Vltava

Vltava

Pääpostitalon ja rautatieaseman väliin jäävässä, entisessä Finnairin kaupunkiterminaalissa sijaitseva S-ryhmän Vltava ei ole koskaan saanut allekirjoittaneessa suuriakaan tunteita aikaiseksi, osittain siksi, että tsekkiläinen ruokakulttuuri ei kuulu omaan ”TOP5 maailman keittiöt” -listaani. Ystävän kanssa lounaskutsu osui kuitenkin tänään aseman seudulle ja päätin ehdottaa juuri tätä paikkaa lounaalle.

Yhdeltä iltapäivällä, missään ei kuitenkaan ollut mitään mainintaa paikan lounastarjonnasta. Ei ovella, ei tiskillä – ei missään. Seinällä olevasta ruokalistasta kuitenkin bongasin ”porsaan schnitzelin”, joka on tarpeeksi lähellä wieninleikettä, jotta se on ikäänkuin pakko ottaa. Mainitsin lounaslistan puuttumisesta tiskillä, johon pirteä asiakaspalvelija sitten luetteli lounastarjonnan jostain koneen kätköistä – päädyin siitä huolimatta alkuperäiseen ratkaisuuni, vaikka hinta (24,90e) suorastaan kauhistutti.

Jos tämän blogin kirjoittamisessa olen jotain oppinut, on se – että ennakkokäsitykset ovat usein kohdallaan. Niin myös tässä tapauksessa, jossa yli 10 minuutin odottelun jälkeen saapui pöytään annos, mikä aikaansai pienen pettymyksen herkässä sielussani. Toki on syytä muistaa, että olen tottunut katsomaan kaikkia paneroituja leikkeitä samalla wieninleikesilmällä, mutta vaaleaksi paistettu, keuhkotautisen vihellyksellä poispuhallettava leivitys ei aivan vastaa neljännessatasen arvoista annosta – ei edes, vaikka leivityksen pinta olisikin sopivan rapea ja leikkeellä kokoa niin reilusti, että se on jouduttu taittamaan kahtia. Tosin sekin perunamuussin päälle, joka käytännössä tuhoaa senkin leivityksen, mitä leikkeeseen on kehdattu pistää. Vielä kun mausteet tuntuvat unohtuneen, osa possusta punertaa ja liha narskuu ajoittain hampaissa, alkaa vähän miettimään, mikä kate annoksen hinnasta taloon jää.

Annoksen kirkkaampana yksityiskohtana on perunamuussi, joka maistuu ihan mainiolta. Ei siinä silti mummon väkivalloin murskaaman muussin kermaisaa muhevuutta juuri ole. Annoksen cocktailkurkut ovat tavanomaisia ja yrttiöljyn funktio jää vähän makuasioiden ratkaistavaksi. Sitruuna on leikattu taas niin ohueksi, että siitä ei juuri twistaavaa makua edes saa irti.

Kokonaisuutena annos on ihan tavallaan oiva ratkaisu isoon nälkään. Koko on reilu, mutta rehellisesti sanottuna siihen erinomaisuudet jäävätkin. Visualistina voisi lisätä, että se on toki myös ihan kaunis, mutta kun tarkoituksena ei ole arvioida pelkkää silmänruokaa – jää arvosana varsin vajaaksi 1/5 tasolle. Hinta-laatusuhteeltaan verrattavissa Kreikan lainoittamispäätökseen.

[vifblike btntype="html5"]