Tartine

Tartine

Kesän viimeisinä lämpiminä iltoina käytyämme Sauna Hermannin pihalla kuuntelemassa fröökkynän kanssa musiikkia, pohdimme sopivaa ruokapaikkaa Vallilan ytimestä. Paikaksi valikoitui Sturenkadun varrella oleva Tartine, osittain siksi että sitä oli paikallisten toimesta suositeltu, mutta myös siksi, että se selkeästi ilmaisi olevansa vegaaninen – kuten seuralaisenikin.

Muutaman minuutin kävelymatkan päässä ollut Tartine oli melko helppo löytää.

Paikassa on melko omalaatuinen tunnelma. Sisustus on hiukan omalaatuinen ja avokeittiö tekee paikasta vallan mannermaisen. Nurkkapöydissä istuskelee epälukuinen määrä selkeän tiedostavia ihmisiä hörppimässä kuumia juomia tyylikkäistä kupeista, sekä tiskin takana häärii karkealeukaisia miehiä. Yksi niistä lähestyy meitä tiskillä, kun olemme viettäneet kolme sekuntia tutkien ruokalistaa ja kertoo tuotteista ilmeettömästi ja vähän kiireisen oloisena. Paikan tarjonta koostuu lähinnä kahvilatuotteista, koko päivän aamiaisesta ja täytetyistä leivistä. read more

[vifblike btntype="html5"]

Daily Dose

Daily Dose

Kesä, korona ja vallitsevat asuinjärjestelyt ovat tehneet koko keväästä ja kesästä vallan vaikean sen suhteen, etten ole kovin usein viime aikoina vieraillut uusissa ravintoloissa. Päädyin sitten kysymään hyviä ehdotuksia Helsingin Ravintolat FB-ryhmässä ja useat tuntuivat pitävän lähistöllä Vallilassa sijaitsevan Daily Dose -ravintolasta annetusta vinkistä.

Koska kesäinen työpäiväni antaa sille mahdollisuuden, pakkasin laukkuni ja suuntasin kulkuni kohti Vallilaa. Muistelen samassa osoitteessa viihtyneen useammankin ravintolan, mutta harmittavan nopeasti poistuneen katukuvasta. Mitään suuria odotuksia ei siis ollut, vaikka toki selkeä kiinnostus ryhmän jäsenten osalta paikkaa kohtaan lupasi jotain erilaista.

Paikka näytti inhottavan täydeltä kaukaa katsottuna, mutta se oli harhaa. Jostain syystä kadulle ravintolan kohdalle joukkoontunut hipsterilauma hajaantui saavuttuani ja paljasti takaansa lähes tyhjän ravintolan. Toisaalta lounasaika oli mennyt jo (vähän yli yksi iltapäivällä) joten ehkä tietty autius oli ihan normaalia.

Astelin sisälle, suoraan tiskille ja ennenkuin ehdin tarkemmin tutustua listaan, vallan ystävällinen, murtaen suomea puhuva herrasmies toivotti minut tervetulleeksi ja kysyi, olenko paikalla ensi kertaa. Myönnettyäni asian, kerroin valikoivani kovasti kahden listalla olevan annoksen väliltä – pastaa vai lasagnea. Samainen herrasmies nauraen sanoi, että jos ensi kertaa on – kannattaa ilman muuta kokeilla lasagnea (12e).

Niinpä otin. Ja poikkeuksellisesti kivennäisvettä (2e). read more

[vifblike btntype="html5"]

Platito

Platito

Kuulin ensimmäisen kerran puhuttavan Platitosta kun keskustelimme tuttavani kanssa filippiiniläisestä ruoasta. Kummankin käsitys sikäläisestä ruoasta oli jokseenkin sekava – sekoitus usean eri ruokakulttuurin parhaista (tai huonoimmista) antimista. Eräänä päivänä satuin liikkumaan naapurustossa ja katuvarsimainoksen nähtyäni, päätin kävellä sisään.

