Izakaya-konttiravintola

Izakaya-konttiravintola

Japanin kielen sana Izakaya tarkoittaa kirjaimellisesti paikkaa jossa ihmiset pysyvät alkoholin kanssa. Siinä mielessä sillä on yhtymäkohtia englannin kielen sanaan Pub – joten ei ihme, että Izakaya-ravintolat mielletään yleisesti japanilaisten pubeiksi. 

Tyypillistä izakayalle on niiden kursailemattomuus ja kaikkein parhaimmassa muodossaan, myös lohdullinen kämäisyys. Pinnat voivat olla käsittelemätöntä puuta ja ravintola itse hyvinkin hämärä – mutta alkoholia saa ja ruoka on edullista. 

Tässä mielessä, ”Stokkan Herkun” (joka on nykyisin Lue lisää...

Latitude 25

Latitude 25

Pari viikkoa sitten Korkeavuorenkadulle avattiin Latitude 25, joka käsittääkseni on ainoa okinawalainen ravintola Helsingissä. Sain itse tiedon asiasta kun ravintolan puuhahenkilö oli laittamassa tänne arviolta näyttävää postausta, käytännössä siis mainosta – ja päätin samana päivänä käydä itse kokeilemassa paikan.

Paikka on hiukan huomaamaton, simppeli ravintolabaari parikymmentä metriä Esplanadilta – ja sisältää parikymmentä asiakaspaikkaa. Listalta löytyy melko rajattu määrä annoksia, joista noin puolet kattaa erilaiset sushit. Sinänsä erikoinen ratkaisu, mutta vetää varmasti sushinystäviä puoleensa, jos sellaisiin on innostunut. Itse päädyin kuitenkin listalta löytyvään bowl-annokseen, jossa sushiriisiä, surimia ja okinawa-possua (14,5e).

Annos tulee todella nopeasti, noin viidessä minuutissa. Tosin paikka on puoli neljältä iltapäivästä täysin tyhjillään. Ensivaikutelma kulhosta on hiukan pettynyt, tässäkö kaikki? Kokoa on selkeästi vähemmän mitä monessa muussa kulhoja tarjoavassa paikassa, eikä annoksen asettelukaan ole täysin 5/5. Mainoskuvat ovat tietysti erikseen, mutta nyt vaikuttaa annos kasatun hiukan hätäisesti.

Maku kuitenkin ratkaisee, joten heti suoraan lihan kimppuun. Possu on kylkeä, joten rasvarantua löytyy – ja reilusti. Kaikki rasva on kuitenkin saatu pehmeäksi, suorastaan suussa sulavaksi ja sama pätee myös lihaan. Se kun tuppaa katoamaan suihin alta aikayksikön. Surimia annokseen kuuluu kaksi reilua viipaletta ja ne on valmistettu vaaleasta kalasta ilmeisesti massaksi puristamalla ja lisäämällä valkuaista. Lopputulos on yllättävän hienovaraisesti kalalta maistuva, pehmeä kiekko, joka jättää vähän sanattomaksi. Tavallaan tämän olemassaololle ei ole syytä, mutta toisaalta se tuo annokseen tuttua WTF-fiilistä.

Vaikka bowleissa aina herää kysymys tietynlaisesta huijauksesta, kun annoksesta aina yli puolet on kuitenkin pohjalla olevaa riisiä (tms.) – on tässä se hiukan yllättävästi annoksen kenties paras osa. Kaikista ainesosista on valunut makua sen sekaan ja siitä löytää tonkatsu-henkistä makeaa tunkkaisuutta, inkiväärin ja etikan kirpeyttä. Olutta siemaillessa tätä lappaa ruoaksi oikein mielellään.

Annoksesta jää kuitenkin ristiriitainen olo. Annos olisi voinut olla isompikin ja lähes 15 euron hintaisena se tuntuu siksi vähän kalliilta. Annoksen maut kuitenkin ovat kohdallaan ja siksi pohdin pitkään kahden eri arvosanan välillä.

(tässä kohtaa olen kirjoittanut loppuarvosanan kolme kertaa – koko ajan vaihtaen sitä)

….pakko kuitenkin päätyä siihen suurempaan, eli 4/5. Kannattaa käydä ehdottomasti kokeilemassa ja päättämässä itse mitä mieltä siitä on.

Momotoko

Momotoko

Aiemmin avauduin jo Helsingin keskustan lounastilanteesta ja joku mainitsi kommenteissa Momotokon, jossa kävin muutama päivä sitten, mutta en ehtinyt vielä kirjoittamaan kokemuksestani.

Mikä ensimmäisenä pistää ruokalistassa silmään on (onneksi) totaalinen sushin puute. Paitsi että sushipaikoista on jo ylitarjontaa, on myös piristävää huomata, että japanilaisesta keittiöstä löytyy muutakin tarjontaa. Varsinkin, kun sikäläiselle katuruoalle olisi enemmänkin kysyntää. Ravintolapäivässäkin on jo näkynyt okonomiyakia tarjoavia puoteja, vielä kun sellaisen saisi kiinteästi kivijalkaankin (vinkkejä voi antaa jos tällaista jostain löytyy).

