasta taloon jää.

Annoksen kirkkaampana yksityiskohtana on perunamuussi, joka maistuu ihan mainiolta. Ei siinä silti mummon väkivalloin murskaaman muussin kermaisaa muhevuutta juuri ole. Annoksen cocktailkurkut ovat tavanomaisia ja yrttiöljyn funktio jää vähän makuasioiden ratkaistavaksi. Sitruuna on leikattu taas niin ohueksi, että siitä ei juuri twistaavaa makua edes saa irti.

Kokonaisuutena annos on ihan tavallaan oiva ratkaisu isoon nälkään. Koko on reilu, mutta rehellisesti sanottuna siihen erinomaisuudet jäävätkin. Visualistina voisi lisätä, että se on toki myös ihan kaunis, mutta kun tarkoituksena ei ole arvioida pelkkää silmänruokaa – jää arvosana varsin vajaaksi 1/5 tasolle. Hinta-laatusuhteeltaan verrattavissa Kreikan lainoittamispäätökseen.

Treffi Pubin villisikaa

Treffi Pubin villisikaa

Tänään mieleen vapautui vahvasti muistoja lapsuuden Asterix-albumeista, kun myöhäiseksi lounaaksi valikoitui TREFFIPUBin villisika-annos.

Itse paikka Herttoniemessä on varmaankin monille helsinkiläisille tuttu, ainakin nimeltä. Burgereillaan maineeseen noussut paikka tarjoaa muutakin ruokaa, vaikka arvatenkin valtaosa asiakkaista kääntyy burgereiden puoleen.

Itse luin jo etukäteen listalta löytyvän villisikaa, joten valinta oli helppo. Villisika on erinomainen raaka-aine reiluihin liharuokiin ja vaikka se ei ole enää niin harvinainen kasvattajien määrän lisäännyttyä, niin sitä on aina hyvä silloin tällöin päästä maistelemaan.

Myönnetään, en lukenut ruokalistaa kovin tarkkaan, joten en aivan tiennyt mitä odottaa saattaa. Lautaselle tuli kuitenkin 20 minuutissa tilauksesta annos, joka nopealla vilkaisulla olisi voinut mennä poronkäristyksestä. Vienosti parmesanin suuntaan vivahtava perunamuussi on yksi parhaita maistamiani ja hoitaa asiansa annoksessa loistavasti. Samaten pääosin koristeiksi alennetut paahdetut kukkakaalit.

Annoksen varsinaisena kruununa on kaksi hyvin pientä lastua mausteista villisikamakkaraa ja itse haudutettu possu muistutti jostain syystä erinomaisesti peruskoulun lihakeiton sattumista. Myönnän olevani villisian suhteen vahvasti asenteellinen, mutta se on raaka-aineena sellainen, että monissa ruoissa se ei oikeastaan eroa tavallisesta possusta juurikaan – ja niin on valitettavasti myös tämän annoksen kanssa. Villisika ei tässä tuo mitään lisäarvoa, mitä tavallinen sukankuluttaja osaisi arvostaa.

Mutta – tämä ei tarkoita, että Treffin annos olisi huono. Päinvastoin. Makkara on itsessään loistava, mutta sitä on annoksessa valitettavan vähän ja itse villisika on hyvin valmistettu ja maustettu. Kritiikin arvoiseksi nousee annoksen hinta (25e), joka on valitettavasti vähän yläkanttiin. Kertakokeiluna ilman muuta suositeltava annos, mutta ei nouse omaksi suosikikseni.

Niukin naukin 4/5.