Sisällä minua odotti pikkuruinen baari, muutama asiakas ja tiskin takana häärivä kaksikko. Varsinaista tiskiä ei edes ollut, pari sekuntia paikalla seisoskeltuani toinen herroista kehoitti siirtymään pöytään – ”meillä on täällä pöytiintarjoilu”, oli toteamus joka aina lämmittää sydäntäni ja jonka vuoksi olen valmis maksamaan pari euroa annoksestani enemmän.

Nurkkapöytään asettauduttuani oli mahdollisuus silmäillä paikkaa tarkemmin. Platito henkii heti rakkautta lajiin – ympärillä on viinilaatikoita ja -pulloja, sisustus on persoonallinen ja tyylikäs, sekä yleisilme siisti. Tosin paikan koko on pikkuruinen, hyvinkin intiimi, jossa koen enemmän olevani baarissa kuin ravintolassa. Se ei tietenkään ole ihme, sillä Platito itsekin määrittelee itsensä bistroksi. Juomalista on laajempi kuin ruokalista – mutta koska haluan kokeilla paikan tasoa, valitsen listalta Filipinas-tapasplatterin (15,90e).

Annos saapuu melko nopeasti ja on suurempi kuin odotin. Banaaninlehden päällä tarjoiltavat tapakset eivät kuuluneet herättyäni päivän suunniteltuihin ruokiin, mutta sellaisen eteeni sain. Enkä ole asiasta kovinkaan pahoillani. Annoksessa on kaikenlaista, joista ensimmäisenä kiinnittää huomioni leivän päälle rakennettu BBQ-possuvarras. Pieni varrastikku on yhtä helvettiä irrottaa pienistä lihanpaloista, joten päädyn nakertamaan sitä suoraan tikusta kuten kai oikea tapa onkin. Käytännöllisin se ainakin on. Myös maku hämmentää, sillä tässä suolaisenmakeassa pikku lihatikkarissa makua todellakin on. Harmi, että siinä on niin vähän syötävää.

Toisessa kulmassa lepää salsan päällä Longaniza-makkara ja annoksen keskiosissa on sisigiä, eli eräänlaista yleispätevää hakkelusta, jossa possua ja punasipulia. Molemmat toimivat mainiosti ja vaikka sisig ei yllä ihan bbq-possun tasolle, on se ideana erinomainen. Kulman filippiiniläinen ceviche (kinilaw camarones) on taas omaan makuuni hiukan jopa tylsä, mutta se sanoo enemmän omasta maustani (ja siitä etten juuri välitä katkaravuista) kuin siitä, että kyseessä olisi jotenkin epäonnistunut osa annosta. Sitävastoin kalapullat ovat annoksen selkeästi heikoin osa ja keittiöstä varmistettiinkin niiden olevan pakasteita. En hetkeen ole syönyt näin kumimaista ruokaa, joskin on sanottava että maussa on siitä huolimatta erittäin kalainen maku – pullien kokonaisuus on kuitenkin lähes luotaantyöntävä, mutta chilietikassa uittaminen auttaa kovasti.

Yleisesti ottaen, Platiton tapaslautanen on varsin hyvä ratkaisu. Se ei ole aivan työmiesnälän mittakaavaan sopiva täyttöannos, mutta vallan mainio jos haluaa käydä ottamassa lasillisen ja nälän tunne haittaa. Palvelu on erinomaista ja myös atmosfääri on yleisesti ottaen erinomainen. Tästä paikasta on helppo pitää.

[vifblike btntype="html5"]

Plein

Plein

Pitkällä Vallilan ytimessä, vilkkaan Mäkelänkadun varrella sinnittelee pieni ravintola Plein, johon aina sillointällöin törmää alueen ravintoloita käsittelevässä keskustelussa. Paikka on pieni, alle 10 pöytää sisältävä, ilmeisesti entinen pankkikonttori, joka tarjoilee ruokaa selkeästi kokonaisuus edellä – runsaan viinilistan saattamana.

