Luckiefun’s Restaurant

Luckiefun’s Restaurant

Olen jo sitä kaliiperia, että muistan kun sushi tuli Suomeen. Vituttaa ajatellakin, kuinka skeptisesti siihen suhtauduttiin 20 vuotta sitten, mutta vaikka sushi ei ole pizzan tai hampurilaisten tavoin lähes kansallisruokamaisessa asemassa, on se kuitenkin juurtunut suomalaiseen ravintolaskeneen jäädäkseen.

Tänään seuralaiseni toiveiden mukaisesti myöhäiselle lounaalle kohdistui katse Luckiefun’s Restaurantiin, eli Kaivokadulle rautatieaseman välittömään läheisyyteen. Paikka itsessään oli täysin tuntematon, mutta kuulemma kiitelty, joten odotukset ovat myös sen mukaisia.

Ravintolalla on kaksi buffetkonseptia. Hinnaltaan 12,90 euron arvoinen lounasbuffet, joka jatkuu aina klo 17 asti – ja sen jälkeen viisi euroa arvokkaampi iltabuffet aina klo 22 asti.

Luonnollisesti itse astelin sisään ravintolaan 17:02, koska toki halusin maksaa enemmän.

…ja edellinen oli sarkasmia. Kyllä kyse oli vain siitä että kävelen liian hitaasti ja olen laiska.

Jokatapauksessa, ravintolakäynti ei saanut parasta mahdollista alkua. Ahtaan tiskin takana oleva asiakaspalvelija puhui huomioimatta sisääntuloani puhelimeen melkoisen äänekkäästi ja vaikka toinen baarin työntekijä vitriinien takaa huikkasikin tervehdyksen, ei puhelimeen puhunut henkilö tehnyt elettäkään väistääkseen jotta toinen, vapaana ollut asiakaspalvelija olisi päässyt ottamaan maksuani vastaan. Hiukan häkeltyneenä tilanteesta ehdin jo pohtimaan mahdollisuutta poistua, mutta hetken päästä sain häirittyä läsnäolollani puhelua sen verran, että maksu suoritettiin ja operaatio sushirynnäkkö voi alkaa.

Koska kompetenssini ei riitä arvioimaan susheja riittävän yksityiskohtaisesti, teen nyt satunnaisia, listamuotoisia huomioita tarjonnasta:

1.) Tarjonta oli laajaa. Pöydässä oli yhtäaikaisesti yli 20 erilaista sushia.

2.) Perinteisten makirullien ja muiden perinteikkäämpien versioiden määrä oli yllättävän pieni.

3.) …koska jotenkin itselleni jäi suuresta osasta tarjontaa hiukan kikkaileva fiilis.

4.) Buffettiin kuului myös virvoitusjuomat, joista plussaa. Toki tavalliseen tapaan, tarjolla olevat juomalasit ovat täälläkin pikkuruiset.

5.) Sushien rakenne oli kiinteää, eikä maanantaikappaleita tuntunut juuri olevan mukana.

6.) Tiloissa on myös iso karppilammikko, joka hersyttää henkilökuntaa varmasti lukemattomia kertoja päivässä irtautuvien ”emme tiennytkään että teillä sushi on näin tuoretta!” -tyyppisten letkautusten myötä.

Yleisesti ottaen siis, paikka tarjosi ainakin itselleni ihan ok tasoisen buffet-kokemuksen ja jäin pohtimaan, että onko Helsingissä edes huonoa sushibuffetia? Tai erityisen hyvää? Onko sushibuffetien kohtalo aina susheista puhuttaessa olla keskinkertaisia? Onko Helsingissä toimivaa kaiten-sushiravintolaa? Jos on, niin missä?

HIrvittävän paljon kysymyksiä.

[vifblike btntype="html5"]