Tartine

Tartine

Kesän viimeisinä lämpiminä iltoina käytyämme Sauna Hermannin pihalla kuuntelemassa fröökkynän kanssa musiikkia, pohdimme sopivaa ruokapaikkaa Vallilan ytimestä. Paikaksi valikoitui Sturenkadun varrella oleva Tartine, osittain siksi että sitä oli paikallisten toimesta suositeltu, mutta myös siksi, että se selkeästi ilmaisi olevansa vegaaninen – kuten seuralaisenikin.

Muutaman minuutin kävelymatkan päässä ollut Tartine oli melko helppo löytää.

Paikassa on melko omalaatuinen tunnelma. Sisustus on hiukan omalaatuinen ja avokeittiö tekee paikasta vallan mannermaisen. Lue lisää...

Magu

Magu

Viime viikolla oli jälleen vuorossa yksi parisuhteemme kulmakivistä, eli perinteinen treffi-ilta Helsingissä. Ensimmäiseksi post-koronakaranteenin jälkeiseksi kohteeksi valikoitui Magu, jonka ensiasettelu lupasi melko punavuorelaista kasvisruokakokemusta. Tätä vauhdittamaan paikalla oli houkutteleva tarjous kauden menusta – kaksi yhden hinnalla (norm. 2 x 49e), joten päätimme jo ennen saapumista ottaa juuri tämän. Ja koska ravintoloiden elvyttäminen on aina hyvä ajatus, otimme myös pullon viiniä joka tunnetusti on ravintoloiden katteelle varsinainen adrenaliinipistos suoraan Lue lisää...

Suskin wieninleike

Suskin wieninleike

Pienen tauon jälkeen on virkistävää huomata löytäneensä Helsingin alueelta taas yhden wieninleikkeen, tällä kertaa Malmilta. Rauhallisen sunnuntaipäivän lounaspaikaksi valikoitui siis kortteliravintola Suski, jonka ainoat asiakkaat olimme kävellessämme sisään kymmenen minuuttia avaamisajan jälkeen.

Ravintolan sisustus on tyylikäs ja siisti – ja on omiaan muokkaamaan käsitystä, että Malmi on kaupunginosa josta tyylikkyys on kuollut. Toki kaikissa samankaltaisissa ravintoloissa on tietty persoonallisuuden puute, mutta sen kestää helposti jos ruoka on hyvää.

Tarjoilu Lue lisää...

Hesburgerin Veke-burger

Hesburgerin Veke-burger

Vegaanibuumin sanotaan alkaneen vuonna 2016, jolloin itsekin tapasin sen pyörteissä tulevan vaimoni. Se toki on tarina erikseen, mitä saatetaan joskus käsitellä yhteisessä tai omassa blogissani, mutta sanotaan myös, että silloin ymmärsin itse vihdoin, mikä vegaaniudessa on jujuna.

Ei, se ei käännyttänyt minua vegaaniksi, eikä edes vegataristiksi, mutta on kasvattanut huomattavasti kasviperäisen ravinnon osuutta kuluttamastani ruoasta.

Muistan kuitenkin noilta vuosilta, kuinka naurettavana pidettiin Hesburgerin yrityksiä palvella vegaaneita. Näiden vuosien aikana firma on kuitenkin Lue lisää...

Villd

Villd

Siitä ei ole kuin kuukausi – kenties puolitoista, kun asuntoni läheisen kebabpizzerian ikkunoihin ilmestyi ilmoitus paikan valtaavasta Villd-ravintolasta. Nimi, joka on joillekin merkinnyt tähän asti enemmän kuin toisille, mutta vaikka nimi on omienkin silmieni ohitse kulkeutunut, ei se hirvittävästi herättänyt uuh-aah-ooh -reaktioita. Mitä nyt vaan yhtenä todisteena taas siitä, että Kallion gentrifikaatio on saavuttanut yhden lakipisteensä. 

Tältä osin ei siis liene ihme, että päättäessämme tämän viikonlopun illallispaikkamme olevan juurikin Villd, ei ennakkoasenteilta Lue lisää...