Tilasin itse teriyaki-kanasalaatin (11,50e), jossa päällimmäisenä teriyakikanaa. Mistään filepaloista ei ole kyse, mutta liha on mureaa ja laadukasta – ja ennenkaikkea maistuvaa. Annoksen yuzu-kastike toimii loistavasti ja saa mauista irti todella paljon, kaikki annoksen ainesosat ovat tuoreita – tosin mandariinien osalta epäilys herää. Näyttävät purkkitavaralta, mutta eivät maistu siltä. Ainakaan millainen kokemus itselläni on säilykemandariineista ollut.

Yleisesti paikan palvelusta sanottakoon, että palvelu on iloista ja hyvin kohteliasta. Tilaukseni jätettiin kirjaamatta ja kahdeksan minuutin päästä tarjoilija tuli kysymään, mikä tilaamani annos olikaan. Vastattuani, tilaamani annos oli pöydässä 20 sekunnissa.

Lyhyesti, Momotokon ruoka on hyvää ja laatuun nähden ainakin kokeilemani annos oli erittäin kohtuullisen hintainen. Ravintolan ruokalistalta löytyy paljon muitakin kokeiltavia annoksia joita Helsingistä harvemmasta paikasta saa, joten on odotettavissa että vierailen paikassa lähiaikoina uudestaan. Tämä annos on erittäin hyvä, mutta olematta kuitenkaan todella erinomainen. Erittäin vahva 4/5, mutta jotenkin suhtaudun positiivisesti odotuksiini saada ensi kerralla vielä parempaa.

Luckiefun’s Restaurant

Luckiefun’s Restaurant

Olen jo sitä kaliiperia, että muistan kun sushi tuli Suomeen. Vituttaa ajatellakin, kuinka skeptisesti siihen suhtauduttiin 20 vuotta sitten, mutta vaikka sushi ei ole pizzan tai hampurilaisten tavoin lähes kansallisruokamaisessa asemassa, on se kuitenkin juurtunut suomalaiseen ravintolaskeneen jäädäkseen.

Tänään seuralaiseni toiveiden mukaisesti myöhäiselle lounaalle kohdistui katse Luckiefun’s Restaurantiin, eli Kaivokadulle rautatieaseman välittömään läheisyyteen. Paikka itsessään oli täysin tuntematon, mutta kuulemma kiitelty, joten odotukset ovat myös sen mukaisia.

Ravintolalla on kaksi buffetkonseptia. Hinnaltaan 12,90 euron arvoinen lounasbuffet, joka jatkuu aina klo 17 asti – ja sen jälkeen viisi euroa arvokkaampi iltabuffet aina klo 22 asti.

Luonnollisesti itse astelin sisään ravintolaan 17:02, koska toki halusin maksaa enemmän.

…ja edellinen oli sarkasmia. Kyllä kyse oli vain siitä että kävelen liian hitaasti ja olen laiska.

Jokatapauksessa, ravintolakäynti ei saanut parasta mahdollista alkua. Ahtaan tiskin takana oleva asiakaspalvelija puhui huomioimatta sisääntuloani puhelimeen melkoisen äänekkäästi ja vaikka toinen baarin työntekijä vitriinien takaa huikkasikin tervehdyksen, ei puhelimeen puhunut henkilö tehnyt elettäkään väistääkseen jotta toinen, vapaana ollut asiakaspalvelija olisi päässyt ottamaan maksuani vastaan. Hiukan häkeltyneenä tilanteesta ehdin jo pohtimaan mahdollisuutta poistua, mutta hetken päästä sain häirittyä läsnäolollani puhelua sen verran, että maksu suoritettiin ja operaatio sushirynnäkkö voi alkaa.

Koska kompetenssini ei riitä arvioimaan susheja riittävän yksityiskohtaisesti, teen nyt satunnaisia, listamuotoisia huomioita tarjonnasta:

1.) Tarjonta oli laajaa. Pöydässä oli yhtäaikaisesti yli 20 erilaista sushia.

2.) Perinteisten makirullien ja muiden perinteikkäämpien versioiden määrä oli yllättävän pieni.

3.) …koska jotenkin itselleni jäi suuresta osasta tarjontaa hiukan kikkaileva fiilis.

4.) Buffettiin kuului myös virvoitusjuomat, joista plussaa. Toki tavalliseen tapaan, tarjolla olevat juomalasit ovat täälläkin pikkuruiset.

5.) Sushien rakenne oli kiinteää, eikä maanantaikappaleita tuntunut juuri olevan mukana.

6.) Tiloissa on myös iso karppilammikko, joka hersyttää henkilökuntaa varmasti lukemattomia kertoja päivässä irtautuvien ”emme tiennytkään että teillä sushi on näin tuoretta!” -tyyppisten letkautusten myötä.

Yleisesti ottaen siis, paikka tarjosi ainakin itselleni ihan ok tasoisen buffet-kokemuksen ja jäin pohtimaan, että onko Helsingissä edes huonoa sushibuffetia? Tai erityisen hyvää? Onko sushibuffetien kohtalo aina susheista puhuttaessa olla keskinkertaisia? Onko Helsingissä toimivaa kaiten-sushiravintolaa? Jos on, niin missä?

HIrvittävän paljon kysymyksiä.