Jokainen varmaan tietää risupartaisen näyttelijän, Ville Haapasalon joka on tullut useammalle enemmän tunnetuksi markettien parkkipaikoilla olevan Hatsapurivaunun yhtenä myyjäkasvona. Siinä mitä maailma on menettänyt näyttelijän osalta, se on varmasti saanut tuon georgialaisen hatsapuri-leivän puolestapuhujana.

Nyt kuitenkin on tehty ihan uusi aluevaltaus, kun keväällä Helsingin Kallioon, osoitteeseen Toinen Linja 7 alettiin puuhaamaan uutta ravintolaa, joka avasi lopulta täysillä syyskuussa 2023.

Georgialainen ruoka on kuulunut keittiöihin joista kokemukseni ovat hyvin rajoittuneita, poislukien erään pitkän illan viettämistä Tallinnassa kauan sitten, josta muistakin syistä muistikuvat ovat lievähkösti hataria. Siinä mielessä georgialaisen katuruoan idea kuulostaakin hyvin kutsuvalta.

Saavuin paikalle torstai-iltapäivänä, jolloin marraskuinen iltapäivän aurinko näytti viimeisiä säteitään. Tyypillisestä helsinkiläisestä säästä kestomasentuneena oli virkistävä huomata, että vastaanotto paikalla oli lämmin, ystävällinen – vaikkakin hiukan hapuileva. Ilmeisesti meneillään oli vielä jonkinlaista työssä kouluttautumista,

Tilasin itselleni Lihamezen (17 €) ja georgialaisen oluen (9 €) ja seurana ollut vaimoni tilasi kasvispizzapurin (15 €), joka normaalisti olisi myös vegaaninen. Pyynnöstä juusto vaihdettiin kuitenkin epävegaaniseen vaihtoehtoon. Asetuimme pöytään ja saimme ruoan noin 15 minuuttia myöhemmin pöytään tarjoiltuna.

Ensivilkaisulta mezelautanen vaikuttaa hintaansa nähden pieneltä ja salaattivoittoiselta. Ruokalistassa mainitaan annoksen sisältävän ”runsaasti” hatsapuria, mutta kaksi pientä lohkoa ei omaan silmään vaikuta erityisen runsaalta. Annoksen eri ainesosat olivat kuitenkin selkeästi tuoreita ja ajatuksella valmistettuja, eikä mikään osa-alue tunnu olevan heikoilla kantimilla. Annoksen kruununjalokivenä olevat kolme melko pientä lihapullaa ovat kuitenkin melko pieniä ja niitä jää kaipaamaan lisää.

Pizzapur taasen tuo jotenkin kotoisalla, nostalgisella tavalla mieleen Saarioisten ”roiskeläpät” . Pizzapohjana toimiva hatsapuri on tässäkin herkullista ja tyylilleen uskollisesti pehmeää, mutta kun täytteet on ainakin kasvisversiossa prosessoitu melko pehmeiksi ilman tekstuurisattumia – roiskeläppätunnelma on taattu.

Vaikka ruoassa ei ole muuta vikaa kuin hienoinen ylihinnoittelu vs. annoksen koko – niin käynnin yhteydessä juotu Zedazeni-olut oli ehkä käynnin yllättävin kokemus. Se on niin tavallinen lager-olut kuin olla ja voi, mutta toteutti sen viiden pisteen arvoisesti.

Lyhyen vierailun perusteella Hakaniemen Adzika on jo lunastanut paikkansa omalaatuisena ja lämminhenkisenä ravintolana. Itselleni sanaparilla ”street food” on kuitenkin erilainen merkitys, enkä tätä siihen laskisi, mutta se ei tee kokemuksesta yhtään huonompaa. Mezelautanen ei aivan ole hintansa arvoinen, pari leipäpalaa lisää annoksessa parantaisi sitä jo huimasti.

Vaimo pyysi myös sanomaan: ravintolassa soi uskomattoman paska musiikki.

Siitä huolimatta, 4/5.