Omnam

Omnam

Aina sillointällöin tulee vastaan asiakaskokemuksia, jotka menevät huumorilla sinne naurettavuuden horisontin toiselle puolelle – tämä on yksi niistä. Lauantai-illan vuorossa nimittäin oli kasvisravintola Omnam.

Helsingin vegaanipiireissä Omnam paistattelee jonkinlaisessa edullisen pään fine dining -luokan kulttisuosiossa, eikä sinänsä ole ihme. Heti sisäänastuessa kun paikka henkii tietynlaista rentoutta, johon kaksikymppinen yliopistolla filosofiaa lukeva kalliolaisneitokainen istuu kuin nenä päähän. Varsinaista pöytiinohjausta ei tunnu olevan, se kahdesta tarjoilijasta joka huomaa teidät ensimmäisenä, auttaa teidät myös löytämään oman pöytänne noin kymmenestä salin pöydästä.

Myönnän, seurueemme ei tullut paikalle samaan aikaan, mutta seuraava tunti oli jokseenkin hupaisa omalla raadollisella tavallaan. Kymmenen minuutin kohdalla viimeisinkin seurueen jäsen oli asettautunut pöytään, jolloin tarjoilja otti tilaukset neljältä muulta, katosi pöydästä – vain tullakseen takaisin jossakin välissä juomien kanssa – niille neljälle viidestä ruokailijasta. Samaten aiempaan ”hei meillä olisi todella nälkä, saisimmeko kaksi annosta leipää pöytään heti” – ei reagoitu millään tavalla, edes toisen kerran ne tilattuamme – ja ne tulivat noin 40 minuuttia saapumisemme jälkeen, kun niitä oli erikseen käyty tiskiltä pyytämässä. Kaikenkaikkiaan ensimmäinen ruoka saapui pöytään yli 50 minuuttia saapumisemme jälkeen. Tosin tässä vaiheessa koko pöydällisen luottamus palvelun ripeyteen on jo jokseenkin karissut ja keskustelu etenee lähinnä ”mitä nyt seuraavaksi”-tasolla. Viini (28e) toki tarjoiltiin viilipurkin muotoisista mehulaseista, joka myös herätti hilpeyttä.

Myönnettäköön, palvelu oli erittäin asiallista ja kaikessa sanan merkityksessä myös ”rentoa”. Kyse ei siis välttämättä ollut keittiön hitaudesta, vaan siitä, millä intensiteetillä salihenkilöstö otti tarpeemme huomioon.

Mutta itse ruokaan – harvinaista kyllä, seurueemme ollessa melko suuri, pääsin maistelemaan melko laajalti Omnamin tarjontaa. Ensimmäisenä alkupaloista löytyvä paikan leipäannos (5e) on erinomaista, jonka kanssa tarjottavat levitteet ovat herkullisia ja hintansa arvoisia. Hapankaalileipä porkkalalla (10e) sitävastoin ei ole hintansa väärti, vaikkakin herkullinen pikkuruoka. Ehdottomasti kuitenkin suositeltava annos niille, joille koko käsite porkkalasta tai ylipäätään porkkanan mahdollisuuksista keittiössä on vielä hmärän peitossa. Alkupaloista myös Kitchari (9e) on taas edelliseen verrattuna runsas ja täysin hintansa arvoinen riisi-papumuhennos, jossa maut ovat mallikkaasti tasapainossa ja mikä pieneen nälkään riittäisi todenäköisesti jo itsessään.

Pääruoista caesar-salaatin (15e) kanssa tarjoiltava teriyaki-tempeh on ihan kelpo esitys, jopa herkullinen, mutta ei ihan yllä kärkikastiin ja on omasta mielestäni hiukan kuivakka. Salaatti on taasen pilattu lehtikaalilla ja sen voimakasta makua ei juuri ole pystytty tasoittamaan caesar-salaattiin olennaisesti kuuluvalla kastikkeella ja lopputulos jää täten varsin vaisuksi. Varsinainen pääruoista löytyvä jalokivi on kuitenkin Omnam Balls (17e), jossa kasvispyörykät kurpitsapedillä on suositeltava annos. Maussa erottuvat niin herkullinen raaka-aine kuin keittiön tavoitteellisuus saada lopputuloksena maittavaa ruokaa. Toki annoksen alustana toimivat kurpitsat olisivat toki voineet olla hetken vähemmän aikaa uunissa, nyt osa niistä oli reilusti ylikypsiä.

