Aina sillointällöin tulee vastaan asiakaskokemuksia, jotka menevät huumorilla sinne naurettavuuden horisontin toiselle puolelle – tämä on yksi niistä. Lauantai-illan vuorossa nimittäin oli kasvisravintola Omnam.
Helsingin vegaanipiireissä Omnam paistattelee jonkinlaisessa edullisen pään fine dining -luokan kulttisuosiossa, eikä sinänsä ole ihme. Heti sisäänastuessa kun paikka henkii tietynlaista rentoutta, johon kaksikymppinen yliopistolla filosofiaa lukeva kalliolaisneitokainen istuu kuin nenä päähän. Varsinaista pöytiinohjausta ei tunnu olevan, se kahdesta tarjoilijasta joka huomaa teidät ensimmäisenä, auttaa teidät myös löytämään oman pöytänne noin kymmenestä salin pöydästä.
Myönnän, seurueemme ei tullut paikalle samaan aikaan, mutta seuraava tunti oli jokseenkin hupaisa omalla raadollisella tavallaan. Kymmenen minuutin kohdalla viimeisinkin seurueen jäsen oli asettautunut pöytään, jolloin tarjoilja otti tilaukset neljältä muulta, katosi pöydästä – vain tullakseen takaisin jossakin välissä juomien kanssa – niille neljälle viidestä ruokailijasta. Samaten aiempaan ”hei meillä olisi todella nälkä, saisimmeko kaksi annosta leipää pöytään heti” – ei reagoitu millään tavalla, edes toisen kerran ne tilattuamme – ja ne tulivat noin 40 minuuttia saapumisemme jälkeen, kun niitä oli erikseen käyty tiskiltä pyytämässä. Kaikenkaikkiaan ensimmäinen ruoka saapui pöytään yli 50 minuuttia saapumisemme jälkeen. Tosin tässä vaiheessa koko pöydällisen luottamus palvelun ripeyteen on jo jokseenkin karissut ja keskustelu etenee lähinnä ”mitä nyt seuraavaksi”-tasolla. Viini (28e) toki tarjoiltiin viilipurkin muotoisista mehulaseista, joka myös herätti hilpeyttä.
Myönnettäköön, palvelu oli erittäin asiallista ja kaikessa sanan merkityksessä myös ”rentoa”. Kyse ei siis välttämättä ollut keittiön hitaudesta, vaan siitä, millä intensiteetillä salihenkilöstö otti tarpeemme huomioon.
Mutta itse ruokaan – harvinaista kyllä, seurueemme ollessa melko suuri, pääsin maistelemaan melko laajalti Omnamin tarjontaa. Ensimmäisenä alkupaloista löytyvä paikan leipäannos (5e) on erinomaista, jonka kanssa tarjottavat levitteet ovat herkullisia ja hintansa arvoisia. Hapankaalileipä porkkalalla (10e) sitävastoin ei ole hintansa väärti, vaikkakin herkullinen pikkuruoka. Ehdottomasti kuitenkin suositeltava annos niille, joille koko käsite porkkalasta tai ylipäätään porkkanan mahdollisuuksista keittiössä on vielä hmärän peitossa. Alkupaloista myös Kitchari (9e) on taas edelliseen verrattuna runsas ja täysin hintansa arvoinen riisi-papumuhennos, jossa maut ovat mallikkaasti tasapainossa ja mikä pieneen nälkään riittäisi todenäköisesti jo itsessään.
Pääruoista caesar-salaatin (15e) kanssa tarjoiltava teriyaki-tempeh on ihan kelpo esitys, jopa herkullinen, mutta ei ihan yllä kärkikastiin ja on omasta mielestäni hiukan kuivakka. Salaatti on taasen pilattu lehtikaalilla ja sen voimakasta makua ei juuri ole pystytty tasoittamaan caesar-salaattiin olennaisesti kuuluvalla kastikkeella ja lopputulos jää täten varsin vaisuksi. Varsinainen pääruoista löytyvä jalokivi on kuitenkin Omnam Balls (17e), jossa kasvispyörykät kurpitsapedillä on suositeltava annos. Maussa erottuvat niin herkullinen raaka-aine kuin keittiön tavoitteellisuus saada lopputuloksena maittavaa ruokaa. Toki annoksen alustana toimivat kurpitsat olisivat toki voineet olla hetken vähemmän aikaa uunissa, nyt osa niistä oli reilusti ylikypsiä.
Kaikenkaikkiaan, Omnam tarjoilee vegaanista illallispaikkaa etsivälle varsin varteenotettavan ravintolan. Ruoassa on ajatusta, mutta annoksissa on myös aivan selkeitä hutilaukauksia, kuten myös viini- ja juomalistaan haluaisi hiukan kriittisempää silmää. Ensikertalaiselle ja asiaa tutkimattomalle listalta annoksen valinta tuntuu uhkapeliltä, jonka lopputulosta ei voi päätellä edes yksittäisen annoksen hinnasta. Yleinen hintataso on sitävastoin kohtuullinen ja jopa sydäntälämmittävän hyvä, mutta hinnoittelu tuntuu noudattelevan enemmän linjaa ”mitä tämän tekemiseen menee vaivaa” kuin ”mitä tämän pitäisi maksaa”. Riippuen annoksesta, se tosiaan on asiakkaalle joko hyvä tai huono asia.
Ehdottomasti eniten arvosanaan vaikuttava seikka oli kuitenkin käynnillämme palvelu. Siinä missä ravintolassa tarjoilijan pitäisi edustaa tietynlaista auktoriteettia, keittiön asiantuntevuuden vakaata luotettavuutta, jäi nyt käynniltä tunne, että Omnamissa kukaan ei oikeastaan vastaa palvelusta ja kaikki tehdään kaveripiirissä juuri sillä fiiliksellä mitä milloinkin tuntuu huvittavan. Se ei ole välttämättä huono asia, mutta asiakkaalle joka kertoo selkeästi olevansa oikeasti nälkäinen – hälläväli-asenne ei tuo ravintolakokemusta yhtään positiivisempaan suuntaan.
3/5