Benjam’s Bistro

Benjam’s Bistro

Tiesin näin maanantaina tulevan vapaapäivän kunniaksi palkitsevani itseni myöhäisellä lounaalla ja ajattelin ulkoistaa uuden paikan valinnan ryhmäläisille. Suurin osa äänesti paikaksi Fisken på diskeniä, mutta kommunikointiongelman vuoksi (missään sivuilla ei mainita keittiön sulkeutuvan klo 14.30-16.00 väliseksi ajaksi) päädyin Kampin keskuksessa lähinnä pettymykseen. Ei silti hätää, sillä toiseksi äänestyksessä tullut Ravintola Benjam’s Bistro ei ollut kuin muutaman sadan metrin päässä.

Saavuin paikkaan hiukan yli kolmen, selkeästi lounasajan jälkeen, ainoan asiakkaan lopetellessa jo lounastaan. Paikan sisustuksessa on jotain todella ankeaa, suorastaan 80-lukulaista, joka tosin on ilmeisesti taas tulossa muotiin. Valkoiset pöytäliinat myös ovat itselleni henkilökohtainen inhotuksen aihe, mutta koska ruoka ratkaisee, jatkoin urheasti eteenpäin.

Lista on varsin italialainen ja käsittää pizzaa, pastaa, kala- ja liharuokia italialaisittain. Päädyin itse erikoisuudentavoittelussani tilaamaan miekkakalan sisilialaisittain (27e), jonka MSC-luokitusta en valitettavasti tarkistanut.

Jonkinlainen ensivaikutelmani kääntyi tappiolliseksi siinä vaiheessa, kun kuulin mikroaaltouunin pimahduksen keittiöstä. Optimisti olisi sanonut sen kuuluneen jonkun muun annoksesta, mutta pessimisti huomasi istuvansa ravintolassa ilman muita asiakkaita. Annos kuitenkin saapui pöytään hyvässä iskussa 15 minuutin odottelun jälkeen.

Omat kokemukseni miekkakalasta ovat varsin vajanaiset (muistaakseni tämä on ensimmäinen kerta) ja siksi annos näytti sitruunalohkoinen kovasti tutulta eräästä toisesta ruokagenrestä. Leik…. eikun kalan leivitys oli rasvainen ja keskirapea, sekä suhteellisen vähäsuolainen. Rakenne oli myös tiivis, rasvaton ja tavallaan jopa mauton – rehellisesti sanottuna, en tiedä miksi kukaan söisi kalaa leivitettynä, mutta tulipahan sekin kokeiltua. Ropaus lisäsuolaa paransi kovin tilannetta, mutta merellinen kokemus oli tästä lajista aika kaukana.

Lisukkeina tarjoiltavat perunat olivat ok, vihannekset ylikypsiä, mutta annoksen varsinainen kruunu oli yllätyksekseni munakoisokääre. En kuulu munakoison ylimpiin ystäviin, mutta kasvismuhjulla täytettynä tämä oli kerrassaan loistavan makuinen.

Paikan palvelu on ystävällistä ja nopeaa, mutta jotenkin käteen jäi Ravintola Benjam’s Bistrosta pieni pettymys. Persoonallisen sisustuksen ja tarpeettoman pönöttävän tunnelman antaa helposti anteeksi, jos ruoka on erinomaista tai edes hinta-laatusuhteeltaan loistavaa, mutta nyt jäi lievästi kusetettu olo. Todennäköisesti otin listalta vaikeimman mahdollisen annoksen, enkä siksi saanut paikasta oikeudenmukaista kuvaa, mutta koska tämä on internet, niin jätän varsinaisen tuomion teidän harteillenne. Mikä on siis oma kokemuksenne paikasta? Mitä söitte ja miten se suhtautui muuhun kaupungin tarjontaan?