Ravintola Wanhan Myllyn Pehtoorin hampurilainen

Ravintola Wanhan Myllyn Pehtoorin hampurilainen

Yksi kesäisiä keitaita itselleni on ollut Herttoniemen Ravintola Wanha Mylly, jossa olen päässyt käymään kiireettä aina pari-kolme kertaa kesässä.

Viime viikolla lounas tuli nautittua paikassa hiukan kiireellisemmällä aikataulullla, jolloin listalta valikoitui Pehtoorin Hampurilainen.

Kyseessä on varsin klassinen juustohampurilainen, joka on omassa kategoriassani se ainoa ja alkuperäinen hampurilainen, tarjoillaan se sitten kadulla tai valkoisten pöytäliinojen paikassa.

Vaikka Pehtoorilla on suhteellisen paljon kokoa, on se syötävissä vielä yhdellä kädellä. Mukana tulevat ranskalaiset ovat suhteellisen tavanomaisia, joten yllätyksiä ei sieltä tule. read more

[vifblike btntype="html5"]

Ravintola Pikku Hukan wieninleike

Ravintola Pikku Hukan wieninleike

Yleisön vinkistä suuntasin tänään Herttoniemeen, ravintola Pikku Hukkaan. Olen itse alueella liikkunut vain satunnaisesti ja tämä ravintola oli täysin tuntematon entuudestaan, mutta jo pihalle saavuttaessa nostalgiapärinät alkoivat nostaa päätään. Kun pihalla on pari väärin parkkeerattua taksia, on se aina hyvä merkki. Ei taksikuskien nöyryydestä liikennesääntöjen suhteen, vaan laatu-hintasuhteen tunnettuvuudesta.

Yritin silti ohittaa ensivaikutelman, joten kirkkain silmin tiskille, tilaukseen wieninleike ja pöytään odottamaan. read more

[vifblike btntype="html5"]

Treffi Pubin villisikaa

Treffi Pubin villisikaa

Tänään mieleen vapautui vahvasti muistoja lapsuuden Asterix-albumeista, kun myöhäiseksi lounaaksi valikoitui TREFFIPUBin villisika-annos.

Itse paikka Herttoniemessä on varmaankin monille helsinkiläisille tuttu, ainakin nimeltä. Burgereillaan maineeseen noussut paikka tarjoaa muutakin ruokaa, vaikka arvatenkin valtaosa asiakkaista kääntyy burgereiden puoleen.

Itse luin jo etukäteen listalta löytyvän villisikaa, joten valinta oli helppo. Villisika on erinomainen raaka-aine reiluihin liharuokiin ja vaikka se ei ole enää niin harvinainen kasvattajien määrän lisäännyttyä, niin sitä on aina hyvä silloin tällöin päästä maistelemaan.

Myönnetään, en lukenut ruokalistaa kovin tarkkaan, joten en aivan tiennyt mitä odottaa saattaa. Lautaselle tuli kuitenkin 20 minuutissa tilauksesta annos, joka nopealla vilkaisulla olisi voinut mennä poronkäristyksestä. Vienosti parmesanin suuntaan vivahtava perunamuussi on yksi parhaita maistamiani ja hoitaa asiansa annoksessa loistavasti. Samaten pääosin koristeiksi alennetut paahdetut kukkakaalit.

Annoksen varsinaisena kruununa on kaksi hyvin pientä lastua mausteista villisikamakkaraa ja itse haudutettu possu muistutti jostain syystä erinomaisesti peruskoulun lihakeiton sattumista. Myönnän olevani villisian suhteen vahvasti asenteellinen, mutta se on raaka-aineena sellainen, että monissa ruoissa se ei oikeastaan eroa tavallisesta possusta juurikaan – ja niin on valitettavasti myös tämän annoksen kanssa. Villisika ei tässä tuo mitään lisäarvoa, mitä tavallinen sukankuluttaja osaisi arvostaa.

Mutta – tämä ei tarkoita, että Treffin annos olisi huono. Päinvastoin. Makkara on itsessään loistava, mutta sitä on annoksessa valitettavan vähän ja itse villisika on hyvin valmistettu ja maustettu. Kritiikin arvoiseksi nousee annoksen hinta (25e), joka on valitettavasti vähän yläkanttiin. Kertakokeiluna ilman muuta suositeltava annos, mutta ei nouse omaksi suosikikseni.

Niukin naukin 4/5.

[vifblike btntype="html5"]