Jätän tähän kirjoittamatta kaikki ne väkinäiset aloitukset Fredistä, Kolmannesta Linjasta ja portsarille annetusta lantista ja kuittaan kaiken Kallion Oivaan liittyvän kulttuuriväritteisen legendan vain kuittauksella:
Kallion Oiva on legendaarinen paikka.
Kuten kaikki tiedämme, legendaarisuus ei aina automaattisesti tarkoita, että paikka olisi oikeasti suositeltava tai siellä tarjottava ruoka hyvää – mutta tokihan legendat asettavat vastaavanlaisten paikkojen ylläpitäjille ja pyörittäjille tiettyjä odotuksia joihin sopisi ihan kulttuurihistoriallisista syistä sitoutua.
Kolmas Linja
Noodle Story
En ole kovinkaan suuri kiinalaisen ruoan fani, mutta Helsingin ravintolaskene on niidenkin osalta monipuolistunut tavattomasti. Hyviä esimerkkejä löytyy tästäkin blogista, mutta nyt kun kävin vihdoin lähes kotini naapuriin pystytetyssä Noodle Storyssä, olen entisestäkin vakuuttuneempi, että geneeristen kiinalaisten seasta löytyy timantteja.
Toki, Noodle Story on hyvä esimerkki myös siitä, miten osa etnisistä keittiöistä on kehittymässä ketjuluonteiseen suuntaan. Tälläkin ravintolalla on rinnakkaispaikat niin Isossa Omenassa Espoossa kuin Herttoniemessäkin. Ja kuten ketjuluonteisuuteen kuuluu, kaikissa sama ruokalista.
Hum Hum & Cairo Lover
Nyt ravintola on kuitenkin vaihtanut paikkaa 3. linjan ja Porthaninkadun kulmaan, jossa se on vallannut tilat geneeriseltä kebabpaikalta, jonka nimeä kukaan ei enää muista, jos alunperinkään tiesi. Taakka vanhasta tilasta ja sen ylläpitäjän aiheuttamista muistikuvista on aina olemassa, mutta jos paikassa kävi ainoastaan valuessaan Majavasta hirvittävässä tuiterissa alaspäin Porthaninkatua – ei muistikuvat muutenkaan ole olleet kovinkaan selkeitä. Siinä mielessä Hum Hum ei varmastikaan joudu kärsimään entisestä taakastaan.
Joka tapauksessa, alueella on tilaa aina erikoiselle keittiölle.
Käyntini osui hetkeen, jossa paikan tilanne on muuton jäljiltä vielä sekaisin. Ruokalistat ovat itsessään vielä vähän olemattomat, nettisivut päivittämättä ja muutenkin on vähän kokeilun makua. Suosituksesta päädyn kuitenkin Cairo Lover -pizzaan – vaikka välttelisin muuten tällaisessa paikassa sellaisten syömistä. Vaihtoehto vaikutti kuitenkin sen verran eksoottiselta, että myönnyin.
Pizza tulee pöytään 10 minuutin päästä, tulikuumana. Tuoksussa on tosiaan poikkeavuutta, eli heti ensimetreiltä tietää, että maussa ei tule olemaan tavanomaista pizzaa. Pohja on tehty pitaleivän reseptillä, jossa reunojen rapeutta on reilusti, mutta sitkoa jopa siinä määrin, että epäilin hetken taikinan olevan raakaa. Täytteistä makua ensimmäisenä hallitsevat tavanomaisemmat sipuli ja munakoiso, kana-shawarma jää upoksiin muiden täytteiden taustalle – mutta ajoittain makua hallitsee täysin kastikkeena käytetty tahini. Omaan makuuni sitä on ajoittain tuplasti liikaa ja se tuo makuun tunkkaisen, hiekkaisen lisänsä.
Hum Humin Cairo Lover -pizzassa on kieltämättä ajatusta, mutta omaan makuuni se ei aivan osu kohdalleen. Itse toivoisin reilusti enemmän kanaa täytteeseen ja tahinin taittamiseen sen sekoittamista esimerkiksi jugurttiin. Toisaalta tällöin kun pohjassakin on jo vahvaa pitasuorittamista, olisi enää kyseessä lättymuotoon tehty kanapita, joten miksei sitten suoraan söisi sellaista?
Kokemus ei ole kuitenkaan lainkaan huono, hinta (8e) tuntuu täysin sopivalta. Tuntuu että resepti tarvitsee vielä paljon työtä tuodakseen maut tasapainossa kitalakeen. Tällaisena vaikka arvosana onkin vain 2/5, on pettymystä vaikea tuntea. Lähinnä olo on vähän etuoikeutettu, sillä harvemmin näin varhaisessa vaiheessa saa kokeilla jotain uutta.
Huomiona muuten, että paikan palvelu on täysin 5/5.