Magu

Magu

Viime viikolla oli jälleen vuorossa yksi parisuhteemme kulmakivistä, eli perinteinen treffi-ilta Helsingissä. Ensimmäiseksi post-koronakaranteenin jälkeiseksi kohteeksi valikoitui Magu, jonka ensiasettelu lupasi melko punavuorelaista kasvisruokakokemusta. Tätä vauhdittamaan paikalla oli houkutteleva tarjous kauden menusta – kaksi yhden hinnalla (norm. 2 x 49e), joten päätimme jo ennen saapumista ottaa juuri tämän. Ja koska ravintoloiden elvyttäminen on aina hyvä ajatus, otimme myös pullon viiniä joka tunnetusti on ravintoloiden katteelle varsinainen adrenaliinipistos suoraan Lue lisää...

Latitude 25

Latitude 25

Pari viikkoa sitten Korkeavuorenkadulle avattiin Latitude 25, joka käsittääkseni on ainoa okinawalainen ravintola Helsingissä. Sain itse tiedon asiasta kun ravintolan puuhahenkilö oli laittamassa tänne arviolta näyttävää postausta, käytännössä siis mainosta – ja päätin samana päivänä käydä itse kokeilemassa paikan.

Paikka on hiukan huomaamaton, simppeli ravintolabaari parikymmentä metriä Esplanadilta – ja sisältää parikymmentä asiakaspaikkaa. Listalta löytyy melko rajattu määrä annoksia, joista noin puolet kattaa erilaiset sushit. Sinänsä erikoinen ratkaisu, mutta vetää varmasti sushinystäviä puoleensa, jos sellaisiin on innostunut. Itse päädyin kuitenkin listalta löytyvään bowl-annokseen, jossa sushiriisiä, surimia ja okinawa-possua (14,5e).

Annos tulee todella nopeasti, noin viidessä minuutissa. Tosin paikka on puoli neljältä iltapäivästä täysin tyhjillään. Ensivaikutelma kulhosta on hiukan pettynyt, tässäkö kaikki? Kokoa on selkeästi vähemmän mitä monessa muussa kulhoja tarjoavassa paikassa, eikä annoksen asettelukaan ole täysin 5/5. Mainoskuvat ovat tietysti erikseen, mutta nyt vaikuttaa annos kasatun hiukan hätäisesti.

Maku kuitenkin ratkaisee, joten heti suoraan lihan kimppuun. Possu on kylkeä, joten rasvarantua löytyy – ja reilusti. Kaikki rasva on kuitenkin saatu pehmeäksi, suorastaan suussa sulavaksi ja sama pätee myös lihaan. Se kun tuppaa katoamaan suihin alta aikayksikön. Surimia annokseen kuuluu kaksi reilua viipaletta ja ne on valmistettu vaaleasta kalasta ilmeisesti massaksi puristamalla ja lisäämällä valkuaista. Lopputulos on yllättävän hienovaraisesti kalalta maistuva, pehmeä kiekko, joka jättää vähän sanattomaksi. Tavallaan tämän olemassaololle ei ole syytä, mutta toisaalta se tuo annokseen tuttua WTF-fiilistä.

Vaikka bowleissa aina herää kysymys tietynlaisesta huijauksesta, kun annoksesta aina yli puolet on kuitenkin pohjalla olevaa riisiä (tms.) – on tässä se hiukan yllättävästi annoksen kenties paras osa. Kaikista ainesosista on valunut makua sen sekaan ja siitä löytää tonkatsu-henkistä makeaa tunkkaisuutta, inkiväärin ja etikan kirpeyttä. Olutta siemaillessa tätä lappaa ruoaksi oikein mielellään.

Annoksesta jää kuitenkin ristiriitainen olo. Annos olisi voinut olla isompikin ja lähes 15 euron hintaisena se tuntuu siksi vähän kalliilta. Annoksen maut kuitenkin ovat kohdallaan ja siksi pohdin pitkään kahden eri arvosanan välillä.

(tässä kohtaa olen kirjoittanut loppuarvosanan kolme kertaa – koko ajan vaihtaen sitä)

….pakko kuitenkin päätyä siihen suurempaan, eli 4/5. Kannattaa käydä ehdottomasti kokeilemassa ja päättämässä itse mitä mieltä siitä on.

Ravintola Lungi

Ravintola Lungi

Ullanlinnan Korkeavuorenkadulta löytyi sattumalta pieni ravintola Lungi. Paikka henkii sisään kävellessä melkolailla sitä, mitä kalliolainen Ullanlinnaan eksyessään ajattelee. Pöydissä tuoksuu kaupunkimalliset Audit ja mainostoimiston pöly, ellei lounasajan loppupuolella pöytiä kansoittavat lastenvaunut päästä atmosfääriin omia päästöjään.

Lounaslista on paitsi ilahduttavan lyhyt, myös mielikuvitusta on käytetty. Vaihtoehdoissa on persoonallisuutta ja keittiössä ollaan otettu paljon vaikutteita kaukoidästä, mutta etniseksi ravintolaksi tämän nimittäminen olisi syvä vääryys.

Itse valikoin maanantain listalta chili-avokadopastan, joka saapui pöytään noin kymmenessä minuutissa iloisen palvelun saattamana.

Pasta itse on omaan makuuni aivan aavistuksen liian ylikypsää, mutta muuten maut ovat kohdallaan. En liiemmin ole itse välittänyt avokadopastasta, edes silloin kun se nousi koko kansan suosikiksi, mutta se tuo annokseen kieltämättä omaa pehmeyttään. Chilin osuus makupaletista on aika pieni, joten sitä on turha herkkäsuisten säikähtää.

Lounaaseen kuuluu myös salaattipöytä, joka saapumishetkelläni oli melko surullinen. Isossa kulhossa pienet rääppijäiset jäljellä ja nekin hiukan nahistuneen oloisina. Sitävastoin tarjottava leipä, jonka keittiö valmistaa tarjoilijan maininnan perusteella itse, on loistavaa – ehkä jopa yksi parhaista maistamistani. Samaisen tietolähteen perusteella sen koostumus toki vaihtelee jatkuvasti, joten tähän voi suhtautua uhkana tai mahdollisuutena.

Pohjimmiltaan kuitenkin, varsinkin sijainnin huomioon ottaen, Lungi vaikuttaa kiinnostavalta ja lämminhenkiseltä paikalta, jonka lounaassa on persoonallisuutta ja hyvä hinta-laatusuhde.