Annokset ovat melko pieniä, mutta ne on kasattu todella harkitusti. Koska käyntimme oli perjantai-illan alkuhetkissä, otimme annoksista neljä kahden hengen kesken jaettavaksi. Mangalitsa-possun pateeta (14e), cevicheä (13e), tartaria (13e) ja porkkanaa (9e).

Heti selviää, ettei Plein ole mikään mättöpaikka, vaan parhaimmillaan muutaman lasillisen yhteydessä tapahtuvaan kiireettömään pikkuruokailuun. Annosten koko ei ole minimalistinen, vaan mitoitettu aikuisen miehen tarvitsevan 2-3 varsinaisen nälän kadottamiseen.

Annosten kilohinta edustaa toki kaupungin korkeinta neljännestä, mutta laajemmin tarkasteltuna, ne myös lunastavat odotukset. Annoksissa on ideaa ja persoonallisuutta, eivätkä ne vaan toista vallitsevaa kodinäitireseptiikkaa, kuten esimerkiksi tartar, jossa piparjuuri tuo annokseen oman säväyksensä, myös cevicheen liitetty kyssäkaali toimii erinomaisesti – kun taas patee on muutenvain herkullinen kokemus. Näistä neljästä annoksesta porkkana on heikoin, mikä ei tee kuitenkaan siitä huonoa – päinvastoin, kyse on erittäin hyvästä kokemuksesta – mutta se ei henkilökohtaisesta syystä vain säväyttänyt samalla tavalla kuin muut.

Plein on omituinen kokemus. Se on kuin porstuan alta kaivettu kaksi talvea poissa ollut äpärälapsi, joka yllättää yliopistotutkinnolla. Se kertoo gentrifikaatiosta, se kertoo mielikuvituksesta ja se kertoo kaiken siitä mihin päästään kun ketjuohjaus ja puolivalmisteet unohdetaan kokemuksen tieltä. Se menee heittämällä kärkiluokkaan sinne 4,5-5 tähden suuntaan ja tarjoaa paremman pään illanvietolle hipsteriuskottavan vaihtoehdon.

[vifblike btntype="html5"]

African Pots

African Pots

Mäkelänkatu on pitkään ollut vain pelkkä etenemisreitti, mutta viime vuosina sen varrelle on noussut ihan mielenkiintoisia ruokapaikkoja. Toki alueella on myös asujaimistoa, mutta erityisesti Vallilan toimisto- ja teollisuusalueen työpaikkaruokalijat luovat alueelle myös kysyntää.

Yksi erikoisimmista paikoista on African Pots, joka on muistaakseni toiminuta alueella jo useamman vuoden. Paikka pitää itseään auki käytännössä vain lounasaikaan, josta syystä käynti paikanpäällä on lykkääntynyt vuosi vuodelta, mutta vastikään harvinaisella vapaapäivällä kulku suuntautui tätä kohti.

Enkä voisi olla oikeastaan tyytyväisempi. Kympin (10e) hintainen noutopöytä on melko suppea, mutta valikoimasta nousee heti esille berbere-tyyppisesti maustettu kanapata, joka on ainoa lounaan ruokalistalla, joka EI ole vegaaninen. Muut annokset ovat pitkälti papu- ja kasvispohjaisia, joista eritoten pinaattikastike on erinomaista, kuten myös soija- ja kikherneistä rakennettu – paremman sanan puutteessa – paistos. Pienet pullamaiset leivät jäivät myös hyvin mieleen.

Toki muitakin ruokia paikanpäällä on, mutta ne liikkuvat siinä hyvän ja keskinkertaisen välimaastossa, joka on helposti ymmärrettävissä, koska noutopöydän ruokalajien määrää on helppo kasvattaa helposti valmistettavilla ruoilla. Huonoiksi niitä ei siis voi syyttää, mielikuvituksettomiksi toki. Tosin keitetty riisi on keitettyä riisiä, tarjoillaan se missä tahansa.