Kaikenkaikkiaan, Omnam tarjoilee vegaanista illallispaikkaa etsivälle varsin varteenotettavan ravintolan. Ruoassa on ajatusta, mutta annoksissa on myös aivan selkeitä hutilaukauksia, kuten myös viini- ja juomalistaan haluaisi hiukan kriittisempää silmää. Ensikertalaiselle ja asiaa tutkimattomalle listalta annoksen valinta tuntuu uhkapeliltä, jonka lopputulosta ei voi päätellä edes yksittäisen annoksen hinnasta. Yleinen hintataso on sitävastoin kohtuullinen ja jopa sydäntälämmittävän hyvä, mutta hinnoittelu tuntuu noudattelevan enemmän linjaa ”mitä tämän tekemiseen menee vaivaa” kuin ”mitä tämän pitäisi maksaa”. Riippuen annoksesta, se tosiaan on asiakkaalle joko hyvä tai huono asia.

Ehdottomasti eniten arvosanaan vaikuttava seikka oli kuitenkin käynnillämme palvelu. Siinä missä ravintolassa tarjoilijan pitäisi edustaa tietynlaista auktoriteettia, keittiön asiantuntevuuden vakaata luotettavuutta, jäi nyt käynniltä tunne, että Omnamissa kukaan ei oikeastaan vastaa palvelusta ja kaikki tehdään kaveripiirissä juuri sillä fiiliksellä mitä milloinkin tuntuu huvittavan. Se ei ole välttämättä huono asia, mutta asiakkaalle joka kertoo selkeästi olevansa oikeasti nälkäinen – hälläväli-asenne ei tuo ravintolakokemusta yhtään positiivisempaan suuntaan.

3/5

Kuja Bar & Bistro

Kuja Bar & Bistro

Yksi paikoista jotka tuntuvat olleen paikoillaan iät ja ajat (vaikkei tunne pidäkään paikkaansa) on Kuja Bar & Bistro, joka on sijainnut Hakaniemen syrjäkadulla niin kauan kuin muistan.

Paikka on sijainniltaan suhteellisen syrjäinen ja usein parkkipaikkaa on vaikea löytää. Sisään kävellessä kuitenkin ilme kirkastuu, sillä paikan yleisilme on juuri sellainen mistä itse pidän. Koruton, mutta siisti. Pöydissä ei turhia krumeluureja tosiaan näy, olutvalikoima on kattava ja bistroinen yleishenki välittyy. Terveellä epäluulolla ruoan laatua kohtaan tilaan itselleni burgerilistalta vegaaniburgerin (15,50e), joka 10 minuutin odottelun jälkeen osoittautuu tavallista enemmän leiväksi kuin varsinaiseksi hampurilaiseksi. Olen monta kertaa jo todennut sen, mutta totean sen tässäkin: hampurilainen on hampurilainen vain jos sen voi syödä käsin likaamatta paitaansa.

Annoksen yleisilme on siitä huolimatta varsin kutkuttava. Sämpylän tilalla käytetty leipä vakuuttaa koollaan ja vaikka ensivaikutelma herättää pelkoa kuivuudesta, on sen koostumus täydellinen. En tosin tällaisissa ”hampurilaisissa” ikinä muutenkaan syö hattua, joka tottakai tasoittaa tilannetta makujen suhteen. Leivän varsinaisena pihvinä on käytetty nyhtökauraa, joka on hiukan mielikuvitukseton valinta jo tänä päivänä, mutta toisaalta toimii hyvin tarkoitukseensa. Erityisplussaa siitä, että Kujalla ei selkeästi olla tyydytty heittämään vain sitä suoraan leivän väliin sellaisenaan, vaan ryyditykseksi on rakennettu oikeasti sellaiset mausteet, että nyhtökauran ominaismaku ei (onneksi) pääse valtaamaan alaa. Tämä on ehkä parhaimman makuinen nyhtökauraruoka jota olen maistanut. Leivän välissä oleva chilimajoneesi on keittiössä lytätty leipien väliin yksittäisenä paakkuna – pakottaen syöjän vähän levittelemään ja annostelemaan sitä uudelleen, mutta siitä mainisteminen tuntuu jo itsestänikin vähän nillittämiseltä.

