Kesä, korona ja vallitsevat asuinjärjestelyt ovat tehneet koko keväästä ja kesästä vallan vaikean sen suhteen, etten ole kovin usein viime aikoina vieraillut uusissa ravintoloissa. Päädyin sitten kysymään hyviä ehdotuksia Helsingin Ravintolat FB-ryhmässä ja useat tuntuivat pitävän lähistöllä Vallilassa sijaitsevan Daily Dose -ravintolasta annetusta vinkistä.
Koska kesäinen työpäiväni antaa sille mahdollisuuden, pakkasin laukkuni ja suuntasin kulkuni kohti Vallilaa. Muistelen samassa osoitteessa viihtyneen useammankin ravintolan, mutta harmittavan nopeasti poistuneen katukuvasta. Mitään suuria odotuksia ei siis ollut, vaikka toki selkeä kiinnostus ryhmän jäsenten osalta paikkaa kohtaan lupasi jotain erilaista.
Paikka näytti inhottavan täydeltä kaukaa katsottuna, mutta se oli harhaa. Jostain syystä kadulle ravintolan kohdalle joukkoontunut hipsterilauma hajaantui saavuttuani ja paljasti takaansa lähes tyhjän ravintolan. Toisaalta lounasaika oli mennyt jo (vähän yli yksi iltapäivällä) joten ehkä tietty autius oli ihan normaalia.
Astelin sisälle, suoraan tiskille ja ennenkuin ehdin tarkemmin tutustua listaan, vallan ystävällinen, murtaen suomea puhuva herrasmies toivotti minut tervetulleeksi ja kysyi, olenko paikalla ensi kertaa. Myönnettyäni asian, kerroin valikoivani kovasti kahden listalla olevan annoksen väliltä – pastaa vai lasagnea. Samainen herrasmies nauraen sanoi, että jos ensi kertaa on – kannattaa ilman muuta kokeilla lasagnea (12e).
Niinpä otin. Ja poikkeuksellisesti kivennäisvettä (2e).
Johdattelin itseni ulos istumaan, kadun varteen on ravintola laittanut muutamia pöytiä – ja ennenkuin ehdin oikeastaan edes istumaan, pöytään tuotiin aterimet, lasi ja pullollinen vettä. Ehdin sen jälkeen minuutin – ehkä kaksi istumaan, ennenkuin lautaset tulivat pöytään. Tarjoilija erikseen mainitsi, että lasagnen lämpötila on tarkoituksella alhainen, jotta sen voi syödä heti. Nopeasti huomasin hänen olevan täysin oikeassa, kun mieleeni tulvahtivat ne kokemukset vuosien takaa mikrolasangeista, joista juusto tarttui polttavana kitalakeen kuin amerikkalainen napalmi vietnamilaiseen viljelijään.
Annoksen mukana tuli myös iso kulhollinen salaattia, joka ensisilmäykseltä vaikutti vallan tavanomaiselta, mutta joka lähemmän tarkastelun jälkeen nousi vallan korkealle omalla ”lounaiden lisukesalaatit” -listallani.
Ei moista listaa oikeasti edes ole olemassa – kunhan tuntuu fiinimmältä sanoa noin, mutta Daily Dosen lisukesalaatti pääsi vähän yllättämään. Ensivaikutelman hiukan tylsä ja yksinkertainen, mutta tuoreista aineksista kasattu salaatti muuttuikin vallan hauskaksi – kun kaivauduin ensin pintaa syvemmälle.
Tavanomaisuudesta puhuttaessa, on myös muistettava, että keskiverrolla suomalaisella on tuskin mitään harhakuvitelmia siitä, että lasagne olisi millään tavalla fiiniä ruokaa. Se on brutaalia ja yksinkertaista kotiruokaa, jossa välittyy pizzaa tylymmin sen vaatimaton alkuperä.
Ja tämän Daily Dosen lasagne välittää täydellisesti, sillä siinä ei ole mitään diivailevaa. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan vain klöntti uuniruokaa, josta lihaa, hiilihydraatteja ja rasvaa löytyy.
Mutta myös makua.
En ikinä ole ollut mikään lasagne- tai ylipäätään pastafanaatikko, mutta tunnistan hyvän pastan kun sellainen kohdalle sattuu. Ja lyhyesti – tämä on sellainen.
Maussa ensimmäisenä pääsee yllättämään raikkaan makea sivumaku, joka yhdistyy öljyyn ja vienoon suolaisuuteen. Vanerinomaiseen pastalevyyn tottuneelle Daily Dosen pasta on kuin pala pilveä pehmeydessään ja huokoisuudessaan. Se henkii jotain todella rauhoittavaa ja äidillistä, jota et löydä ikinä mistään einesruoasta. Rakkaus maistuu ja näkyy lasagnessa ja jotenkin automaattisesti onnistuu unohtamaan sen, että tämä on ollut valmis keittiössä jo pitkään ennen saapumistani.
Vaikka taustalla vähän häiritsee juuri se, että kyse on tavallaan valmiina tarjoiltavasta ruoasta, en voinut olla myöntämättä itselleni, että tämä on parasta lasagnea jota olen maistanut. Tämä on tyylipuhdas esimerkki sanan ”tasapaino” merkityksestä ruoanlaitossa, jossa todella onnistuneesti pystytään tekemään annos, jossa mikään osa-alue ei peitä toista makua alleen. Tätä kirjoittaessani pieni kyynel tirahti juuri poskelleni, koska olen niin onnellinen tämän päivän lounaastani.
Vielä kolme tuntia sen syömisen jälkeen.
5/5