Kaikenkaikkiaan African Pots on ehdottomasti vierailun arvoinen lounasravintola, joka tarjoaa ihan ok hintaisen ja hyvän kokemuksen. Lounasravintolana paikka tarjoaa hiukan nuivan palvelukokemuksen lisäksi melko askeettisen ympäristön ja mausteista ruokaa, mutta varsinainen wow-elämys jää silti kokematta. Arvosanana tämä pudottaa sen valitettavasti 3/5:hen.

Protip: jos käynnilläsi on pöydänkulmalla kookos-chilitahnaa, älä laita sitä lautasellesi. Tai jos laitat, muista tarkkaan missä kohtaa se siinä on.

[vifblike btntype="html5"]

Coco Grillin venezuelalainen kosketus

Coco Grillin venezuelalainen kosketus

En muista milloin kuulin Restaurante Coco Grillistä ensimmäisen kerran, mutta olin jokseenkin innoissani kuultuani paikan laskeutuvan melko lähelle omaa asuinpaikkaani. En tiennyt silloinkaan mitään venezuelaisen keittiön anneista (enkä oikein tiedä vieläkään), mutta yleiseen eteläamerikkalaiseen asenteen joskus tutustuneena en uskonut saavani ainakaan laajaa vegaanista tarjontaa.

Jossakin välissä tarkemmin paikkaan tutustuttuani hämmästelin sen korkeaa hintatasoa ja hylkäsin paikassa käymisen ajatuksenkin, mutta juuri tästä syystä hämmästyin käydessäni paikassa, sillä hintataso tuntui laskeneen aiemmasta tilanteesta. Lyhyesti ja ytimekkäästi nimetty ”Parilla mixta de chorizo, cordero y pollo con salsa de aguacate” -annos kun maksaa naurettavat 20,90e.

Toki tämäkin saattaa tuntua euronjuusto-sukupolvelle kalliilta (tai jos muuten on vähän rahaa), mutta säästän teidät tarpeettomalta pikkujuttujen kertomiselta ja nillitykseltä ja sanon, että tämä on kerrassaan täysin tämän rahan arvoinen annos. Annoksen kaikki osapuolet ovat hyvin tasapainossa keskenään ja vaikka ”mixed grill”-tyyppiset annokset aina menettävät makuaan toisille ainesosille, tämä oli nappiosuma siihen tarpeeseen jossa itse tarvitsin tukevaa ruokaa, simppelisti ja maukkaasti.

Toki itse tavallaan odotin kokemuksesta jokseenkin mausteisempaa, mutta se ei missään tapauksessa tarkoita että annos olisi ollut mauton. Päinvastoin. Annoksen kaikki osapuolet, jopa kana – oli maukasta, kypsennetty oikein ja erottui joukosta. Kokemustani kuvaa sekin, että olen juuri syönyt myöhäisen ja tukevan lounaan tätä kirjoittaessani – ja silti kuolaneritykseni on kasvanut eksponentiaalisesti.

On myös ihailtavaa, että paikka tarjoaa poikkeuksellisia lisukkeita. Ranskalaisista ja kermaperunoista ei tietoakaan, sillä annokseen saa valita kolmesta eri lisukkeesta. Friteeratusta maniokista, tomaattiperunoista ja maissileivästä. Kaikki lisukkeita, joihin en ole törmännyt missään muualla.

Koska ruokailuseurueeni koostui useammasta ihmisestä, pääsin maistamaan näistä jokaista. Tomaattiperunat olivat yllättäen oma suosikkini, jota itse suosittelisin lisukkeeksi. Maniokki ja maissileipä omasivat potentiaalia, mutta johtuneeko suomalaisesta mausta, ne tuntuivat jotenkin pliisuilta mausteisen lihan kanssa.

Kokemukseni perusteella, erittäin vahva suositus. Paikan ilmapiiri on mainio ja palvelu pelaa parhaiten englanniksi. Kohtuuhintaista, erikoisempaa ruokapaikkaa etsiville todella hyvä valinta. Kannattaa mennä kauempaakin.

5/5. Ei muuta sanottavaa.

