Viime viikolla oli jälleen vuorossa yksi parisuhteemme kulmakivistä, eli perinteinen treffi-ilta Helsingissä. Ensimmäiseksi post-koronakaranteenin jälkeiseksi kohteeksi valikoitui Magu, jonka ensiasettelu lupasi melko punavuorelaista kasvisruokakokemusta. Tätä vauhdittamaan paikalla oli houkutteleva tarjous kauden menusta – kaksi yhden hinnalla (norm. 2 x 49e), joten päätimme jo ennen saapumista ottaa juuri tämän. Ja koska ravintoloiden elvyttäminen on aina hyvä ajatus, otimme myös pullon viiniä joka tunnetusti on ravintoloiden katteelle varsinainen adrenaliinipistos suoraan talouden sydämeen.
Myönnän, en kasvisruokahenkisyyttä lukuunottamatta tiennyt ravintolasta oikein mitään ennen saapumista, mutta ensivaikutelma ei ihan parhaalla tavalla hivellyt lompakkoani. Kadunpätkä ravintolan edessä oli (toki ravintolasta riippumattomista syistä) yksi saatanan työmaa ja ovensuuhun roudattu sohva majoitti notkuvia nuorisolaisia, joista yksi osoittautui tarjoilijaksemme. Ainakin hän meidät ohjasi sisään mentyämme pöytään, joka todennäköisesti oli ravintolan pimein (tämä vaikutti lähinnä tämän artikkelin ruokakuviin). Vaikka koronarajoituksia ei myöskään enää juuri ole, ei myöskään ihan hilpeintä ole tulla istutetuksi muuten tyhjässä salissa toisen parin viereen.
Palvelu kuitenkin on nopeaa ja välitöntä. Emme ehdi oikeastaan edes istumaan alas kun tarjoilija on jo selvittänyt tilanteen ja ensimmäiset ruoat ovat tulossa ja koska keskityn enemmän tulevaan vaimooni ja suunnitelmiin yhteisen kodin hankinnasta – tämänkertainen kirjoitus on tavallista laveampi yksityiskohtien osalta.
Alkuruoista kuitenkin broccolini pistachio oli vallan mainio esitys, jossa kokonaisuus oli todella herkullinen. Tämä jos jokin olisi kaivannut kylkeen enemmän leipää, jolla olisi voinut puhdistaa lautasen. Celerial root & peanut ei taasen yltänyt samaan suoritukseen ja jäi pienoiseksi pettymykseksi, josta beetroot & ”caviar” toi hymyn takaisin suupieleen. Viimeisin on mielestäni erinomainen annos, joka toi itselleni ihan uuden näkökulman punajuureen.
Ensimmäisistä pääruoista pöytään tuli kimchi slider. Sliderhan on Suomessa harvemmin nähtävä pienoinen hampurilainen, joka käsittääkseni oikeaoppisesti valmistetaan höyryttämällä, mutta tämän beyond burger -pihvi oli kyllä ihan paistettu. Vaikka kyseessä on lihan korvaavista hampurilaispihveistä ehkä se paras, olisin itse halunnut nähdä tässä jotain muuta ja mielikuvituksellisempaa. Myös kimchissä olisi voinut olla reilusti enemmän potkua, nyt se jäi vallan coleslaw-henkiseksi lisäksi. Ehkä menun heikoin annos.
Cauliflower pakora osoittautui taasen nimensä mukaiseksi, eli uppopaistetuksi kukkakaaliksi, jossa paikan ”kulma” on ehkä parhaimmillaan. Vaikka raaka-aine on pitkään ollut vegaanipiireissä suosikki ja annos periaatteessa liiankin simppeli, löytää se kokonaisuudessaan sen tasapainon mausteisuudessa – mutta antaen kuitenkin tilaa myös raaka-aineille itselleen.
Toinen illan lempiannoksistani, eli portobello & carrot näyttää annoksena hiukan mitäänsanomattomalta, jossa yhdistetään kaksi raaka-ainetta joista en juurikaan välitä. Mutta yhdistelmä on herkullinen ja hiukan yllättäväkin tavalla, jota en halua paljastaa etukäteen. Näitä olisin voinut syödä kaksi – suoraan 5/5 annos.
Sitä ei kuitenkaan ollut kofta & artichoke, joka oli myös ruokalistan heikoimmasta päästä. Jostain syystä lautaselle päätynyt kofta oli pääosin vain kuivaksi poltettua, rasvaista korppua.
Jälkiruoaksi päätimme tilata suklaamoussen (8e) joka paljastui ei-niin-makeaksi, sokeroimattomasta suklaasta tehdyksi, erittäin tömäkäksi pieneksi makupalaksi. Hintaahan sillä toki oli, joten jos haluat ehdottomasti jälkiruoaksi jotain imelää – älä ota tätä.
Vaikka kokemukseni Magun menuusta heittelivät laidasta laitaan jäi illasta päällimmäisenä tunne, että onneksi tuli käytyä. Pettymys Magu ei missään tapauksessa ollut, mutta vaikka ruokalistaan osui erinomaisia annoksia – ja pelkästään niiden kokeileminen oli vierailun arvoinen – voi motivoituminen olla hankalaa uusintavierailua varten. Enkä edes tiedä miksi. Luulisin syynä olevan eniten se, että samassa hinta-/panostusluokassa, jossa treffi-iltaan laitetaan se parisataa euroa sileäksi – löytyy niin paljon vielä kokemattomia vaihtoehtoja, että kokemuksen pitäisi olla vaan täydellinen jotta paluuta edes ajattelisi. Hyvä uutinen tässä teidän lukijoiden kannalta se, että tämä ei siis ole missään tapauksessa suositus jättää Magu kokeilematta.
Olen ehkä hiukan hämmentynyt. Slideria lukuunottamatta yksikään annos ei ollut tylsä, mielikuvitukseton tai ettei sen raaka-aineet päässeet maussa erinomaisesti esille. Kuitenkin listan annoksista löytyi myös selvästi heikompia esityksiä, joiden vuoksi Magu ei arviossani pääse oikein loistamaan. Ehdottomasti vierailun arvoinen, mutta muutama ohilaukaus pudottaa arvosanan asteikolla tasolle 3/5.