Olin kulkemassa pitkin Ateneuminkujan myötäisesti kulkevaa sisäreittiä eräänä päivänä, etsien ruokapaikkaa – ja odotetusti osuin WTC-talon alakerrassa olevaan aulaan ja sen monimutkaiseen ravintola-kahvilakokoonpanoon. Oikeastaan luulin sen aina olleen vain kahvila, mutta ruokalista kulkureitillä paljasti, että paikasta saa ruokaakin. Pienen mutkan kautta suoraan tiskille ja listalta löytynyt Fish & Chips (15e) tilaukseen.

Pieni pettymys heti osuu silmään, kun maksun jälkeen asiakaspalvelija ojentaa sen monille jo tutun lättysummerin, jonka saat pöytääsi mukaan ja sen suristessa pääset vierailemaan tarjoilijasimulaattorissa. Toisinsanoen, pääset noutamaan oman ruokasi keittäjiltä. Ei ole liene salaisuus, että toivoisin tällaisten keksintöjen jääneen rapakon taakse tai edes alimpaan persehelvettiin keksijänsä kanssa. Erityisesti siksi, että usein yksin myöhäistä lounasta nautiskelleena ja läppärinomadina, kannan mukanani kiloittain erilaista arvotavaraa (kameroita, läppäriä, jne.), etten todellakaan halua jättää niitä kymmenien metrien päähän pöytään odottamaan yksikseen, kun teen tarjoiljanhommia ravintolan puolesta. Epämukavaa ja riskialtista, varsinkin kun oma toimeentulo on kiinni niistä värkeistä.

Jokatapauksessa, palvelutilanteesta lätyn surisemiseen meni aika tarkalleen 15 minuuttia, jonka jälkeen noudin annoksen suoraan keittiön tiskiltä, jonka viereen olin tavallaan pakotettu jäädä sen syömään. Alkutaipale ei Deliberin annoksen kanssa siis ollut mitenkään mairea, mutta koska annos vaikutti ensivilkaisulta varsin lupaavalta, hälveni ajatukset aika nopeasti.

Pintapuolisesti tarkasteltuna on Deliberin Fish & Chips ehkä hieman jopa hienosteleva. Annoksen päälle on aseteltu tukko herneenversoja ja kauhallinen keitettyjä herneitä. Molemmat näistä ehkä vähän turhia, mutta tarkoitukseensa toimivia. Itse edelleen suosisin hyvinvalmistettua hernemujua, jonka makuun on saatu hiukan kirpeyttä. Annoksen pohjana olevat ranskalaiset sitävastoin ovat hyvin maustettuja, niissä on vähintäänkin riittävä suola ja rapea pinta kätkee alleen pehmeän tuulahduksen perunalandian kuninkaalta. Näitä on ilo syödä.

Varsinainen pihvi annoksessa on kuitenkin aina kala, joka annoksessa on kätketty herneenversojen alle piiloon. Tarkemmin tarkasteltuna kalan panerointi on todella rapea, mutta myös paksu. Pinta on ajoittain jopa hiukan kuivunut keittimessä ja sen pilkkominen pelkästään haarukalla on hiukan vaikeaa palan tiiviyden vuoksi. Kala ei tunnu höyryävän ilmavalta ja yksi paloista maistuu tunkkaiselta ja pilaantuneessa rasvassa paistetulta. Annoksessa pitäisi myös olla 200 grammaa kalaa, jonka kyseenalaistan – ilmeisesti annoksesta on jäänyt yksi pala puuttumaan, jota oikeasti kaipaisi. Tällaisena annos on suhteellisen pieni, eikä riitä kattamaan kovaa nälkää. Myös usein annoksessa nähty sitruuna on jäänyt puuttumaan.

On vaikea sanoa, että olisin tavattoman pettynyt annokseen, koska en sitä ole. Yhdistelmä, jossa vain itsepalvelua tarjoavassa kahvilassa tarjotaan hiukan vajaaksi jäänyttä annosta 15 euron hintaan on kuitenkin yhtälö, jota on vaikea ohittaa olanheilautuksella. Se jättää vähän ylihinnoitellun kuvan, varsinkin kun parempia annoksia löytyy ravintolaskenestä selkeästi halvemmalla. Tästä syystä kuitenkin 2/5.