[vifblike btntype="html5"]

Lebanese Food

Lebanese Food

Näin sunnuntaina on vain välillä inhimillistä olla kunnossa jolloin ruumis ja sielu kaipaavat molemmat samanaikaisesti ravintoa, jolloin kohdistuu tarve vahvaan, helppoon ja tarpeeksi energiapitoiseen evääseen. Klassisesti suuntaus on ollut aina pizzan suuntaan, mutta suosin itse nykyään entisempiä vaihtoehtoja – enkä puhu nyt döner kebabista.

Mäkelänkadulle on jossakin välissä avautunut nimessään ilahduttavan hyvin valikoimaansa viestivä Lebanese Food, joten kokemuksia etsivä testiryhmämme suuntasi tänään sinne. Libanonilaista – tai edes lähi-idän suunnalta ruokavaikutteita ammentavia ravintoloita ei vieläkään Helsingissä ole kyllästymiseen saakka, joten on vain mahtavaa että vaihtoehtojen määrä kasvaa.

Mäkelänkadun Lebanese Foodin julkisivu on kieltämättä houkutteleva kaikessa värikkyydessään, mutta sisustus on ehtaa Skanskan lounasruokalatasoa. Tilanteen toki pelastaa se, että emme olleet täällä arvioimassa kalusteita – ja se, että kulahtaneesta yleisilmeestä huolimatta paikka oli lähes täynnä sunnuntai-iltana. Moinen kun herättää aina luottamusta allekirjoittaneessa.

Ravintolan valikoima sisältää peruspizzerian pakolliset antimet, eli peruskebabit ja -pizzat, ml. Dillinger, joka itsessään on niin perussuomalaisen junttieinaria, kuin olla ja voi. Pintaa vähän syvemmälle vilkaistaessa listalta kuitenkin löytyy myös shawarma-annoksia kana- ja nautaversioina, falafeleja, shish kebabeja ja manakisheja (eli hiukan pizzamaisesti pimpattuja leipiä), joita Helsingissä vielä saa melko harvakseltaan. Luonnollisesti löytyy erikseen myös hummusta ja tabboulehia ja ilmeisesti erillisiä meze-kattauksia myös saa.

Jokatapauksessa, tänään oli tarkoitus mennä mahdollisimman helpolla ja ruoaksi valikoitui ”special shawarma” -annos (10,50e), jossa on vähän kaikenlaista.

Vaikka edellämme oli kaksi muuta pöytäseuruetta, tuli ruoka alle 15 minuutissa. Annos käsitti luvatunlaisesti niin kana- kuin nautasuikaleita, salaattia, riisiä ja ranskalaisia perunoita.

Lisukkeista salaatti oli hintatason huomioonottaen keskivertoa, ranskalaiset juuri ja juuri syömäkelpoisia ja riisi nyt sitä mitä riisi nyt ylipäätään on. Syötävissä, mutta eihän se ikinä millekään maistu. Annoksen kastikkeiden sekoittaminen riisiin auttaa asiassa kovasti.

Kanan ja itseasiassa myös lihan osalta voisi sanoa samaa – maut ovat kohdallaan, mutta ainakin itse kaipasin vielä enemmän potkua. Tosin koska ravintola oli itselleni aiemmin tuntematon, pyysin kysyttäessä miedon vaihtoehdon ja vielä pimeän peittoon jäi, millainen tulinen vaihtoehto oli. Olen harmissani, jos se olisi vain kastikkeiden osalta tiukemmin pakattu – sillä lihat itsessään oli hyvin preparoitu ja maut olivat niissä kohdallaan. Paikka kuitenkin selkeästi ansaitsee toisen käyntikerran, jolloin maistelua voisi jatkaa. Löytyisikö tästä ryhmästä kenties kiinnostuneita, jos järjestettäisiin yhdessä ekskursio paikkaan syksyn aikana?

Joka tapauksessa, Lebanese Foodin Shawarma Special edustaa etnisessä kastissaan hyvää ja edullista keskitasoa. Se ei tee mitään (pl. ranskalaiset perunat) mitenkään erityisen huonosti, mutta ei nouse myöskään parrasvaloihin. Hinta-laatusuhteeltaan kannatettava ostos ja siksi ansaitsee arvosanan 3/5. Jos annos olisi euron kalliimpi, arvosana olisi pudonnut numerolla.