Kokonaisuutena ensikosketukseni Kujaan oli varsin rakastettava. Tällaisia bistroja toivoisi olevan enemmänkin tässä kaupungissa ja ainoa todellinen harmitukseni on, että tämä osuu niin harvoin, jos koskaan omien kulkureittieni välittömään läheisyyteen. Hyvä kysymys onkin se, että vaikka olin itse hyvin tyytyväinen tämän tarjontaan – kuinka kaukaa oikeasti viitsin mennä Kujaan jatkossa syömään – vai löytyykö lähempää kiinnostavampaa paikkaa? Se selviää itselleni sitten, kun seuraavan kerran Kujaan päädyn. Siihen asti tyytykää 4/5 arvosanaan.

Bun2bun & Beyond Meat -burgerit

Bun2bun & Beyond Meat -burgerit

Kymmenisen vuotta sitten kohistiin siitä, että jenkkiläinen yhtiö kehitteli täysin lihan kaltaista hampurilaispihviä. Tai – oikeammin, niitä yhtiöitä oli useampia. Yksi niistä oli kuitenkin Beyond Meat, joka sai lopulta oman pihvinsä jopa markkinoille – ja josta vegaanipiireissä ollaan puhuttu varsinaisena graalin maljana. Nyt – vuosia myöhemmin, kyseiset pihvit ovat saapuneet myös Helsinkiin.

Testasin viime keväänä Kampin keskuksessa Bun2bun-hampurilaisravintolan 6k-ravintolakeskittymässä, enkä aivan täysillä vakuuttanut. Silloinen burger oli melkolailla keskinkertainen ja hinta-laatusuhteeltaan kallis. En olisi todennäköisesti koskaan käynyt täällä uudestaan ilman paikan totaalista uudelleenajattelua – ja kieltämättä ainakin omasta mielestäni, se oli myös tarpeellinen muutos. Ei yhteiskunnalliselta kannalta, mutta on vaikea uskoa että Bun2bun olisi pärjännyt premium-hamppareiden kilpailussa kovin kauaa niillä tuotteilla, varsinkin kun kaupungissa on niin monta parempaakin burgerpaikkaa. Siispä tulee tarve erottautua jotenkin.

Saapuessani seuralaisen kanssa Kampin 6k:hon, on tiskillä hiukan kuhinaa. Tilaukseen Bluecheese (15,50e), jonka seuraksi ranut ja juoma (+6e) – ja käteen pöytäsuristin, jonka perusteella ruoat taasen noudetaan tiskiltä. Burgerin hinta päräyttää jo itsessään löysät housuun, mutta liene jostakin ne lisenssimaksut on vegaanisten pakastepihvien käytöstä revittävä.

Suristin aloittaa noin 10 minuutin päästä ja pian seuralaiseni tulee kahden metallitarjottimen kanssa takaisin pöytään. Hiukan yllätyksenä, molempien burgerit näyttävät olevan varsin mallikelpoisen näköisiä ensivilkaisulta. Tosin seuralaisen BBQ & Cheddar (14,50e) näyttää suuremmalta. Ei omanikaan huonolta näytä, mutta koska en lukenut ruokalistaa kunnolla, hiukan yllätykseksi tulee reilu rucolan määrä. Ajatus pizzamaisesta makurönttösestä suorastaan kuvotti, mutta rohkeasti päin hyökättyäni ensivaikutelma säväytti. Burgerin maut olivat yllättävän hyvin kohdallaan ja pieni makeus kohtasi hienosti majoneesin ja sinihomejuuston. Maussa oli juuri sopivaa pehmeää tunkkaisuutta – kuin nokoset mummon sohvalla. Seuralaisen valinta maistui selkeästi raikkaammalta perusburgerilta.