[vifblike btntype="html5"]

Hermannin kukon wieninleike

Hermannin kukon wieninleike

Tänään tie vei vinkin ansiosta myöhäiselle lounaalle Ravintola hermannin kukkoon, jonka sosiaalisen median näkyvyys on sanalla sanoen heikkoa. En koskaan ollut kuullutkaan paikasta asuinpaikkani lähellä, joten google streetviewn ja valikoitujen palveluiden kautta onkimieni palautteiden kautta ennakkokäsitykseni paikasta ei kovin korkealla ainakaan ollut. Rohkeasti kuitenkin satulaan ja ratsastamaan wieninleikkeiden auringonlaskuun!

Paikka siis löytyy nimensä mukaan Hermannista, tuosta unohduksiin jääneestä kaupunginosasta jonka kiinteistövälittäjätkin toivoisivat olevan osa Kalliota. Tarkka osoite Hämeentie 81-83.

Ulkoa paikka tavalliselta rappioromanttiselta keskikaljakuppilalta. Suurten panimoiden mainosteippauksia, likaisia markiiseja ja edullisten tuoppien ääressä viihtyvää kansanosaa paljaalle asvaltille nostettujen metallisten terassituolien ääressä. Paikan suosikkiannoksen aistii kaukaa, eikä sitä tarjoilla lautaselta.

Vaikka julkisivu itse antaa odottaa sisätilojen tuoskahtavan reteästi urealle, on vaikutelma väärä. Sisätilat ovat siistit vaikka sisustus ei hirvittävästi trendeillä koreile. Se on pitkälti mallia ”sain nämä ravintolakirpputorilta, halvalla tai ilmaiseksi”.

Listalta löytyy paljon annoksia, mutta koska tulin vain wieninleikkeen vuoksi, jätin kaiken muun huomiotta. Lista oli kuitenkin laaja ja sieltä löytyi ihan varteenotettavia intialaisperäisiä ruokia, jotka pitänee käydä tutkimassa myöhemmin.

Wieninleike saapui pöytään alle 20 minuutissa mikä on ihan ok. Vasaroinnin ääntä ei kuulunut, joten on turvallista olettaa leikkeen tulleen pakkasesta.

Ensivaikutelmaltaan annos ei kuitenkaan ole lainkaan huono. Valitut lohkoperunat (muut vaihtoehdot olivat ranskalaiset ja kermaperunat) olivat rapeita ja maukkaita, kun taas salaatti oli lähinnä nahistunut koriste. Sitruuna tuli viipaleena, jota ryyditti hyvin vaatimaton pala anjovista ja pieni määrä kapriksia. Itse leike oli taas rasvainen ja rapea, kuten pitääkin – mutta muutoin hyvin teollisen makuinen. Tässä leikkeessä maistui asiakastutkimus, ei todellinen rakkaus ruokaa kohtaan.

Leikkeen paistopinta oli päältä hyvä ja kuten usein, myös tässä vähän reunoilta palanut ja keskeltä raaka puoli oli jätetty alapuolelle.

Jos Ravintola Hermannin Kukon wieninleikkeen arvioisi wieninleikkeenä (kuten tämän sarjan tarkoitus onkin), se olisi kevyesti 2/5….

…mutta sitten tulee twist. Annos maksoi 9,50e. Tähän mennessä selvästi halvin.

Rapeaksi leivitettyä rasvaista porsaanleikettä halajaville tämä ei oikeastaan ole hullumpi hinta-laatusuhteeltaan (krapularuokana 4/5). Jos siis halajat vain nälkää tappamaan absorboitavaa ruoka-annosta, on tämä ihan varteenotettava vaihtoehto.

Wieninleikettä halajaville toivotan siis matkaa jonnekin muualle. Tämä ei ole se leike jota etsitte.

[vifblike btntype="html5"]