Varsinainen pihvi, eli maailman parhaaksi vegaaniseksi pihviksi mainostettu lätty ei taas kovin paljoa aiheuttanut riemunkiljahduksia. Se kieltämättä toimi hyvin, mutta mausta ei juuri voi sanoa sen kaiken sinihomejuuston alta – mutta näinhän se on lihapihveissäkin, useimmissa. Koostumus ja ulkonäkö kuitenkin täsmäsivät täysin – eikä oikeastaan tuntunut millään tasolla siltä, että olisin syönyt täysin vegaanista vaihtoehtoa. Mutta minä vertaankin burgeria lihaburgeriin – vegaanisiin hampurilaispihveihin verrattuna tämä on suunnaton harppaus eteenpäin – lihaburgereiden suuntaan tosin.

Ja siinäpä se juuri olikin, miksi tämä on niin ainutlaatuinen tilaisuus. Vegaaniset valinnat ovat aina kärsineet siitä, että ne ovat aina korvaavia verrattuna ei-vegaanisiin, jo paikkansa löytäineisiin raaka-aineisiin. Vegaaniset vaihtoehdot ovat vielä pitkään ravintolaskenessä korvikkeita ja haastajia, joista mukavina poikkeuksina ravintolat jotka suunnittelevat ruoka-annoksensa suoraan raaka-aineiden pohjalta, eikä toisinpäin.

Tosiasia kuitenkin on, että maailma muuttuu ja tällaiset vaihtoehdot ovat tulossa yhä laajemmin tarjolle. Tämän hintaisena se kuitenkin on jopa premium-luokassa harvinainen herkku, jonka nimeen vegaanipolvet tulevat vielä pitkään vannomaan. Burgerina 4/5.

Onnittelut Bun2bun hienosta, strategisesta uudelleenstartista.

Juttutuvan vegaaninen burger

Juttutuvan vegaaninen burger

Vegaaninen ruoka kasvattaa koko ajan suosiotaan ja olisi typerää jättää sitä kokeilematta aina kun voi. Tällä kertaa testaukseen päätyi Juttutupan vegaaninen burger (17,80e).

Annos itse on tavallaan ruma. Iso neliskanttinen lautanen jonka toisessa päädyssä on burger ja toisessa epämääräisen harva kasa bataattiranskalaisia. Mahtuisi pienemmällekin lautaselle, mutta tavallaan annoksessa on brutaalia yksinkertaisuutta, mistä Juttutupa nyt muutenkin on tunnettu.

Tilatessani kiinnitin huomiota hamppu-kvinoapihviin, josta olen nähnyt joskus toisenlaisenkin version. Ajattelin tämän olevan samalla tavoin rapeaksi paistetulla kvinoakuorella, mutta yllätyksekseni pihvi olikin tavallinen, pehmeä ja mehevä. En tiedä pitäisikö tällaisissa olla edes kypsyysasteita, mutta riippumatta siitä itse pihvi maistui varsin mehukkaalta ja maistuvalta. Samoin sämpylä oli erinomainen.

Suurin annoksen ongelma oli se, että aiolin ja avokadon suhde oli vähän vinksallaan. Avokado maistui selvästi, aioli ei lainkaan. Tai muutkaan lisukkeet. Tämä ei sinänsä ollut ongelma koska avokadoburgerinakin tämä oli varsin mukava kokemus, mutta miksi näitä muita lisukkeita tuossa enää edes pitää.

Bataattiranskalaiset erittäin jees. Ilmeisesti tosin niihin ollaan kovasti kyllästytty vegaanipiireissä, koska jostain syystä vegaaniannoksiin laitetaan aina bataatteja tavallisten sijaan. Voisiko joku kertoa miksi?

Kevyesti 4/5. Suosittelen. Myös lihansyöjille jotka haluavat kokea jotain uutta.